Minä......kö tunari

Toissapäivänä kävi hieno juttu. Sain ulkona kahvia keittäessä koko nuotio paikan nurin. Jalka oli jotenkin kummasti kiertynyt tukirautoihin. Ja eikös nuotiopaikka lentänyt huitsin nevadaan jallkaa siirtäessä.. Tällaisia pikku munauksia sattuu silloin tällöin.

 Ne on kyllä aika harvinaisia. Nyt kun aloin muistelemaan joskus sattuineita kömmähdyksiä. Käsistä saattaa silloin tällöin pudota lattialle jokin maitopurkki tai kahvikuppi. Aina jotain normaaleja kompastumisia mattojen kulmiin ja sen sellaista pientä juttua. Harvemmin mitään isoa. Sattuis tässä eräänä päivänä kun irrottelin laudoista nauloja astumaan väärään paikkaa, eikös siinä ollut naula pystyssä, onneksi oli kirkas naula ei tarvinnut mennä terveyskeskukseen piikille.

 Olihan siinä innokkaana kun revin nauloja otin pari väärää seinästä, etuseinän kaatuessa. Äkkiä se ammattimies korjaa asian. Tulihan se korjattua, ehkä hiukan vino ,tuleepahan vesi paremmin alas ja tukee puita sisällä paremmin.

 Näin ne päivät kulkee aika seesteisesti. Tosiaan oon selvinnyt elämässä aika tasaisesti. Joitakin maaliroiskeita silloin tällöin täytyy putsata katosta, en tiedä miten ne on sinne joutuneet,. Ei ole kauhean kiva putsailla korkeasta katosta, varsinkin kun nuo ryökäleen ähköjohdot roikkuu tuossa edessä. Osui hiukan harjan varsi niihin maalia putsatessa. Näitähän sattuu. 

Tekevälle aina, niinkuin on sanottu kun ei tee mitään ei tuu virkavirhettäkään. En vain osaa olla tekemättä mitään. Jatketaan hommia kunhan saan jalasta kipsin pois kun putosin tuolilta asentaessa lamppua. Ei hätää. Minä.....kö Tunari.