Olutta

Isonmiehen nyrkissä korkki sirahti, (harvoin sirahtaa) samalla nenän sieraimista melkein ohi livahti, tuo taivaallinen maltaiden kuninkaan tuoksu.
Siihen loppui kerralla tää kilpajuoksu aikaa vastaan, nyt löytyi se mitä oli vuosia haettu, aitoa oluen makua, kaikkea elämässä maistettu, jopa virolaista sakua.
Hyväähän sekin oli, siinä vain ei mittää makua, kiinalaista xi xo tai jotain sinne päin, sama juttu, ei tullu siitä ison miehen tuttu.
Tässä tuoksu oli kohallaan, miltähän maku tuntuu, oisko kevyt niinku kantais häähuntuu. Heti on pakko maistaa, mitä jos, niin mitä, jos kerran haistais, sitte pullon huulille nostais oikeesti maistais. Jännitystä piettelin oottelin sitten sen tein, kurlautin kurkkuun kunnon paukun.
Hetken siinä silmiä pyöritän, kieli suussani hyörii, kunnon ulvaisu ja kiireesti kaikki suustani sylkäisin, mitä onko joku virtsannut pulloon kitkerä maku suini täytti. Miehen kasvot aaveilta näytti.
Kuka kelju tempun teki vaihtoi pullon. Nyt mullla on jonkun k..... suu täynnä. Melkein roppu paloi kun naapurin kale tunnusti jekun. Raakaa sitruna mehua siinä oli. Ei siis raikas vilposa alkoholinen olut.