Pieru

Hiihtelen hankia pieruni kanssa. Välillä pieru eessä välillä takaa, aina ei jaksa seurata siksi eessäni hangella makaa. Yksin ei olis kiva hiihdellä metsiä yksin.
Liian hiljaista, oon usein siinä käsityksin. Siksi ennen lähtöä hyvin eväät reppuuni pakkaan, niistä pierulle evästä nakkaan. Poika on kova naksuja syömään, välillä murot välillä lumet sekaan haukkaa. Sillä välillä minä kerkiän termarista kuumat kaakaot naukkaa, yhessä meiän pierun kanssa hyvä liikkua, mulla kun kesällä vatta murisee, yhdessä pierun kanssa istutaan heilutetaan kiikkua.
Hyvä se pierun kanssa on täällä hankia hiihdellä, ilma raikas eikä tartte kenenkään kanssa riidellä.Pieru oivaa vauhtia pitää, kohta se kyykkää ja pökäleen siemen jo vattassa itää. Sen verran viisas koira se on , ettei ladulle
mun eteen tee. Kiva ei oo löysiä suksenpohjista kaivaa, kesken matkan siitä on vain turhaa vaivaa..
Kohta on hiihtomme hiihdetty, pieru jo kotitilan haistaa, mehukkaat peuranluut
kielessään maistaa. Vauhti pierulla kiihtyy huomaa juoksu ladulla viihtyy. Muutama alamäki tässä vielä ja kohta kotituvan savut näkyvät tiellä.
Pieru jo pihassa luiten kimpussa makaa, emanus tulee laskiämpärin kanssa vc:n takaa. Yhessä näuretaan pierun menoo, välillä ottaa etukenoo ja luita lentää.