Mennyttä aikaa

Mennyttä aikaa koskaan et takaisin saa, sen tiedät mennyt on
aikasi on. Yksin istut tulen loisteessa tovin, miettien mihin
kohtaan ajanvirrassa itse sovin. Kaadat lasin punaista viiniä,
syvemmälle muistoihin vaivut,.
Mennyttä aikaa takaisin ett' palaamaan saa. Historia toista itseään
kohdallas sun. Unohdat kovin nopeaan muun, olet varma luokses ehkä
joskus tuun. Silloin toivot tulen syttyvän takkaan muistat kenties kaiken
rakkaan.
Mennyttä aikaa kiinni et voi saada, historian maaleja tauluun et
uudestaan kaada, taulusi tästä hetkessä on tabula rasa, puhdas taulu.
Jos elämäsi uudestaan alkaa säveltää täytyy uusi laulu. Aloitat se duurilla
ett' mollilla, tiedän pidät kaiken muiston siinä hollilla.
Mennyttä aikaa alat pelkää, jos suo se ei uutta kuorta, titaanista
vuorta anna sun luoda, Kertomuksia menneestä pelkäät, ne itkun
silmiis voi saada, maalaavat kuvan jota ymmärrät liian hyvin, liittyyhän
siihen toki tunne syvin. Anna ajan kulua, sitten hyppäät ajan virtaan,
ei elämäsi ole kudottu mihinkään pirtaan.
Mennyttä aikaa voit rakastaa, mieleesi kuitenkaaqn ei kannata sitä
pakastaa, hitaasti sieltä sulaa, jättäen sut muistojen pulaan. Yhdelläkertaa
liian paljon antaa, kuin vuolas virta, yli kulkee heiveröinen silta. Menneestä
ajasta huolta ei kannata pitää, se siellä omia aikojaan itää. Kastella sitä
kannata liikaa, ruokkia menneillä murheilla, sillä alkaa urheilla, murheita tuottaa, kannattaa iloon luottaa.