Veroilmoitus

Ajattelija heräsi yhtenä aamuna hurjassa tuskassa. Sieraimiin levisi suloinen kahvi tuoksu. Se ei paljon auttanut. Tänään oli viimeinen päivä kun piti veroilmoitus tehdä.

Tähän asti ajattelija oli siirtänyt asiaa aina, että huomena, taas että huomenna, tänään oli sitten se huomenna.

Oli kuite kin parempi olla maino nan uhri ja kokeilla jospa homma hoituis paremmin ensin kunnon eineellä siispä reippaana pappana kahville ja sitten käydä tosi toimiin.

Mietin siinä ryystäessä mitä pirua muori on niin höylin tuntune. Aattelin jotta tietää mikä päivä se on eessä ja koiruuttaan vääntelee veitteä haavassa. Ei vaan puhunu mittää.

Aamusen jälkeen oli pakko heittää kauhtunu yöasu pois, alkaa tositoimiin.

Pe goin hiukan jokaista kaappia, kuitti pussia ei löytynyt mistään. Marmatin mielessäni hakiessa joka pikku kolonkin mihin ois voinu puata. Ei löytyny. Hiki slko valua, ärtymys käyrä kasvaa kun ilmotus kaavakkeetkin oli hukassa. Touhua katellessa muorikin vaan hymyilee. Itteenipä saan syyttää kun aina jätän viime tinkaan joka vuosi.

Hetken muori siinä hihitteli, lopulta kerto vieneensä kaikki paperit kylän tilitoimistoon jo aikoja sitten kun ties miten siinä käy.

Joka vuosi sama juttu, ajattelija kävelee ja hermoilee pitkin tuvan lattiaa ympäriinsä. Niinpä muori oli päättäny hoitaa asian kerralla kuntoon.

Oli vaan antanu ajattelijan ensin koiruuttaan velloa omissa liemissään.

Ens vuonna miistan tämän, vien ite paperit sinne toimistoon.