Nurkantaa kustun mietteitä

Naapurin mies muutaman ns. poronkuseman takaa. Kuin pohjosen tutut miehet sanoa jutustelee.

Nurkantaa kustu on ollu ajattelijan kavereita usiamman ajan peräst. Ussein ollu puhetta jotta Kustu haluais saaa omia juttuja esille niinpä hallituksen luvalla rääpäsdin tähän oman palstan Kustulle. Jutut on semmosia tunteita herättäviä lyhkösiä jutun juuria. Ei tartte kivittää jos ei tykkää eikä mennä sanomaan Kustulle on sen verran herkkä hipiäinen kaveri. Kivitelkää ajattelijaa on pintaalaa mihin heittää tai heitelkää kuikkaa voi olla hyötyäkin seuraavalla aterialla.



MIELEN HALLINTAA    🎭

Kattoa mittailin, samalla reikiä seinissä kittailin, Nyrkki oli aukot lyönyt, hiiret kulkee ja juustot syöny. 

Homma ei taho onnaa, kaikki johtuu siitä että tupaan tuli kolme naapurin konnaa, alkovat siinä etteisessä riehuu, samaan aikaa kilju kattila komerossa kiehuu. MIetin tovin, minkä homman ensin sovin, konnille kenkää annan vai kiljukattilan pihalle kannan. 

Päätin yhdistää voimat, kattilan käsillä nostin, konnille kostin, syliin astian iskin, tuoksu oli melkein kun parhaan viskin. Pojat mielellään kiljun otti, siinä meni meikä pojan potti.  Tuskissani nyrkillä löin, kiljut halvalla möin. Konnat  vaan tupakit täältä haki.

                        UNOHTELIJA 🤔

Ykä meni ja osti käytetyn Saabin, kylmän huuruisen jääkaapin.

Olihan matkoja kiva taittaa, anoppi ja appiukko peräkonttiin laittaa.

Siinä ei ehtinyt eväät paljon maittaa. Pelko vauhdista kovasta, eloon jäämisestä omasta.

Jarrut kun vauhdissa 50 lakkasi pelaamasta, siinä tuntu jo lapsissa nyt ei oo mitään relaamista, istua etukyyryssä, hampaita purren, menetettyä nuoruutta surren. Appivanhempien takkuturkkinen puudeli, jaloissa pyöri. Saanut ei rauhaa, piteli suussaan puuvartista kauhaa.

Päästäen murinan niukan, hampaita näyttäen välistä kauhan hiukan.

Perhe alkoi huolestua kunnosta saapin. Ääniä kuului outoja sieltä, täältä, jopa suksitelineitten päältä.

Siellähän oli serkkupoika toinen, suvun loinen. Kyytiin ei mahtunut, sullottiin katolle purkkiin, sieltä saa maisemia rauhassa kurkkii.

Anoppi ja ukko takana boksista huuteli. Ei sitä kukaan kuule, kaikki tietää ei luule, moottori kauniisti hyrisee, ukkosen ilma jyrisee.

Matka Saabilla taittuu, pelot lopulta haihtuu, hiukan tärinää, tutinaa kehossa.

                        MUSTAT LINNUT 🐦

Maa mustien lintujen, tuhkaan syntynyt. Tuhkasta, tulesta noussut. Poltettu, hävitetty, mielet pahoitettu. Ylpeä kansa, juuriltaan pilviin kohoaa. Mikään ei kaada, itsetuntoa laske. Lähettäen linnut lentoon.

Kuvitellen itsestään suuria, kasvattaa, vallan suuria juuria. Lentäkää linnut käsky kuului. Yhtenäisyys mustien lintujen lennosta, vahvistaa kohoavat siivet, verkkojen laskuun. Toiset ei syö satoa, aiheuttaen katoa.  Ajat lintujen lennosta kuluneet. Jatkaen siipien suhinaa. Kuhinaa surujen kansan.

