Aistit

< type="text/javascript"> (function(w, d) { w['susnet_function'] = w['susnet_function'] || function() { (w['susnet_function'].q = w['susnet_function'].q || []).push(arguments) } var sn = d.createElement('script'); sn.type = 'text/javascript'; sn.async = true; sn.src = 'https://susnet.nu/susnetstat.js'; var s = d.getElementsByTagName('script')[0];script s.parentNode.insertBefore(sn, s); })(window, document); susnet_function(163765, '13fda8');
30/10
30/10

Taas kerran ulkona istun, tuuli korvissani soi, hiljaista mendelsonia. Kummasti rauhoittaa mielen, herättää kaikkien aistien tajun. Voin tuntea meren tuoksun se puhaltaa selkäni takaa.
Aiheuttaen väreitä laineen, niskassani tuntien. Jokin polttaa laidalla metsän oksa kasaa, voin nähdä savun nousun korkeuksiin, tuntea väliin savun tuoksun, kuullen palavien oksien ritinän.
Mikään ei voita syys ilman kuulautta, pientä jännitystä kosteassa metsässä, alkaako taas satamaan. Voitan pelkoni, lähdettyäni jatkan matkaa, saan hyvää etumatkaa sadepisaroihin.
Saavuttuani pellon laitaan, käveltyäni jonkin matkaa polkua kaitaa. Tuli on sammunut, jäljellä aistieni viime havainnot. Mieleni tyyntynyt, pienestä retkestä aistien valtakuntaan. Kaikki ne äänet, kaikki ne tuoksut, kaikki ne tunteet, kaikki mitä silmilläni näen ne herättää halun liikkua, liikkua hiljaa, nauttia tunteesta, vapaudesta jonka vain luonto suo.