Kurjet ja appiukko

Ajattelija satetta piteli saunan eteisessä , näin kun kurjet tepasteli suossa heteisessä.
Vielä nuo raukat täällä majaa pitää, taitaa oottaa aikaa kun perunat itää.
Eivät malta raukat eteleen mennä. Helppohan se tuulissa ois mennä, Ei tarttis msiipiä turhia räpsyttää, kun vaan liitelis meneen ilmavirtoja pitkin, . Oikein kyyneleet silmiin valui melkein itkin, jos ne nyt tuosta lähtee, yksin jäisin talven viettoon. Muori touhuu sisällä, vanhalla isällä jokin pahempi vaiva, sitä hoivaa, ja aikaa viettää. Mulle jää tää isompi homma pihapuolella, nää hommatkin pitää tehä huolella. Appiukko ei oo niin huonossa kunnossa ettei ehi kontrollia piettää.
Millo on mistäkin neuvoa vääntämässä kimakalla äänellä asiasta vääntämässä.
Ennen tehtiin tähän talliin näin, istahtaa nurkalla olevaan palliin ja alkaa neuvoon että tähän malliin. Onneks tänään tilanne oli pikkusen huono koiralla, ukon koiralla sattu kuonoon, oli työntäny nokkansa johonkin reikään, osunu hiiren räpsään.
Oli siinä naurussa pitämistä kun pieru katteli pöydän alla oivan menoo(ukon koira)
olis siinä monenlaista etu taka kenoo ja ulina aivan hirveä, ei koiralla vaan appiukolla kun se yritti saada oivaa kiinni.
Oivaa hoidetaan nyt ja saan rauhassa hommani tehä kun ei nuo kurjetkaan aivan heti tuosta pois lennä. Istahan tässä hetken katon niitten menoo. Taian ottaa hiukan takakenoo ja pistää silmät kiinni. Le3ntää etelään kera kurkien.