Mustien lintujen lento jatkuu, monet estää, kaikkensa kestää, mikään hiljennä vauhtia, lapsien itku, sairaiden valitus, nälkä vanhusten. Kuuletko niiden lennon, näetkö puolustajan hennon. Verkkonsa heittää. Saaliilla käy, toivoo ettei mustia lintuja näy.Linnut läheltä lentäneet, kauas poistuneet,

Tietämättä surun määrää, aiheutetun haavan syvyyttä. Lennon jälki kauan näkyy, sydämen syvyyksissä, helppo ei poistaa, valkoisten kyyhkyjen sanomaa toistaa, vielä tulee hetki jolloin mustien lintujen muisto, siipien havina, ei surun laulua toista.

Aika tulee kun hävitetyn maan, tähti kirkkaana loistaa. Iloa , naurua vielä pilviin kohoaa, siivet nousee, auringon tasolle, kultaiset säteet, maahan osuu.Satoa luoden, toivoa, rakkautta meille kaikille yhteisesti luoden

                         Mies Merkityksetön 🚶‍♂️

Elän rinnallasi sun, tahtoisin ett' olisit mun , olen kuitenkin turhanpäiväinen mies jolla ei ole merkitystä.

Kuljet seurassa pintaliitäjien, super ihmisten, minä katson syrjästä elämää isompaa. Olenhan mies merkityksetön.

Jos voisit olla hetken mun, unohtaa katseet toisten, kulkiessa rinnallain.

En pukeutua osaa, lailla popparien, en ostaa tavaroita viime päivien, olenhan vain mies merkityksetön.

Tienaa lailla varakkaiden, tarjota ateriaa, paikassa parhaissa, elämääs muuttaa

paikkaan syrjäiseen. Kasvoilles hymyä en saa, olenhan vain mies merkityksetön.

Vallassa sun oon, mielestäni sua saa en.

Minne kuljenkin ain askelees kuulen.

Aisti sua vierellä kulkemassa en, olenhan vain mies merkityksetön.

Hymys muille suot, kaipausta ain sydämeeni toit. Ootin suo kuin hippuja vaskoolin, niitä koskaan saanut en, olenhan vain mies merkityksetön.

                           MUSIIKKI🎼

Ilomme kumpuaa musiikista aidosta, soittajien loistoisasta taidosta. Tuo mielihyvää sydämestä mieleen, asettaa sanat sävelten kieleen.

Sävelten mestarit taitoaan jo vuosisatoja sitten käytti, Mozart, Brahms, Schubert ja monet muut, soiton mallin meille näytti.Kuulemme sen yhä.

Siirtynyt taito tuo, on meille, jotka toiset onnen, rakkauden sävelet nyt luo.Niitä unohtaa emme voi, korvissamme yhä matona soi.

Mielen haikeaksi kenties saa, mollivoittoisia sävelmiään kun meille

turhaan ei jaa. Hymy palaa eiväthän iloa sävelmissä salaa.

Musiikki kuuluu meille , se soinut on valtateille, rannoille aurinko sanoille, myrskyjen sekaan, jopa silloin kun äiti sänkyjä petaa.

Sävelten ilo aito, vaikutus rauhoittaa, lämmin maito. Tunteet herää , jopa iso mies itsensä kasaan kerää, musiikin soidessa, haikeiden tunteiden perään.

Musiikin lahjan Luoja antoi, sen sydämiimme rakkaudella kantoi.

Vaali lahjaa tuota kuljit asvaltilla tai suolla.

Arvokas lahja annettu sulle, niin myös ajattelijalle mulle.

                  MERI🌊

Merta ei voi kesyttää, se villinä, vapaana aaltoja vaahtopäitä jauhaa,

Kovalla äänellä aaltoja pauhaa. Koskaan sen vieressä ollessa ei koskaan

sielu saa rauhaa. Meren äärellä yksinäisyys katoaa surulliset tunteensa

patoaa.

Tuulten iskiessä merten selkään, moni alkaa myrskyä pelkään. Pelko

rannalla meren, kantaa yli laineiden vaahdon selän. Ottaen kovan otteen,

siivistä tuulten hennoista, rakentaen pesän lujan, kennoista, jättimäisten Aaltojen liuuista rennoista.

Aaltojen pauhu mieltä huumaa, korvissa soi, aamun airut pysäyttää voimaa voi.

Aurinko suo hehkun, lämmön pinnalle meren, sen voima sekoittaa pohja veden.

Kääntäen ajatukset perin, vähin erin ilon, kulkuun, ohjaten mielet, surusta sulkuun kaihon.

