Ajatuksia 2022 

..Tammikuu-Heinäkuu

Flag Counter

Mies idässä.

Mies idässä aukoo suurta suuta,
tuskin haukottelee, ajattelee ihan muuta.
Suuria puhuu, kuin pöllö metsässä kuuluu
tänne huhuu.
Moni miettii miehen juttuja, ihan kuin niissä ois jotain vanhoja tuttuja. Kuultu on puheet samat ennen, silloinkin läpi pään tai ohi mennen.
Moni kuuntelee juttuja suuria tänään teen tätä huomenna toista, kuin kasvattaisi vatsassa loista, Mikään ei siis puheissa
miestä ei muuta, kuulijat toivois, kävispä iso luuta, korjais roskan pois, se elämään helpotusta tois.
Vaikeudet kaikkien ympärillä kasvaa, olekkaan ei sellaist rasvaa joka nämä puheet voidella vois, elämään helpotusta tois..Päivä kerrallaan kuljen. Puheet korvistani pois suljen. Omaa elämääni elän, kohta pois taitan talven selän, uusi kevät koittaa, aurinko vihdiin voittaa. 

Lohdutus

Lohdutusta elämään kaipaan, mitä ennen aikaan sainkaan.
Turhaan aitoihin kompastelin, apua saamatta lain, olin unohdettu
mies niin yksinäinen.

Päivät ja yöt töitä paiskin ,ollut en ryhmän laiskin, silti aina
viimeiseksi jäin, urakoissa maksettu koskaan ei mulle lain. ,Kavereita töistä saanut en urakkani toinen aina vei. Takanapäin mulle naurettiin surutta, muo kuultu ei koskaan.Olinhan heille pelkkää roskaa.

Lohdutusta elämään kaipaan, mitä ennen aikaan sainkaan.
Turhaan aitoihin kompastelin, apua saamatta lain, olin unohdettu
mies niin yksinäinen.

Töitä aina tein jossain välissä tapasin sut ja ulos pyysin ja vein. Kahdestaan olla ei saatu koskaan, sulle annettiin ymmärtää olit törmännyt vain roskaan. Aina mukaan tuli kavereistas monista, varoittaen liikkeistä haparoivista, saatoin olla vain onnenonkija moinen jolla varmaan oli nurkantakana jo toinen.

Lohdutusta elämään kaipaan, mitä ennen aikaan sainkaan.
Turhaan aitoihin kompastelin, apua saamatta lain, olin unohdettu
mies niin yksinäinen.

Ainak yksin kaikessa jäin, nurkkien pieliä kuljin tuntenut itseäin enää en, toiset karttoivat muo, ystävää sydämen koskaan löytönyt en. Olinha mies yksinäisin tuomittu epäonnistumaan aina ja iankaiken. Valitus yksinäisen turhalta tuntui,sitä kuultu koskaan ei, lopulta sielun rauhan se vei.

Lohdutusta elämään kaipaan, mitä ennen aikaan sainkaan.
Turhaan aitoihin kompastelin, apua saamatta lain, olin unohdettu
mies niin yksinäinen. Yksinäisin elämässä tässä, jälkeen jäämässä kaikessa hyvässä vaan ei ikävä'ssä

Pintaliitäjä!!

Ajattelija pintaliitäjän tapasi, jalat ei ollut maassa, pientä kuviokelluntaa pinnalla maan.
Nokka kohti taivasta, koristeltu kaikenlaisilla renkailla, korvissa monta samanlaista kiekuraa, kantakirja sonnilta näytti, kaikki kriteerit täytti.
Joka paikassa kuvaa ygtä ja toista, nähnyt ei ajattelija aiemmin ei moista,, kuvia löytyi joka lähtöön , ylpeenä näytti, kyllä senkin täytti, pnupin, hiusten alla,, paikoista muista uskalla en kertoa elämykselle tuolle ei olkut vertoa.
Pintaliitäjä menossa oli pippaloihin uusiin, anekdotina kerron huussina käyttää emaloitua pyttyä, ei hajujaan ulos tuo, ne muistikuvan parfyymitehtaalle luo.
Mutta juhliin uusiin oltiin menossa. Hiukan jo etukenossa. Pohjat oli aikaa sitten juotu, fiilis oli hyvä ja tärkeä, mietitään aamulla silloin saa pää särkeä. Pintaliitäjä matkaan lähti. Kai siinä on omanlaisensa tähti, ajattelija mietti. 

Kesä

Kuuma lämmin kesä, aika use3in suunnitella tehdä oma pesä. Linnut sen tekee joka ainut kesä. Miten ne jaksaa, toisaalta eihän niiden tarvi siitä mitään maksaa. Mekun tehdä se on aina monta tonttuu, pakko ottaa paljon lainaa, jotka vuosia hartioita painaa. Siksi pesää ei viitsi pykätä joka vuosi, eikä taida olla järkee vaikka,lottovoitto hiuukan meitä ehkä suosi.

Kesä on muutenkin hikistä aikaa, ei oo hääviä , hiki valluu , paitaa kastaa, hiki noroja valuu joka kaistaa. Maun voi oiikein suussa maistaa. Saati sitten naapurikin jo kilometrin päähän haistaa.

Kesällä toki paljon uidaan, vasta sen jälkeen kun suvun asiat on puitu sukujuhlassa. Niitähän ruukataan pitää joka kesä , mahollisuus lomien takia ainoastaan näin suven. Ei siinä mitään pietään juhlaa ja jokainen suvella muutenkin säästämiään rahoja tuhlaa.

