Laiva

Elämä on purjehtiva alus, tyyntä satamaa, lastausta, kiertokulku jatkuu, lastaajat vaihtuu, unelmat myrskyissä haihtuu.

Lastia laiva kuljettaa monenmoista, painavaa kevyttä, emme vättämättä tiedä mitä kuljetamme, laivan tie usein kauas vie pois kotisatamastamme.

Satamassa toiset lastaa laivan. Näkevät kovan vaivan. Laivamme vain kuorman antaa toisille perille kantaa.

Laivan on yksin kuormansa perille viedä, lastaajatkaan ei siitä osaa tietää, millaista on kuormaa pitkin meriä rahdata, kaikenlaisa myrskyjä sietää. Mielellään satamassa he lastin ruumaan työntää, on heidänkin joskus pakko myöntää, tais tulla kuorma liian iso. Eivät ajattele mitä laiva siitä tykkää, Turhana pitävät ja koko ajatuksen lyttää.

Iso laiva tuon kuorman kantaa olematta varmoja näkeekö vastarantaa.

Mietitkö koskaan jos olisin trilalla tuon laivan, näkisitkö mielelläsi vaivan lastata täyteen ruuman, antaisitko tilaa muutaman tuuman vain siksi että itse saisit hetken huuman. Kuorman kantais toinen. Se sulle helpotusta tois, toiselle taakkana olla vois. Tuntisit itsesi olevasi nosturi suuri, joka täytti laivan ruuman kukkuroilleen juuri.

Mietitkö koskaan pääsikö lastaamasi laiva rantaan vai upposiko merien santaan.

Tuntisitko surua laivasta vai kuormasta. Tutustuitko laivaan tuohon vai annoitko upota lastaamasi laivan meren suohon.

Kuorma on meille usein erittäin tärkeä, mietin vain missä elämässä on järkeä.