Meri tekee mitä se haluaa, mielen syöveritkin kaluaa.Sille antaa voi mitä vaan, se kaikesta kauneudellaan kiittää, koskaan sano jo riittää. Ihmiset kansat toisiinsa liittää.

                                         ME💑

Tuulessa on taikaa, meille kahdelle se onnea raikaa.

Mikään ei meitä estää voi yhdessä olla. Käsi kädessä.

Toisiamme voimme tuulessa kestää. Jos vai yhdessä

Tahdomme sen.

Ottaisitko kanssani vuodet vastaan, yhdessä voimme aina

korppuja kahviin kastaa, maljat elämälle nostaa.

Läpi tuiskujen tuulten yhdessä tiemme kulkee, auringon

säteet samenttisin pinnoin pois esteet eestämme sulkee.

Ilman huolia saamme olla, mikään ei paina, ei meistä tunnu

että elämä ois vain laina.

Ottaisitko kanssani vuodet vastaan, yhdessä voimme aina

korppuja kahviin kastaa, maljat elämälle nostaa.

Aurinko tuulet elämäämme loistaa sanoja rakkauden alituisesti

toistaa. Mitä me olisimme ilman toisiamme, tuulten heittelemiä

laivoja, täynnä vanhuuden tuomia vaivoja.. Valitus yksinäisyyden

aina kuuluis, nyt me olemme tässä.

Ottaisitko kanssani vuodet vastaan, yhdessä voimme aina

korppuja kahviin kastaa, maljat elämälle nostaa. Me olemme

aina me, toistemme tuki ja turva.

            Auringon nousu🌄

Kuulaasta auringon noususta, auringon laskuun

peltomme heilimöi, heiluttaen korttaan.

Uutta syvyyttä suoden laskuvesiin.

Meren aaltojen lailla heiluttaen,

Vaahtopäitä vaaleita vaihtaen väreitään.

Elon meret meistä välitä,

Omaa tahtiaan kuljettaa kaukomaille.

Auringon noususta, auringon laskuun

loppujen lopuksi mitään ei jää meidän

taskuun. 

Roskaa👺

Omistan turhan paljon, pöydälläni kiiltelee uusi roleksi. Kukaan ei kuitenkaan ota mua todeksi.

Eilen sain uuden auton, kromia siellä, kimallusta täällä, nahkaverhoilu ratin päällä, sadetakkia en omista, pitäis joka säällä. Monet mua säälii, turhasta pintaliidosta, nousukkaan kiidosta.

Rahaa kyllä piisaa, mitään en liisaa, kaiken ostan käteisellä, rahalla maksan, hyvin tiedän taksan. Muille en lainaa, voihan olla kohta on vainaa, milläs sitten takaisin maksaa, tai sairastuu, ei taia sittenkään jaksaa.
Raha on mulle tärkee, monien mielestä puuttuu järkee, kun sitä käytän, muka kroisokselta näytän,vatsanikin mielellään ravintoloissa täytän. Ehkä painoa on lisää hiukan tullut, jos kerran kunnolla syön , syön kuin hullut. Toisille en tarjoo, monesti tuntuu että jäävät hiukan varjoon

Närää paljon herää, silleen itelleen rihkamaa ja rompetta kerään. Uus puku, lakki piisami nahkatakki, jääkiekkoa pelatessa tieten luottopakki. Kehuskella en saavutuksillain aio, urotekoja omaisuutta en taio. Kovalla työllä kaiken hankin, isäukko tosin omistaa ison pankin, joka pennin ite kotiin kannan, vaivasta pikkutipit autonkuljettajalle annan.

.

                     SURU 😥

Olennaista ihmiselle, surua toiselle tuottaa.

Kukaan ei toiseen voi tällä hetkellä luottaa.

Olemme kuin patikointi retkellä.

Yhdessä pitäisi joet ja suot ylittää,

Kivi rakkoja kiertää, ennenkuin jalkoja,

välejämme alkaa suhteet kivien hiertää.

Luja luotto toiseen, ei mahdollinen tuotto,

auttaa eteenpäin menemään, yhdessä rinta rinnan, vaikka tiedämme kenties maksavamme kovan hinnan.

Helppo ois yhdessä kulkea, ei toista pois sulkea.

