Ikä

Ikä alkaa painaa, näillä vaivoilla lisääntyvillä painoilla, matkani kauas ei jatku. Lyhyt voi olla polku jota kuljen, kävyt montut askeleitteni edestä pois suljen.
Järvi vielä kuvani pintaan piirtää, kovin säröinen kuvani pinnassa veen.
Tuskin enää kannattaa miettiä tässa vaiheessa mitä elämälläni teen.
Ehtoopuolelle kaartunut ilta. Sen näkee taivaalta kuvasta kuun. Sen kirkkaus kasvaa elon myötä, kunnes himmenee, aloittaakseen taas joskus uuden kierron. .
Ikäni numeroita suuria, kuitenkaan verrata puihin joilla juuria maassa satoja vuosia. Näkyy ikä niilläkin on pinnassa ryppyistä kuosia. Katselleet ihmisen menoa, kokeneet elämisen kirjon, msurut suuret, rakkauden orastavat juuret.
Samoin meidän iässä koettu kaikki sama, ilot surut, kamat, kerääntyneenä vintien häkkiin. Lähdettyämme muut niitä tonkii, yrittäen onkii edes jotakin arvokasta, jonka rahaks vois vaihtaa. silloin ei keinoja kannata kaihtaa.
Näis se ihmis elo menee. Aikansa liplattaa ajan laineilla, kunnes karille tyssähtää. Siihen jää, toiset paatin korjaa vie mennessään, nimi tän venhon unohtuu. Uusia, uusia tulee.