Kustun yöllisiä mieteitä 2
Elämä'n latu
Elämän latua vauhdilla kiidän, melkeinpä liidän
Allani viimeistä maliia xyz sport kelkka
numero kuusi, pakasta vedetty ihan uusi.
Pikkusen piti velkaa tehdä, muutama tonni.
Mutta kuitenkin ihan uutta mallia tämä.
Pomokin lupas ylitöitä aika lailla tehdä.
Kyllä minä nämä maksan kunhan jaksan.
Vielä kun lunta satais, eikä vettä,
Eukkokin jo ehdotti kelkka vaihtaa vesijettiin.
Enempi ois mökillä käyttöö,.
Tosi mies ei pienestä ala masentuu,
Tällasen pelin kun alle kerrankin saanu.
Eihän vasta oo kun helmikuun loppu.Lunta ei näy
Kohta sitä lunta alkaa tulla roimasti.
Sillo sitä eukolle näytän kelkan mallia,
Ajelkoon jään päällä sillä vesijetillään yksin.
Minä poika jäätä vain kiidän hurjasti..
Talven Tuiskut
Talven tuiskut tuivertaa, nurkissa melua aikaan saa.
Talvenkylmyyttä turha estää,
Meidän vain on pakko kestää,
Tahtoisimmeko sen mielestämme pestä.
Ulkona silloin turha juosta,
Karpaloita kerätä naapurin suosta.
Talven tuiskut sisään ajaa,
Kylmyydellä tunnu olevan rajaa.
Takkaan pistän paljon puita.
Lämpö lämmittää vanhan luita.
Talvi kohta vaihtuu maaliskuulle.
Hymy alkaa nousta vanhuksen suulle.
Ilo täytyy talven lumista noutaa.
Turha silloin on soutaa huopaa.
Jäässä on naapurin vesi juopa.
Onneksi keinutuolissa oottaa lämmin huopa
Kantapää
Isomies maassa taas kerran makkaa.
( kahtelen kartanon isäntää)
Pitääkö kaikki kantapään kautta oppia.
Kantapää kun niin pahkuran kovakin.
Nyt kun kantapäällä maata hakkaan,
Mittään en jalasta sisälle saanu.
Tulihan sitä sen verran kuitenkin.
Kun aikansa jalkaa maahan hakkaa,
Tai voi sitä muksia seinäänkin.
Oppi on lyhyesti siinä just.
Tyhmä turhaan yrittää oppia jalan
Kautta saada, kipiäksi siitä vain
Tulee koko roppa.
En viitti kokeilla samaa päällä
Nenän kaivuu
Nenääni hurjalla innolla kaivoin .
Tungettua sain sieraimeen vaivoin.
Tais sormi syvälle mennä.
Aivoissa alkoi outo tunne.
Jotakin lohkoa kynsi painoi.
Tunsin kylmäävää mielihyvää nupissa.
Pää alkoi hurjasti täristä
Koko vartalossa alkoi väristä.
Peilissä oudon näyn näin,
Kuhmu oli noussut otsaan,
Sormihan se siellä heilui.
Siihen loppui nenän kaivuu,
Pelkäsin jos läpi tulisi.
Onneksi ei menny takaraivoon.
Sormi ois läpi tullu.
Läpivedon aikaan saanut.
TURHUUS
Kyyneleet kumpuaa turhuudesta , täyttäen surujen jokia, virtoja joita padota koskaan, onnen lohien vapaasti kivutessa ylös.
Turhuutta ei tunnusta kukaan, halua asua kanssa sen, ottaa omakseen, pitää lähellään.
Sen virrat samanee, kiviin karahtelee, estää virtaamasta vuolaasti, turhuutta kiertelee.
Turhuuden tyyneyttä, valhetta kumpuaa, ääniä päästelee, peloittaen arimmatkin, samaan ansaan ajaen. Ajatusten kylmyyttä karttaen.
Turhuuden lämpö todellista villaa, keritsemätöntä, pilttuusta otettua, keritsemätöntä, rukin jälkiä näkemättä, sormien välistä kulkematta.puhdistamatonta karheaa, vailla käyttöä.