Kesä outoa taikaa pukkaa, turhaa aikaa siihen hukkaa. Mummutkaan istu kesällä kudo sukkaa. Silloin metsässä liikutaan kerätään syksyn sato.

Vietetään kesää, pidetään hauskaa. Kyllä me kesän kestämme, porukalla tylsyyden estämme.

Tupenrapinat

Tupenrapinat tuli kesken päiväunien, näin painajaista suorituksesta jalosta, olin pistänyt, lenkkarit jalkaan, lähtenyt juoksuun.
Mikä kumma mieheen mennyt, miks moisia unia, johtuiko kenties syönyt munia, proteiinia veressä, nyt tiukka reeni eressä.
Unessa juoksin 15 kilsaa, välissä toteutin oppeja pilsan, ureaa heitin lahkeiden kautta, kengät kun jatkoi menoaan, enemmän otin etukenoa,vauhti kiihtyi, kohta myös ukko viihtyi. 

Loppu pitäs tulla. Tästähän alkoi nauttia, unessa eväät tuotiin matkalle, käteen heitettiin, kahvitkin yhdellä etapilla keitettiin. Jollakin pätkällä kahvikuksa tungettiin keskelle hanskaa, jokui puhui ranskaa, ymmärtäny en lain, samapa tuo, leipä oli hyvää, kahvin join, leivän söin, ähelsin, juoksin kirein vöin

.
Matkaa oli enää pari kilsaa, välillä toteutin oppeja pilsan, vauhti hiljeni, muori tökki kylkeen, perille en ihan päässyt, mutta paita oli märkä. Olinhan juossut kuin raivo härkä. Se siitä se ei toistu. eikä heti mielestä poistu. 

Pois työnsit

Pois mut työnsit, isosti ja kovaan ääneen sen myönsit. Löysit kuulemna oikeaan uroon. Minä oisin puhaltanut koko kukkakepin puroon.
Aloitit mun vaatteista, pitänyt ett koskaan mun aatteista, ne vain säkkiin ahdoit, minkäs sille mahdoit, sinne meni kaikki jopa isän vanhat puvut, sillä ne ois ottanut siskoni maikki. Uudelle kukkakepille ne sopineet ei, joten uffen väki ne pois vei.
Sitten mun mustavalko tv parvekkeelta ulos lensi.Muilla oli aikanut jo 50 vuotta sitten väri aika, tajunnut et jutun juonta, siitä ois saanu kunnolla tuohta, antiikkia, kunto hyvä, mutta sun ruipelo uus mies pihalle rahan viskas. Mikä mies, viimeks kun loppuja tavaroita hain, siellä se kuikka essupäällä astioita tiskas.Nöyränä katsoi, sanoin ymmärrän ja liukkaasti ulos läksin. Tilasin taksin, hymyilin, olkoot onelliset kaksin. 

Liikuntaa Pukkaa

Osaks mulle on liikkujan kortit suotu. Se on otettava mitä on paikalle tuotu.
Äidin perässä jo kovasti piennä vauhtia otin. Polvet ruvella, tukka suorana, äitiä tapailin.
Aina on liikunta veressä ollut, tyttöjä kiusannu, karkuun on juosta saanut, konttauksen vaivat lieneekö syynä, kiinni aina jäin, tuntuu kuin seinää päin juossut ois.
Aina on liikunta veressä ollut. Lopulta aikuisna poliisia karkuun juoksin, minäkö muka kortitta autoa ajoin, varastettua muka, ehkä luvatta lainattu, veressä tuskin mäyråkoirallista hyvää olutta. Kilometrin kerkisin juosta, löysivät mut suosta.
Liikunta on aina ollu veressä. Nytkin karkuun juoksen verottajaa, meinaa talon ja auton viedä. Kaikki tutut mut tietää, niin laiska oon ett' töissä jaksa käydä, mistä mulle muka verovelkaa ois, eihän se mun vika oo jos hyvää hyvyyttään perinnöks talon ja maat jätti mulle.miks mä niistä veroa maksan, krtosko joku tuon veron taksan, maksan kunhan juoksulta jaksan. 

tunteita
tunteita

Ilo/ suru

iloa vaikea löytää, surua murhetta yleensä keskellä pöytää. Näkyvästi saa ottaa. Tarjolla runsaissa kauniissa astioissa. Kastike kiillotettu voilla. Tätä pöytää turha kaihtaa, koska kaikki hyvältä, ihanalta maittaa,näyttää, ennen kaikkea vattan täyttää.

Jälkiruoka isketty sivupöydälle pienissä kipoissa, kastike lasketaan tipoissa, miten se mitään tunnetta tuo, hyvä että edes pääseen pöydän luo. Kumma kyllä kaikki odottaa jälkiruokaa, jos se loppuu äkkiä kuuluu lisää tuokaa. Vaikka olis itsesi syönyt täyteen muusia pullia, silakkarullia, masu ihan täydeltä tuntuu, kokeile itse ei yhtään koloa, onhan se noloa näin pyytää, kun ei vain jaksa enää yhtään silakkarullaa jaksa sinne syytää.

Aikaa tuskin mennyt tovi, kappas kummaa vatsasta löytyy lovi, sinne hiukan mahtuu jälkiruokaa oivaa, kiisseliä vaahtojen kera, onn
eksi maha oli hiukan vajaa, pelkäsin ettei voi lisää ajaa.

