Kiusatusta/häirikkö
Kiusatun elämään jäljet jää, jossain vaiheessa kun aikaa vierinyt tuntuu ettei kestä pää. Kaikki ympärillä korttitalon lailla hajoaa, ne syvälle mieleen, sydämeen vajoaa, tummiin vesiin sekoittuen hajoaa.
Toisten vaikea nähdä sitä, mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kaikki alkaa päässä pyöriä, ennen niin hyvät kaverit nyt yht' äkkiä kääntävät kelkkaa ja toiseen suuntaa alkavat hyöriä.
Kotona kukaan ei käsittänyt oireita uusia, ne pantiin lapsen hulluuden vilkkauden tiliin. Kukaan ei tajunnut hätähuutoa suurta, kun yritin huutaa kattokaa mitä mä teen, kukaan ei miettinyt muutoksen juurta. Kukaan ei nähnyt hätähuutoa suurta.
Aloin todella häiriköidä tunteja näytin kiusaajilleni jotain uutta. Usein luokasta ulos lensin. Vain päästäkseni kotiin ensin, tiesin alkuun siellä ei oo ketään, yksin suuressa talossa, tuskien vihan itseeni aiheuttamassa palossa.Puin nyrkkiä itkin, niin vihan tunteet itsestäni kitkin. Kaiken sisääni silloin kätkin, sen opin edelleen jatkan.
Viikkoja koulusta pois, nykyään ei niin tehdä vois, aamulla lähdin matkaan Junalla pummilla. Saatoin myöskin mennä usein naapuri raksaan,Saunassa oli mukava aikaansa viettää, muutama tunti ja sitten taas sisälle siirtyä,näin ne päivät alkoi piirtyä.
Muutaman viikon jälkeen paranin, aika taas kouluun siirtyä, kiusaus jatkui, taas täytyi tahdin muuttua, sain rokotuksen olkaan, sitä tietysti aloin raapia, koska kiellettiin ettei sitä saa kaapia. Niinhän kunnon taudin sain pitkäksi kotikaranteeniin poika määrättiin vain.
Terveydenhoitaja kotona tarkastuksen teki, niin selvis tekoni koulussa heti, koulun suurin luokan häirikkö olin. Sen enempää kukaan ei halunnut tietää, muutamakurituksen vitsa oli takapuolessa taas pakko sietää.
Silloin ei aateltu mistä mun teot johtu. Jos suu alkaa rohtuu ei syy oo pelkästään kuivien huulten, vaan takana on usein muutkin syyt. Kaiken sisääni kätkin, tajusin ettei mun kiusaamista koululle kannata kostaa, yritin kaveruutta tavaroilla ostaa. Juipit koulussa tajus markkinaraon ja niin hävis kotonta ylimääräistä roskaa, sen perään ei huudeltu koskaan. Joskus väärän työkalun kasvatus isältä vein ,samantein sen taas takalistossa tunsin.
Sekään ei auttanut , mutta ostin itselleni sillä tavalla aikaa, lopulta se koulu loppui, Arvet ikuiset sisääni jäi. Niitä vuosien saatossa koitin hoitaa, arvostustani nostaa, niin vaan on että vanhat jutut taustalla aina kostaa Luulin yläasteella viimeiset vuodet olevan iisit, se oli virhe,kiusaaminen jatkui, nyt tajuan minkä hinnan siitä maksan,.Kovan taksan, vuosien jälkeen, kalliita mielialalääkkeitä, vaikeita päiviä.
Mutta, mutta toinen tarina siitä.
Kiusattukin kyllä kestää kun ei anna minkään estää puhumasta kotona. Yksin on kovin vaikea ongelmia voittaa, turha lyödä päätä seinään sitä koittaa. Puhu kotona koulussa ketä suo kuulee, älä luule ettei kukaan sitä tee, vaan rohkeesti puhumaan mee.
Häiriökäyttäytymiselle on aina syy, kaikki ei pysty tai nolous häpeä, estää, usein meistä tuntuu, parempi on vain itse kestää. Ei siihen kukaan puutu tai halua estää.
ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA JÄÄ YKSIN!