Ruoka

Kaikessa hiljaisuudessa hiippailin iloisin ja reippain mielin kylällä kohti lähi kuppilaa. Näin torstaisin sieltä on saanut hernekeittoa torstaisin pannarin kera aika kukkaro ystävälliseen hintaan.

Siihen ei ole lässähtänyt montaa kopeekkaa kun pierun siementä on saanut vetää huiviin ihan tolkuttoman määrän. Siitä jo tovi kun käynyt moikkaamassa kuppilan pitäjää, Resueikkaa. Ennsinnäkin Eikka on kuulemma jo lopettanut aikaa sitten. Ei kuulema kanatanut. Oli uudet kujeet, uuet sähärit kuvioissa. 

Ei pannaria, ei hernesoppaa, ei hilloa, saati Eikan tajutonta naurua keittiön puolelta. Hinnat ja kulut nousseet niin että kurkkua kuivaa. Että otti kupoliin. Tilalle tullu jotain lätun tyylisiä lätysköitä joita käänneltiin ja väännettiin ees taas. Välillä visko ilmaan varmaan keräs kärpäset katosta.Mössöä päälle. Kuka helskati tuollasta syö. Ennen sai Eikan tekemiä läsäpottuja,. '

Pakkohan se yks tahmanen lätty ottaa kun nälkä oli julmetun moinen
Että pisti vihaks. Jokin tahmanen aine kurkussa yritin kakistella ja hymyillä samalla.
Kattelin ympärille pois kävellessä. Joka nurkka oli täynnä näitä lättypaikkoja, ei missään enää kunnon ruokaa. Kattelin mainoksia löyty hai ruokaa, neppalista, oli kinkkiä. Kepaapia, ei missään näkyny pottumuusia lihapullia, ei läskipottua, hernaria. Että pisti vihaks.