Vatsassa pitää nyt majaa muussi kera salaattien ja pullien, kiisselit ja vaahdot sekasotkussa ihanassa, kahvi niitä laimentaa. kukaan ei tullut paimentaa, tuli liikaa ahmittua, ruokia lautaselle kahmittua. Samoin elämässä usein ilot surut sekoittuu, tasapainoa vaikeutta löytää, usein sitä surua haikeutta pöytä täys.


Helppo napsia lisää, koskee lapsia, isää mummoa vaaria, joka ruuan jälkeen näyttää olevan jo menossa kohti baaria.Surun luokse helppo mennä omat siivet ei ehkä aina suruun lennä, matkaan sen kuitenkin helppo mennä. Iloa tulee pienissä erissä jälkeen surun, pienenkin onnen murun on helppo sekaan ahtaa.

Joskus ilo voi yllättää oudolla tavalla, seisot kukka lavalla yksi ainut ruusu tuo ilon mennessäsi sen luo. Leikkaat irti, monta päivää iloa saat kun sen veteen paat. Puhu sille, se kuuntelee sun surus ,huoles, katso tarkkaan se hymyilee sulle, lon tuo hyväksynnän suo.

Etsi iloa pienistä asioista, hymyile, unohdat huonot asiat, kuin saisit suklaarasiat. Siirry joskus ensin jälkiruokaan syö sitä pienissä erissä, Silloin sinä et seilaa surujen merissä. Hinnalla ei ole silloin väliä koska pieni kippo pitää sinut pinnalla. Iloa siis hanki usein on ilmaista, hoivaa pitkän aikaa tuo elämään sitä kaivattua taikaa. Rakastetaan toisiamme.💓

Elämän koulu

Pieni poika silloin olin,
Housuin repaleisin usein kuljin,
Äidillä kiire töihin, ehtinyt ei korjata.

Talous oli kaikilla kovin tiukkaa,
Rahasta kukkarossa aina oli piukkaa,
Päivästä toiseen elimme.

Asunnossa talvella kylmä vaivas,
Katon läpi melkein näkyi paljas taivas.
Luteet piti pojalle seuraa, naapurissa
Syötiin kyllä peuraa.

Alakerrassa asui juoppo renttu, nimeltään
Henttu. Viinaa kun otti , tuli miehelle täys potti. Pikku-ukot valtaansa Hentun otti.

Äiti parhaansa teki, tuntui että poika oli vain perässä kivi reki. Niin paljon äiti tekemään joutui. Helpolla ei päässyt kukaan. Harvoin pääsi toisten kanssa tivoliin mukaan.

Ruokaa muistan perheessä riitti, jälkeenpäin mielessään poika äitiään kiitti. Väsyneenä työn raskautta äiti terveydellä niitti. Usein äitiä sain hieroa, siinä ollut ei mitään kieroa.

Äiti on poissa, muistot elää, repaleet muuttuneet pukuun suoraan, elämä nivoutuu
Äidiltä jääneen ohje nuoraan, "ei murheet itkemällä vähene."

Läskissä onni

Tulevaisuus vyötäisillä kulkee, onnen ja autuuden antanu useamman kerran, kiitos siitä työnantaja herran. Hän on mulle leivän pöytään tuonut. Onpaha sivussa perhe saanu herkuista nauttia.
Siinä on saanu monet soseet tehä, näihi läskeihi päästy. Vaaka raukka painolta suurelta ei säästy.
Takaisin antais en yhtään soosin letjaketta, makkaran maukasta, kiekuraa, janojuomana tieten panimoien tummaa vinkuraa, runsaasti vaahtoavaa helmeilevää juomaa , panimomestatin luomaa, tarjoilijan kutjakkeen tuomaa.
Palautukseen koskaan laittais herkuista näistä. Mittään tiiä jos ett' maista. Vai luulekko että moottoritiellä on vai yksi kaista, äkkiä herkkuihin kiinni ja maista, läskeihin löytyy iloinen nopea kaista.
Läskistä siis löytyy avain onneen, tehonnu on niin monneen, perheet saanu läskistä iloa monta monta kiloa. Aurinko jättää kehhoon monta raitaa kun alat yht äkkiä käyttää napapaitaa. Jätä siis ruohot kabeille ja niitten faneille. Syökööt yhessä niitä herkkui, mett' lähetämme iloisii terkkui kaikille läskeille, siis meille. Turha huolta kantaa , oluvella alas mennä antaa. 😇AjAteLijA 

Mustatie

Voisinko kaiken estää, sydämessäin suuren palon estää, Kirjat kertoo kuvissa palot nuo,, tunnemme sen tiedämme sen, Mikään meitä estä ei, vaikka kaikki rakkautemme pelko pois vei.

Aikaa kului, elämän soratiet vaihtui asvaltin mustiin.kiaikkemme teimme kulkiessa taivalta tuota,, vaihtui tiet toisiin,, suhteet heilahtaa kaaressa pienessä, sorateiden kivissä kulkiessain.

Yksin kesää vaellan,, teitä näitä seuraan, teillä mustilla, saamatta rauhaa. Ainainen kiire mieltä painaa, Rauha jot yhdessä koimme , elämää leppoisaa turhaan loimme. Asvaltti musta vauhtia antaa, selkäytimessä surua saa kantaa. Mikään lääke ei auta kulkutautiin tähän, Yritimme hankkia lepoa vähän Siks kulkumme jatkuu läpi mustan tien, sorateille kivisille. Aloittaen kiertokulun alun.

TANSSI

Läpi illan kanssas tanssin. Saisinko vielä yhden valssin.

