Maailman ongelmia

Aisteja kaikkia käytin, maailmalle päätin nyt mä näytän.
Helpompi päättää kuin tehdä, sitoa kuvaan aamun kehrä, minä, minä voisin jotain ihmeellistä tehdä.
Ottaisinko tuulen helmasta hampain kiinni, niillä sitten sitä viskoisin ympoäri maan lopulta suureen säkkiin kiskoisin, siellähän pysyt, turhaan vapautusta kysyt, oothan meille kaikille velkaa suuret summat, rikotut talot, myrskyt jotka kaiken särkee,niinpä onko hommissas todellakaan mitään järkee.
Säkkiin joudat siellä puhaltaa saat itelles vaan.
Mitä suurta tekisin, tuhoisinko maailmasta kaikki aseet, ainoa pikku juttu siinä tuhoisin samalla kaikki taseet. Monen onnen mitta isi paljon aseita myytyä sai, isi todellinen pörssihai, keksinyt on keinot lisätä myyntiä antaa talouksille lisä kyytiä. Ottanut vaan ei huomioon omia lapsia niillä aseilla mennyt on. Niin paljon tuhottu hyvää aseilla on joutais laatikkoon suureen, viedään ja haudataan juureen Tammipuun.
MItä ihmeellistä tehdä voisin, kertoisinko hyvän uutisen ei sotia ei sairauksia, kun hiukan ootamme ei kuolemaakaan ole. Se todellinen uutinen meille kaikille ois, aattelijat aattelee ei sellaista tulla vois. Entä jos jokin mua suurempi hampaita käyttäis tuulia tyynnyttäis, aseiden laatikon tammen juureen polttais, antais koronaa vahvemman piikin kaikkiin tauteihin kerralla auttais. Vaikein kohta elämän uudistaa, olis sellainen joka kuin lapsen tuudittaa ja sitten syömään rinnalle herättää. Silloin mun ei tarvis maailmalle näyttää olemattomia voimia käyttää. Heikko oon ihmiseksi, onneksi on paljon muo suurempia jotka haluu myös ja pystyy näyttää ja tulevaisuudessa taitojaan käyttää.