Maailmassa aihetta suruun saamme,siihen turhaan tuntea tuskaa viiltävää. Ympärillämme voi olla paljon kiiltävää, auta ei poluilla turhilla.

                     RAPUJUHLAT 🦞

Rapujuhlien aika. Saksiniekkoja mertoihin pyydystetään. Hyvissä ajoin merrat isäntä veteen nakkaa, toinen toisen eteen. Toiveena saalis suuri.Kerrankin ois jotain kotiin viemistä, lupasihan muori liemistä keittää keiton oivan.

Ei malttaisi isäntä oottaa,tarpeeksi aikaa, siinä on nähkääs jonkinlaista taikaa. Yön kun tulilla istuu, pikku huikkaa, kuuntelee kuikkaa, unohtaa menneet ja ehkä tulevat.

Aamulla herätessä tulille pannu kuumaa, väkisinkin kahvin tuoksu huumaa.

Voishan tässä tulistella vielä päivän, ei vain malta oottaa.

Lähettävä on soutaa, merrat kokee, merkit näkee sokeakin, tuli kanistereista ehkä liian suuret, väliäkös sillä, nyt alkaa soutaa, kaikki täydet merrat noutaa,. Pieni mutru kasvoille nousi. Ekassa ei mitään, taian jättää tähän, mieleni maltan ja ootan vähän. Katsompaha toisen, näin näyn aika moisen, viiksiniekkoja kerralla monta, aika tavatonta, kerralla juhlat pystyyn.

Äkkiä ravut kartanolle viedä, muori hommiin, naapurit kutsuu, muorin alkaessa niekkoja keittää. Sekaan tillit pippurit veteen heittää.

Kaupasta juomat, ekille soitto, nuo jalot väkevät herran luomat.

Illalla juhlia voidaan, perinteiset kekkerit, on Liinu tuonut muassa sahti lekkerit. Nauru raikaa, rapu maistuu, ilta valoissa, yöksi vaihtuu.

                               SATEESSA   🌨

Kuljen pois, älä kaipaa perääni,

yksin tahdoit olla vain, koskaan

sulle riittänyt kai en.

Sateessa kuljen siis, yksin kauas menneisyyteen, miksi haikailisit

perääni vain, ollut sun koskaan en.

Koska luoksesi jää mä en, pois lähden, siitä viis, ett' luokseni jäänyt siis. Yksin kuljen sateeseen, suru seuranain.

Halusit mut luoksesi kerran, ei väliä sillä, askeleemme yhteen sopineet, oven suljin. Yksin kuljen sateeseen.

Et katsonut perääni, verhot suljit, tahdoit

vaihtaa parempaan, tilaa teit sydämeen.

Sydämeni askelin täyttyy, kuljen siis sateeseen.

Näin kuljen yksin sateeseen, suru sydämeni täyttää, yksinäiseltä elämäni näyttää. Kuljen siis sateeseen.

                      AURINKOTUULI ☀

Aurinko tuuli voimaa antaa, rakkaudellaan läpi myrskyjen luumun tummien pilvien kantaa. Kuin kävellen kivikkoista rantaa soran, sekoittumaan santaan.

Aurinkotuuli voisitko kyyneleeni poistaa, toistaa sen sävelmän jonka kerran korviini soit. Kuulen sävelmän tuo , kaipauksen menneeseen luo.

Aurinkotuuli sieluni niin levoton suo kaipaa rauhaa tuomaan, satoa onnen säkkeihin luomaan. Unelmissa kuljen, silmät suljen rauhaa saa en.

Aurinkotuuli mereni kuohuu, aatokseni nostaa kyyneleet poskipäihin. Ankkuria nostettua voi, voimani ei riitä, poistan pisarat kosteuden, voimani rippeiden.

Aurinkotuuli olen usein pohtinut, miks elämäni kovaa kulkua vaatii, miksei helpommalla perille vois päästä, miks voimia et mulla säästä, auta.

Aurinkotuuli, miks aina kaikkia pakenen, ongelmia kerään ympärillein, miks esteet korkeampia on, miks ylittää yksin ne joudun, oisitko seuralaiseni mun.

Aurinkotuuli, olemmeko soittaneet jo viime sävelen, kuulenko jo viime tahdit tään kulun sannalla rannan. Voisiko kanssasi kulku kestää, mikä voisi sen estää.