Koenhan kanssasi uudelleen nuoruuden jos vain saan

tään yhden tanssi. Askeleemmee yhteen kulkee,

Maailman ympäriltä täysin pois sulkee. Vain me kaksi

toisillemme luodut, kuin tätä varten yhteen tuodut.

Siitä jo aikaa kului kun yhteen mentiin, sateessa kuljettiin

nauraen mennyttä aikaa , vieläkin muistan se oli kuin

nuoruuden taikaa. Takaisin emme saa sitä aikaa,

mennyttä eilistä, yhteistä huomista. Tanssissa tässä,

me teimme sen, yhteisen askeleen taas löysimme,,

Ruusun sulle toin sen tahdoin sulle anta kesken

tanssin häidemme valssin. Joita koskaan saaneet emme..

Maailma meitä kuljetti läpi lattian tämän. kunnes yhteen

jälleen palasimme, korjasimme yhteisen lyhteen,

Tässä me olemme keskellä valssin pyörteiden. Käsi kädessä

yhteistä tanssia viemme, Ruusun sulle ojennan, läpi elämän sitä kannoi, nyt , vihdoinkin nyt sulle sen annoin.

Kartanon tiluksilla

Kartanolla aikaani vietin, katselin ympärilleni, tässäkö tämä kaikki on. Rämä auto hiljakseen kulkee, isolla tiellä reitin toisilta sulkee. Pakokaasua mustana päästää, tuskin taitaa luontoa säästää. Katsastus mieskin joka kerta itkua vääntää, moottorin avaimesta käyntiin kääntää. Leimaa saanut tullut heti naapurin toni sen pihaan veti. Moitti muka jostain ruoste pilkuista, sanoi vilkuista joita pitäisi olla neljä. Toni tunsi Hempan joka teki suuren rempan.. se siitä ilo pilleristä, selvittiin tästäkin killeristä.

Jatkoin kävelyä katsoin kone vajaa, muistutti enemmänkin risuvajaa, Rakentaminen hiuka jäi kesken kun meinas muorista tehdä lesken. Yksin kattotuoleja asensin, liiaan ohuista laudoista, ehkä liian pienistä nauloista. Seinää vasten tikkaat nostin, sitä varten kaupasta uuvet ostin. Melkosen mukavasti tikkailla alastulin, lauat vaan ei kestäny, Mikään alastuloa estäny. Jotenkin sain rotiskon kuosiin, sade säät vain oo suosineet,. vettä työntää joka nurkkaa, reikiä paikkaan syömällä purkkaa.

Surullisia muistoja tulee reissusta tästä. Näen nurkassa tontin muorin kasvihuoneen. Moni sanoi minun juoneen kun huoneen tein. Ensimmäisen vei tuuli, unohdin ankkuroida kunnolla, hiukan muovit kärsi. Tuuli nosti korkeelle ilmaan, pudotessa osui melkein pikkukoiraan hilmaan. Muoria hiuka tökki huoneen näki, harmi vain myös kuuli koko kylän väki. Huokaili siellä moni, eihän hommista mitään tuu kun tuollakin ainut mikä toimii tuo suu.

tuolille siihen isdtahin aattelin aikaa, paljon oon yrittäny ite tehä. Aina se ei onnistu,vaan tämä poika turhista lannistu. Vielä näytän jotain hyvää saan aikaan, Näette sen vielä, ehkä minäkin oon kattelemassa siellä.

Auto

Pikkusen kaahasin etumaskissa varpusta raahasin.

Aikani ajoin suurin nopeus rajoin, Eteen lykkäs kuovi

siitäkin tuli huoli, tuulilasiin sekin kuoli. Nopeus kiihtyi kuskikin viihtyi.

Kunnes törmäsin kotkaan, joka takaa-ajoi sotkaa. Molemmat

nyt pientareella makaa, raadot keräsin auton takaa.

Olikohan aika vauhtia puottaa, turhä tässä on uottaa.

Matka jatkui kovaa,, tämä ei hyvää povaa, Kohta eteen

tuli poro, tienvarteen jäi siitäkin veri noro. Vieläkö näitä

sattua vois. Tuskin

Nostin vauhdin sataa, Eikös mitä kohta sain, hirveä pataan,

Tuossa sekin nyt peräkontissa roikkuu, Ei ollu luonnon oikku.

Onneksi matka kotiin on lyhyt, mitään ei sattua vois. kun savuin

melkein pihaan, lato siirretty oli sillä aikaan pois. Miks

kulkureitille jätetty tähän, Keskeltä latoa nirhaisin vähän.

Keskeltä lautakasan kaivoin reitin ulos, mikähän oli siinäkin

tulos.. Koiran hännänpäälle astuin eikös mitä kunnon sade

alkoi ja kastuin. Kotona alkoi vieno laulu missäs sitä on oltu,

kello on paljon, Sauna kylmä, Saat sohvalla nukkua , ja niin kauan

kuin haluat kukkua

Taiteilijan elämää!

Istun telineeni ääressä ajan pitkän, mietin aihetta tauluun. Säveltäja pohtis sävelkulun lauluun. Mikä innoittas mua, sillä ajattelen vain sua, Nuottiakaan paperiin ilmesty, Siveltimen vetoa pohjaan tähän. Kuka voisi olla muusani edes vähän. Balettini värejä on täynnä, nuotteja vain en paperiin saa lain.Kuka voisi innostaa mua sillä ajattelen vain sua. Otan kynän käteeni tuohon, jos pienen luonnoksen teen, välillä pianon ääreen meen tapailen säveltä hataraa, Lahjakkuuteni pulppua lain, olenko tilassa tyhjän päällä vain.

