ÄITI

Äitini kulkee korkokengissä punaisissa,

tikkaita ilon kiiveten,

saamatta käsiään siirrettyä.

Naakkojen raakunta piipun laella,

kertoo Äitini liikkeistä lennokkaista.

Liike hidastunut.

Jos olisit täällä, katsoisit perääni,

Huolehtisit polveni paikoista,

Sammuttaisit kaipauksen sisäisen palon.

Äitini kulkee kukkamekossa,

erota en niittyjen keskeltä,

vesien runoilta, kivien liputuksesta.

Miksi et katso meitä? Miksi et ole

luonamme, tarvitessa.

Suljit ikkunan liian varhain

Tiedän matkasi tärkeyden,

olisit halunnut jäädä, oli aika

vetää tummat verhot eteen.

Soittosi, kaipauksesi ääni, tiesin,

tapaamme jälleen, matkasi päättyy,

aurinko kultaa, huolehdit taas minusta.

Onnemme täyttyy, olet äitimme,

rakkauden lähteemme,

Kaikkea sitä mitä tarvitsemme, äiti.