Koleaa syksyä

Syys koleat lämpimät massat meitä kiusaa, antamatta oikean
talven tulla. Pihlajissa marjat tilhiä kutsuu, juhlien viettoon.
Tiaiset on aikapäiviä sitten alkaneet ruuan haun, ovat tunteneet pienissä
suissaan talin, auringonkukan siemenen maun.
Tilhet vielä hetken oottaa marjat käyneet, hyviltä maistuu, hetkessä
humala tuskin päästä haihtuu. Tää on tilhien juhlan aikaa, ilmaista
pöhnää pensaissa varttuu, siitä vain pääkipua karttuu. Se ei tilhiä
haittaa, pihlajat tänä syksynä erityisen hyvin maittaa.

Muillakin tänä syksynä pakki on ollu sekaisin kuin tilhillä.Peuroille
kyllä sieniä riittää, luonnossa kun kulkee huomaa, pakki on ollu
peuralla surkee, ripuli roiskunut pitkin peltoo, oisko vika sienissä
vai omenoissa kovin pienissä, raakana pihasta omput haettu, jos
lähelle meet heti on paettu..

 
Hyvä on ollu sato kaikille, ruokaa on riittänyt luonnossaniin puun
juuressa kuin latvoissa. Oravat viskoo käpyjen raatoja pitkin pihaa
meinaa väkisin polttaa muorin hihaa. Jonkunhan ne pitää jätteet
kerätä, ajattelijaa ei siihen hommaan kesken päivän herätä. Vihdoin
koleana päivänä ajattelija herää, katsoo ikkunasta kukas se siellä
pikku traktorilla pörrää ja käpyjä säiliöihin kerää.

Syyskolet ilmat kaikille toivoa antaa, oman värinsä aurinkokin tuo
iloksemme kantaa. Syksy loppujen lopuksi kaamea ole, oisin sitä
mieltä turhaan en sen takia jalkoja lattiaa vasten pole. Antaa talven
tulla jahka joutaa, täytyyhän maahan ensin tulla metri routaa. Sitten
lumi saa sataa, talvea mennään niinku pikkuhiljaa sitä rataa.