Miksei tänään synny mitään lain, Olenko menettämässä kykyni taiteeseen vain. Musiikkiani kuule nyt en, mihin sävel korvani
kadonnut on..Katson taulun pohjaani, sinne kuva hahmot tumassa on. Mitä käteni suunnitellut tainnut.,

Saanut selvää siitä. Jotain tutttua jota nähnyt vain viime aikoina oon. Jalkani kuljettavat pianon luo säveltä käteni tapailee. Jotain kaunista jotain herkkää. Syntyy paperille sävelten virta. Jotain sain aikaiseksi.

Virta sisälläni yltyy täytyy mennä, tehdä työ loppuun. Maalaan tunnin toisen kunnes huomaan Siinä on kuvasi sun Kuvasi on valmis sitä koko ajan hain. Sävelen rinnalle kuvan toin. Nyt vasta huomaan pystyn jotain luomaa.

Maalaus on yksinäisen työ, tarvitaan siihen innoittaja, sinä olet Muusani mun.

Laiva

Elämä on purjehtiva alus, tyyntä satamaa, lastausta, kiertokulku jatkuu, lastaajat vaihtuu, unelmat myrskyissä haihtuu.

Lastia laiva kuljettaa monenmoista, painavaa kevyttä, emme vättämättä tiedä mitä kuljetamme, laivan tie usein kauas vie pois kotisatamastamme.

Satamassa toiset lastaa laivan. Näkevät kovan vaivan. Laivamme vain kuorman antaa toisille perille kantaa.

Laivan on yksin kuormansa perille viedä, lastaajatkaan ei siitä osaa tietää, millaista on kuormaa pitkin meriä rahdata, kaikenlaisa myrskyjä sietää. Mielellään satamassa he lastin ruumaan työntää, on heidänkin joskus pakko myöntää, tais tulla kuorma liian iso. Eivät ajattele mitä laiva siitä tykkää, Turhana pitävät ja koko ajatuksen lyttää.

Iso laiva tuon kuorman kantaa olematta varmoja näkeekö vastarantaa.

Mietitkö koskaan jos olisin trilalla tuon laivan, näkisitkö mielelläsi vaivan lastata täyteen ruuman, antaisitko tilaa muutaman tuuman vain siksi että itse saisit hetken huuman. Kuorman kantais toinen. Se sulle helpotusta tois, toiselle taakkana olla vois. Tuntisit itsesi olevasi nosturi suuri, joka täytti laivan ruuman kukkuroilleen juuri.

Mietitkö koskaan pääsikö lastaamasi laiva rantaan vai upposiko merien santaan.

Tuntisitko surua laivasta vai kuormasta. Tutustuitko laivaan tuohon vai annoitko upota lastaamasi laivan meren suohon.

Kuorma on meille usein erittäin tärkeä, mietin vain missä elämässä on järkeä.

Ininää

Hyttyset kilvan yrittää kaveriksi päästä. Ne ei päätä , ylävartaloa eikä jalkoja säästä. Niillä yksi jalo tarkoitus on vain olla, saada jos ei muuta kutiamaan ihmisen polla. 

Verta ne härskisti imee, Pienellä muka ininällä varaoittelee uhria, sitten ne alkaa kärsällänsä paikkoja tuhria, Koittaa piikkinsä nahkan läpi tunkea, jos vaikka onnistais, pikkusen pikkusen ponnistais sisäänhän se menee, 

Veri alkaa virrata, Alkaa kilpajuoksu ajan kanssa, milloin päässä tuntuu imun paine, käsi heilahtaa, just kerkis alta pois, kutina vain jäljelle jäi.

 Kohta jo toinen samoilla mestoilla pyörii, korvan juuressa aikansa hyörii ja inisee, kunnes käsi taas heilahtaa, siitäs sait kiusankappale, etpähän toista kertaa korvissa inise.

Kaipuu

                                                                              Sinua koskaan unohda en.

                                                                              Nään kuvasi peilistä veen,

                                                                               matkan tänne usein teen.


                                                                               Sydämessäin aina huone sulle,

                                                                              Sen ovet auki pidän,

                                                                              Lukkoja hankkinut sinne en.


                                                                              Tahtoisin ovin avoimin elää,

                                                                              Nähdä sun kulkus sisimpääni,

                                                                               Ilman ehtoja rajoja vaille.


                                                                               Pilvissä kuljet, ovet suljet,

                                                                               Tahdo ett alas tulla,

                                                                               Nähdä haikeutta kaipuuta mulla.


                                                                               Veen peiliä taas katson,

                                                                               Väreet pinnan kuvas poistaa,

                                                                                Suru kasvoillain hymyn poistaa.


                                                                                Taas veen äärellä oon,

                                                                                Turhan matkan tänne tein 

                                                                                Kaipaan sua niin paljon.

Hiekkaa!

Märkää ja kylmää mieleni tekee. Sukset sitä varten eilen ostin. Monot olkapäille nostin, matka ladulle alkoi.. Oli naapuri ehtinyt ladulle nostaa 10m halkoi. Selkäpiitä katsellessa hurjasti karmi, nousi ohimolle kunnon kupla ja harmi. Kuka ruikale oli lumien päälle ajanut hiekkaa ja puruja, vielä viikko sitten siinä oli ollut kunnon latu.. Nyt siinä oli märkä ja lettoinen puru katu. Meinasin heittää sukset halkopinoon, kuitenkin asettelin nojaan pikkusen vinoon. Eväs kahvit join herkkään mieleen. Kuumakahvikin tietenkin poltti kielen.

