Karvahattu

Postimies kelloa ovessa soitti, vihdoinkin se hetki koitti. Olin menny ja tilannu wissiltä
karvahatun. Yksin en niin paljon tajunnut että tilata voisin. Siksi taas tyttärelle soitin, viittikkö ukkoa helpata, pitäs tulla käymään ja karvatun tilauksessa jelpata.
Niin sitä yhessä kiinaan tilaus meni, erikoinen pitin hatun olla, ensinnäkin tää mun polla ei oo pienimmästä päästä pitäis kestää säässä kuin säässä, ainahan se mulla on jotenniin päässä.
Löydettiin sieltä kunnon hattu, mikä parasta siihen sattu tulee luutuuutti kuulokkeet samaan. Nyt kun ukko vanhoja valsseja kuuntelee, ei tuu mitkään varikset korville huuteleen. Kukaan ei ymmärrä miksei ukko mitään kuule, tutut kyllä ei mitään luule ne tietää että kuulokojeet on poissa. Kukaan ei tajuu että läppien alla musiikki soi, se ukon hommiin uuden ulottuvuuden toi. Ainoa hankaluus siinä on, latinki pitää olla täys, niin puhelimessa kuin hatussa. Iltaisin nukkumaan mennessä hattu laittaa roikan nokkaan, virtaa antaa. Siinä ne sovussa makaa, virtaa lataa, hattu ja puhelin, huomenissa taas viihtyvyyden ulkona takaa.
Kaikkea ne kiinalaiset keksii, samalla kun ulkona moottorisahalla puita pätkiks kiskoo, korvissa karhahattureuhkan alla pietään tiskoo. Joskus kuuntelin kirjallisia tuotoksia, kun korjailin pikku sähkövehkeen juotoksia. Hyvin se siinäkin pelas, itekkin oikein säikähti miten ihmeen hyvin homma relas. Aika menee kuin siivillä, kävellessäkin karvareuhka päässä mennä viheltelen, musiikki tahtia antaa kuin siivillä ukkoa pitkin maita ja mantuja kantaa. Seuraavaks kesäks tilaan tölkkikypärän ei helteellä jano yllätä.
Kiva se on nurmella maata, letkut suuhun vetäst ja nauttia kesäst.