Taiteilijaelämää

Istun telineeni ääressä ajan pitkän, mietin aihetta tauluun. Säveltäja pohtis sävelkulun lauluun. Mikä innoittas mua, sillä ajattelen vain sua, Nuottiakaan paperiin ilmesty, Siveltimen vetoa pohjaan tähän. Kuka voisi olla muusani edes vähän. Balettini värejä on täynnä, nuotteja vain en paperiin saa lain.Kuka voisi innostaa mua sillä ajattelen vain sua. Otan kynän käteeni tuohon, jos pienen luonnoksen teen, välillä pianon ääreen meen tapailen säveltä hataraa, Lahjakkuuteni pulppua lain, olenko tilassa tyhjän päällä vain.

Miksei tänään synny mitään lain, Olenko menettämässä kykyni taiteeseen vain. Musiikkiani kuule nyt en, mihin sävel korvani
kadonnut on..Katson taulun pohjaani, sinne kuva hahmot tumassa on. Mitä käteni suunnitellut tainnut.,

Saanut selvää siitä. Jotain tutttua jota nähnyt vain viime aikoina oon. Jalkani kuljettavat pianon luo säveltä käteni tapailee. Jotain kaunista jotain herkkää. Syntyy paperille sävelten virta. Jotain sain aikaiseksi.

Virta sisälläni yltyy täytyy mennä, tehdä työ loppuun. Maalaan tunnin toisen kunnes huomaan Siinä on kuvasi sun Kuvasi on valmis sitä koko ajan hain. Sävelen rinnalle kuvan toin. Nyt vasta huomaan pystyn jotain luomaa.

Maalaus on yksinäisen työ, tarvitaan siihen innoittaja, sinä olet Muusani mun.