IKIMETSÄ

Ikimetsä routaisen maan, harvan kulkijan jalan jälki maahani jää.Tuskin kulkijoita tunnen , harvoin suo nähdä saan.Latvani pilvien korkeuksiin kipuaa, pilvet latvani ohi lipuaa. 

SIKS olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Mkls et halua kanssani elää. Olenko liian pelottava sulle, ehkä syykkyydelleni tehdä jotain vois,Liikoja muita puita kaataa rinnaltani pois, Minkä ystävän sinä haluaisit antaa mennä, Vaikka saisit rahaa ei sillä uusia ystäviä luokses lennä. Mistä siis minä luopuisin. SIKS

Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Miks haluaisit ystäväni kaataa, Ne pesän monille lentäville on suonut, ilmaan happea ja puhtautta tuonut, Kuinka paljas metsämme ois, jos kaikki kaataa pitäis pois. Ehkä ajattelen yksioikoisesti, 

SIKS Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Miks emme vois rinnakkain kulkea sinä mut syliisi sulkea, nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, Yhdessä oisimme toistemme tukena, voisit mulle huolesi kertoa, minä tuulen humistessa vastauksen sydämmeesi ja rauhan antaa. Mutta SIKS

Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta  Olenhan vain vanhaa puuta.

Roska-astia

En jaksa olla kaikkien roska-astia, iltoja kiertää kuunnella asioita toisten hiertää. Olisinko eri kastia, vaillinainen jäteastia. Miksi kaikki minuun luottaa, eikö näe se tuskaa tuottaa. Miks mun pitäs kaikki kestää, en kuitenkaan pysty sitä estää.

Mahtaako psyykkeni olla tarpeeksi vahva, niinkuin minussa olisi suuri kahva, kaikki ovet auki saan. kuunteleeko kukaan koskaan mua, näenkö edessäni suuren ylittämätön suo. Hukunko itse murheineni sinne, mistä kukaan ei löydä , hillastajat aarteita etsii näkemättä muo, onhan tämä edelleen tutkimaton suo.

Miks mun pitäs kaikki kestää, pystynkö sen estää, helpompi rakentaa ympärille muuri, tarpeeksi suuri . Takana sen minä outoine ajatuksineni, kera illan hämärtyvän, kuun sillan kirkkaan.

Toivo antaa iiloa kuuntelijalle, toivo puhdistaa roska-astian tään kaikessa siinä rakkautta nään, meitäkin tarvitaan, meillä oma osamme tärkeä, joskus vain tuntuu ettei oo mitään järkeä. Kiitos että kuuntelit valitukseni mun, tahdon edelleen olla ystäväs sun, tänään, huomenna, kaiken paremmin nään.

Punarinta!

Pien punarinta oon, usein istun oksallas puun. Sua katselen kun yksin istus surullisna terassillas. Kuin miettien asioita ikäviä. Oon näkevinäni kyyneleenkin silmäkulmassas sun.Silloin tulee pahamieli, mietin miks yksin istut, kerro mulle voisinko auttaa sua. Näen surun silmistäs, koetan joskus piristää sua.. Laulan niin kauniisti vain kuin osaan. Näen että ymmät tarkoitukseni, katsot silmiini, pitkään, näen silti haikeuden syvän.
En ymmärrä, olenhan vain pieni punarinta, ei luoja tarkoittanutkaan että ymmärtäisin kaiken. Kun mua tehtiin mulle sanottiin vain sun tarkoitukses on ilahduttaa tuoda hyvää ihmiselle. En ymmärrä oonko epäonnistunut. tehtävässäni. Yritän kovemmin, laulan enemmän, ehkä sut iloiseksi saan. Jos tänään en onnistu huomenna yritän kovemmin. En haluais nähdä suo yksinsiinä kyynelissä,. Sama punarintasi, kaverisi oon kuin eilen toissapäivänä, taas sä istut yksin, ehkä olet ymmärtänyt tehtäväni mun.Tänään kauniisti kerroit elämästäsi sun. Katsoit silmiini ja kyynel vierähti vain yksi.
Näin jotain outoa, hymyilit mulle, kuin oisit tajunnut tehtäväni mun, huomasitko ettet olekaan yksin, mulle voit aina puhua,niin mielelläni kuuntelen suo, en ehkä vastata mä osaa,mutta kuunnelle, kuunnella mä voin. Laulan niin mielelläni sulle. Tiedän sen ilahduttavan. oli ainoa tehtä jonka luoja antoi mulle. Sinä huolehdi musta talven, aika osoittaa rakkauteni sulle. 

Myisinkö aikaani!

Ostaisitko aikaani.? Jos sinun aikasi olisi kortilla. Et ehtisi mitääntehdä. Tarvittaisiin lisäaikaa.

 Paljonko olisit halukas maksamaan ajastani. Jos sanoisin hintani, yrittäisitkö tinkiä. 

Kuinka paljon arvostat minun aikaani. Kuinka paljon tarvitsisit sitä. 

Ostaisitko  kaiken minun aikani, katsoisitko etten tee mitään minullahan

olisi aikaa.

Oletko miettinyt mihin käyttäisit minulta saamasi ajan. Olisiko hyvä funtsata ensin miten käytät oman aikasi.

