Anteeksi

Saisinko anteeksi syntymääni pyytää. Monet surut ois jäänyt toisilta surematta, monet surut toisilta jäänyt tummien pilvien varjoon.
Synkkyys maahan ei ois heille pilviään heittänyt, Aurinko aprikoosinen syleilyynsä peittänyt.
Saisinko anteeksi syntymääni pyytää. Polut toisilla kivikkoiset jäänyt kävelemättä, käpyjen jalkapohjiin pistelemättä. Taival kirkas seesteinen eessä heil, kulki miten vain mutkat pois ois teil' saisivat suoraan kulkea säteet kirkkaat syleilyynsä sulkea.
Saisinko anteeksi syntymääni pyytää. Itse siihen en voinut vaikuttaa, oisinko tahtonut tietämättä tulevaisuutta, venettä keikuttaa.Enhän tiennyt minne haikara mut puottaa. Toiset päätti puolesta mun, vaikka sattumankauppaa se oli että olen tässä ja nyt. Elämä useinkin on huojuvassa tuulessa pyristelyä, pienet jutut saattaa piristää, aina kuitenkin on jokin joka siimaa kiristää.
Saisinko anteeksi syntymääni pyytää. Onko vika mun jos kenkää puristaa, helppo se on toisen niskoille siirtää, tulos kuin sydämiä yrittää veteen piirtää.
Viimeksi kuitenkin vika on mun minähän ne käskin uudet kengät ostaa, siis ei kannata uskoo muo vääriä neuvojahan se kuitenkin suo.
Saisinko anteeksi syntymääni pyytää......................