                                       ITSETUNTO  😔

Tänä aamuna aikaisin heräsin, itsetuntoni

rippeet keräsin. Olin heittänyt kaiken roskakoppaan, Pakko kertoa, olin sortunut pelaamaan pikkumiehen kanssa noppaa.

Aikansa pyysi pelaamaan, itsekseni ajattelin, rupesin kelaamaan, ei naperolle voi hävitä. Nopat esiin ja pari heittoa, se olis siinä, enkä ollut ottanut keittoa, tai lientä, poika näytteli mulle itsevarmana kieltä.

Kierähdyksellä nopat seinään heitin, siitä vasta sopan keitin. Pelasin suuren maailman tyyliin, väärin meni, katsoin siskoani Lyyliin. Pojan säännöissä noppa kerrallaan. Niinpä tuli rökäle tappio, alkoi itsetunnon rappio. Monen heiton jälkeen,

tilanne sama, iski peliini totaalinen lama, tikut loppui, poika iloisesti nauroi, minä itsetuntoni rippeitä kauhoin.

                     Mutsi 🧙‍♀️

Meidän mutsi vetää hernettä nenään, johtuisko siitä kaikki

menee täysin tenään. Eilen osti uuden lattia luutun, siitäkös

minä äijä suutun. Pitikös se juuri kirpparilta ostaa, halvalla sai

olihan ehkä käytetty vain kymmen ´vuotta kai. Koska halvalla sai

Totta kai se piti ostaa .Malli on vanha sitä ei voi mihinkään nostaa,

Komerossa tuoksuu vanha hiki vaikken  oo ees ihan missään liki.


Mutsi tekee mitä ite tahtoo, vierestä katsoo kieroon, haavoihin

kun kerkii hieroo suolaa.. Kaikesta menneestä muistuttaa, jos

pikku virheitä tehny aina siitä kuulla saan, muutama lista ehkä

väärässä kulmassa, liiterissä muutamassa laudassa irvistys aika

julmassa, puhumattakaan kotosta saunan joka hiukan vuotaa,

saimmehan suihkun samalla kertaa. Mittasin vuotaa hiukan

vähän ja vajaaksi jäi. Nyt se tosiaan suihkun lailla vuotaa.


Mutsi on muuten loisto tyyppi. Kaikkea osaa, taitaa, ylleesä

mitä tekee aina on sillä jotain laitaa. Kutoa taitaa monenlaista

sukkaa niihin kirjailee kaikenlaista kukkaa. Pipoista ei päätä palele,

Kunhan lunta ei niille valele. Mutsin ruoka tuskin paranee, monta

vuotta jo koirakin jättänyt murot syömättä. Ainoa mikä maittaa,

mutsi sille ainoastaan laittaa, omaa herkkua.

Meiän mutsia anneta mihkään. Meillä on ja taatusti pyssyy. Samaan

syssyyn voi laittaa pari jonoon, mutsia silti ei voi vaihtaa, turha on

totuutta kaihtaa.

KKaupasa

Kaupasa yhtenään porkkaan, samalla ussein yhen pilsun korkkaan, otan jotta rauha säilyis ja pahimpaa horkkaa..

Eukko kun ei tykkää että pilsu pulloja  kassin täyeltä kottiin pyörällä lykkään. Siks muutaman jo  niinku lähtö paukuks kaupasa naukkaan enneku kottiin kiirusti laukkaan.

Välillä pastilleja ja lihapiirakaa haukkaan. Emäntä viereen tunkee nokka pystösä yrittää haistaa onko äijän retale kerinny jo monta maistaa. Kassissa vaan kaks pilsuu, miettii joko ehtiny piilottaa ketale välille jonnei.

Onneks naapurissa assuu ajttelijan retku, onki aika ketku, liiterissä sillä piilo, sielä vanha siilo, sinne äijhä kuskaa kuskaa eväät omat, rivi  oikein soma. 

Joskus pittää käyä työkaluu lainaa,  matka kohti vajjaa iloiten vie, tiiän ajattelija siellä oottaa, puukkoa muka terottaa, samalla hiuka varastojaan verottaa, kohta täytyy miunkin puukkoa terottaa.

Flag Counter