Onnen kerjäläinen

Onnea kerjää minä en
Saanhan sitä muutenkin,
Työntyy ovista, ikkunoista,
kaikista koloista.
Elämä on niin poloista, tuuria
on liikaakin, voisinko vähentää
onnea suurta, minkäs teet
kun löytyy sukujuurta.

Kätilöt ravaa alvariinsa, ovia
kuluttaa. Nyyttiä nyytinperään
tuottaa, itseensä on pakko luottaa,
näistä minä selviän.
Onnea arpajaisissa liikaa,
emännältä apuun piti ottaa pari
piikaa, rahoja kuskaan, luulette että
fuskaan, mutta arpoja pitää ostaa,
niin sitä tää poika köyhille
sukulaisille kostaa, aina vaan uusia arpoja piiat ostaa.

Onnella ei ole mitään määrää, on
vain niin väärää, yhdelle miehelle
kaikki osuu, toiset tuskissaan ympärillä hosuu. Voitot kun onnen kerii tää
tuohi suu.