Auringon tuoksua

Auringon tuoksua tunne en, sen pakkanen lumien sataessa vei.

Yksin mietin mennyttä kesää, tuohonkin puuhun linnut rakensi monta pesää. Nyt lumet taittaa oksat,, hiljaista rapinaa kuin talven tuomaa kapinaa, estäen puiden elon, tilalle antaen nyt tulevaisuuden pelon.

Laulaako linnut ensi kesänä onko meidän puu heidän pesänä..

Aikaa tulevaa mielin synkin ootan, miten meidän käy, onko iloa kesästä,, myrskyä toivottavasti ei näy.

Aika kultaa muistot, täyttäen läheiset puistot, aina niissä istuin, aikaa kuluttaa tahdoi, yksinäisyys, yksinäisyys silloin, minkäs sille mahdoin.

Ehdoin tahdoin synkkyyteen tahdo voipua, mielummin tulevan kesän tulosta toipua, odottaa aikaa ,iloa aurinkoa, laulua linnun,

Pakkaset kohta lopu, alkaa kevään odotuksen hoppu. Kaikki herättäen eloon, Uusi elämä taas alkaa, nostamme jalkaa rivakammin, Uuden elämän alku vanhan loppu.

Pakkasia emme enää kaipaa, talvea oota, nyt on aika kesään ajatukset koota. Pimein aika kohta ohi, Odota hetki, odota hetki , Älä vielä hyttysiä sohi.

HaNyt on vielä hankisääskien aika, sitten kuin iskusta taian, ilo sydämen täyttää maurin ja maijan. Kevät näkyy, kohta kalat kesän tultua tarttuu tarjoamaasi täkyyn.

Odota sitä,odota sitä. Auringon tuoksua , onnellista iloista juoksua.. Se tulee kun surun kadotat, onnea odotat.