Ontuva elämä

Jalkani kulkee suuntaan väärään, aina on kulkenut suuntaan. toiseen. Kivikot oon kulkenut jaloin ontuvin, askelten äänten niin sointuvin, epätahtiin , elämän.

Uudet kengät jaloissa näissä vaikeilta on tuntuneet, painaneet varpaista kantapäähän, leijailun estäneet, pilviin päätä turhaan kurkotin. jaloin ontuvin.

Jalkani aina maassa pysynyt, kukaan koskaan mielipidettäni kysynyt, ottaisinko osaa askeleitteni suuntaan, paikkaan outoon, jaloin ontuvin.

Kulkuni eteenpäin vie. Tie mutkainen elämääni jatkaa, suunta tietämättä lain. Mäkiä, kukkuloita kohti vain jalat ontuvat suuntiinsa vie. Minun tie.

Määrää ,suuntaa askelten itse vaikea vääntää, suuntaa näillä jaloilla vaikea kääntää, vaikka niin haluaisitkin, onhann jalat ontuvat taakkaana mun.

Moni haluais auttaa, Tälle märälle oudolle tielle koota lauttaa joka tieni tasoittais kulkuani helpottais jaloin ontuvin. Se oma valintani on.

Vääriä valintoja tekee kaikki, kulkiessaan tietä omaa, Siltä saamatta lomaa, Helppoa ratkaisua tuskin löytyy jaloin ontuvin tiellä tällä, elämän.