Käytätkö sen parhaalla tavalla vai kun tiedät että lisäaikaa olisi

saatavilla ei niin väliä miten omaa aikaani käytän, sama miten

sille käy. Omia juttuja on helppo skipata kun on aina

millä juttu korjataan. Teetkö valintoja sen mukaan mikä on

mukavaa ja viihdyttävää,, mikä minulle sopii tuottaa sopivasti

hyötyä juuri minulle. Saatan astua toisen varpaille, toinen joutuu

kenties ahkeroimaan enemmän, ei sillä niin väliä. minulle

jää aikaa omiin harrastuksiin. Entä minun aikani. Ostaisit sen mielelläsi joihinkin jonnin

joutaviin turhuuksiin. Omaa aikaasi et ole priorisoinut, minunkaan aikaani et arvosta.

Mitä ajallasi siis tekisit. Kuinka monellta joutuisit ostamaan aikaasi että se

riittäisi kaikkiin tarpeisiisi.

Entä jos kiireessä olisi niitä jotka eivät haluaisi juuri sillä hetkellä myydä

aikaansa. Ehkä helpompi olisi miettiä arvot uudelleen, aikatauluttaa oma

elämä, ennenkuin puuttuu toisten elämään. Miettiä mikä todella on tärkeää,

mistä saa todellista nautintoa. Älä osta älä myy, tyydy siihen mitä on.Voin luvata

en tule myymään aikaani, autan säilyttämään omasi.

Kesä touhuja!

Kesä mennä rötkähti nopsaan, kuumuutta piisas, olin kerrankin
                                                    ollut kaukaa viisas, ilmalämpöpumpun hankin.  
Neuvotella tarvinnu kera pankin, siinäkin  viisas             kaukaa,  oman pankkiirin hankin, runsas 40 vuotta sitten. Hätää siis ollu

                                                    lämmön kanssa, pumppu viileyttä seinästä lykkäs.  Vieraat jotka sisällä kävi viileydestä tykkäs,                                      siinäkin onni lykkäs  korona vieraitten tuloa tuonnemmaksi lykkäs, vieläkään ole yhtää

näkyny, vaikka täkynä ois ollu pulla kahvit, plörönä hiukan vahvaa

                                                   lisää, sain kiitellä isää ylhäällä yksin nauttia plöröt kaikki.Marja kesästä tulikin runsas mustikkaa                                         ja puolasta saatiin enempi.Pakkaset täyttyi marjoista monista, näytti siltä sieniä ei löytyisi
                                                  korista. Kesän kuivuus sadon vei, Ilman soossii tämä perhe jäi.
Reissukin tehtiin ihan tyypilliseen                                                 rehtiin malliin siskolikan mökille,    Saunottiin ja uitiin ja porukalla tieten maailman tilaa puitiin.
                                                   Väkisinkin tilanne maailman korjaantui, olihan viisaat päät lyöty yhteen
Täytyy myöntää joskus                                                        mökillä meni neuvottelut jopa kahteen, sauna  lämpis onneksi ei keskustelijat. Hieno viikko siinä                                vietettiin, puolukkaa   löytyi, sieniä kaks suurta sankkoo, niitä ryöpätessä pari päivää,
                                                   eikä ollu enää sienistäkään huolen häivää.
Syksy hiljaa hiiviskellen nurkkia pitkin saapui,kesän                              muistot hiipui.Syksy toi omat hommat, muorilla haravointi aika, mänty pihaa sotki,
                                                   ajattelija jaloissa pyöri välillä lasten lapset ympärillä hyöri.
Syksyyn kuuluu sateen tulot, kellariin                                                   samalla vedet, joita ajttelijapumppas, muori liikuntasalilla jumppas, syksen jopa naapurin erkkikin tiesi.

Erkin eukon jumppa alko samalla kerta, siinä saatiin miehissä taukoa syys hommissa hetken vertaa. Harmi että jumppaa oli liian vähän, Vihdoin päästään syksyssä aikaan tähän, pakkasia pikkusen, lunta ei senkään vertaa, Palataan ensi kertaan......

TÄTÄ AIKAA

Yhtenä päivänä takin ostin, hipiltä näytin, olkapäät vanhoilla kalsareilla
täytin. Halusin riskimmältä näyttää, Ehkä ois ollu parempi muita keinoja tai täytteitä käyttää
 haju oli melkoinen, ennen niin valkoinen kalsari kirjavalta sateenkaarelta näytti.  Ehkä ois pitäny täytteet nuo pestä,  tyttökaveri ei kohta vierellä kestä, sopiva hetki kun tuli, roskiin heitin täytteet nuo, menin likkani luo, siitä alkoi julmettu ivailun vuo. 

Olinhan laihtunut kerralla hurjasti, ystävät nuo kohteli kurjasti. Ens kerralla katon mitä takin sisään tungen,.  Yhtenä päivänä päätin nyt laihun kunnolla, olihan sataviiskymmentä kiloa omallatunnolla. Ensin piti miettiä mitä sais syödä, lautaselta puottaa painoa paljon. Mitä lautasmallissa oli eniten, ne poistan, sillä tavalla kohta loistan,. Siispä kaikki juurekset ja salaatit lähti. Näin tilaa tuli jo monen ruoan verran, vielä voisin jotain poistaa ainakin yhen kerran.

 Neljästä potusta poistin kaksi, nyt tuli flaksi. Tilaa ja painoa putos kunnolla, Jäljelle jäi makkara ja kaks pottuu, näihin voisiskin tottuu. Kyrsän vaihdan välillä pihviin, potut sämpylään, näillä paino puttoo, saa muut kateellisena laihaa poikaa kattoo. Yhtenä päivänä liikuntaa lisäsin, muorin mukaan otin ja matkaa sysäsin. Laahustin hiljaa perässä, vähän kuin tonni ylimääräistä painoa terästä.

 Kateeksi kävi muorin askel, kevyttä rapsakkaa menoa, ei laahustamista etukenoa. Joka päivä päätin alkaa liikkua, tarkoita en tuvassa olevaa vanhaa kiikkua jossa usein istun. Liikunnan aloitus vaatii kovaa tahtoa, eikä saa tehä suu täynnä vaahtoa. Rauhallisesti alkaa, vuorotellen nostaa kumpaakin jalkaa. Kun vain lujasti päätät teet, sillo sama miten sen teet. Yhtenä päivänä.......niinpä niin.....

AIKA

Hiljaisuuden yli kuulen, puiden lehtiä tuulen vavisuttavan näen.

Luonnossa ollessa herään voimia itselle kerään, mikä voisi rauhan

viedä . Ihmisen aika on niin hektisen taukoamaton , milloin mahdan

huomata, ajan kulun. Aikani kulkee nopeasti, milloin mahdan

saavuttaa sen tahdin, olenko antanut sille liian suuren mahdin.

Aikani rajoissa kulkee, toiset määrää ajat , paikat, rajat. Olenko mitään

itselleni velkaa, koska toisten tahdissa kuljen, heidän määräyksistä

ovet perässäni suljen. Voisinpa ostaa aikaa lisää, täytyy jututtaa, taivaan isää.

Saisinko häneltä lisä aikaa. Taitaa vain olla niin aikani loppuu. Milloin opin ,

teen vihdoin topin, aikani hukkaan kuluu.

Istun yksin hiljaisuuden yli kuulen , tuulen vavisuttavan lehtiä. Voisiko olla

aika lehteä kääntää, elämässä kaikkea tarvitse langasta vääntää. Aika on

minunkin kiviä kääntää, vääntää itseni ylös, saada vihdoin jotain aikaa,

tuntuu ajatus , taikaa hakea taidan. Aika on absurdi käsite, toisilla sitä

on toisilla ei. Sanotaanhan aika on rahaa, tuntuu ettei minulla ole kumpaakaan.

Mietin , mietin mihin minun aikani vie , aikaa en saa mitään,

tuhlaan vain sitä. Osaisinpa aikaani hallita, kunnolla vallita, sanoa mitä teen

mihin meen . Harras toiveeni ois. Olisinpa oman aikani herra, edes kerran.

Sen verran tahdon sanoa teiltä anoa saisinko hetken aikaa omaa. Onhan kaikille lomaa.

Valon voitto pimeydestä

Pimeys on voimani mun. Kun tulee vaikeuksia eteen. Mikä auttaa? Pimeys. Se peittää kaiken eteen tulevan alleen. Vaikeuksien kohdatessa sulje silmäsi, mitä näet pimeys.
Kun päätäsi särkee mikä auttaa? Pimeys. Suljet silmäsi kivun hetkellä. Edessäsi on pimeys. Kun haluat nukkua. Mikä auttaa? pimeys. Laitat silmillesi mustat laput. Edessäsi on pimeys. Suljet silmäsi sammutat valon. Tulee pimeys.
Pimeys on voimani mun. Kun masennun. Hakeuden pimeyteen en valoon.Olen yksin pimeydessä. Synkkine ajatuksineni. Mieleni on pimeydessä.
Todellisuudessa pimeys vie minut pimeyteen. En tahdo olla siellä. Kun tulee vaikeuksia katson tulevaisuuteen. Näen valoa, onnellisuuden valoja.
Rakastan valoa. Kun päätäni särkee otan lääkkeen, kohta taas kestän valoa hyvä oloni paranee. Rakastan valoa. Ikuisesti en halua nukkua. Haluan herätä valoon en pimeyteen. Rakastan valoa.
Masennukseeni haluan sinun valoisat kasvot, synkkyydestä kauan en piittaa, valo palauttaa onnen kanssasi. Rakastan valoa.
Kaipaan pimeydestä valoon, suothan sen minulle. Ole valoni. Vie voimani pimeydestä. Rakastan valoa.  

SAUVAKÄVELYÄ

Liikunta osiossa paneudumme , huomaatteko kuin ammattimaisesti kirjoitettu, oikei liikuntaosiossa paneudumme. Älkää ottako tosissanne liikunta ei oo tosikkojen hommaa. Viimeksi huomasimme pyöräily ei ole meidän sohvan kuluttajien lempi liikunta, vaikeatahan se olisikin pyörällä liikkua sohvan ja jääkaapin väliä.

Jatkamme kävelyä, lisäten matkaa. Taisimme jopa kierähtää kivellä haukkomassa henkeä ainakin 250 metriä suuntaansa, saimme naapurit kateellisiksi, liikuntaharrastuksestamme. Nyt Valmistamme ensin kävelysauvat. Kierrämme kaikki varastot , jospa löytäisimme vanhoja sommallisia sauvoja. Pari kappaletta, mieluiten samanmitaisia.

Ainahan voi selittää, nykytiedon mukaan eripari sauvat antaa erilaisen rytmin kävelyyn, lisää kävelyn rasittuvuutta. Sitä se tekeekin jos sattuu olemaan reilusti eri mittaiset takaan että sen jälkeen selkä voi olla aika rasittunut. Kokeilkaa.Jos siis jöydämme kannattaa otta sommat pois ja heittää huitsin nevadaan, ei kuitenkaan naapurin puolelle. Voi tulla sanomista.

. Näyttää amatöörimäiseltä sompien kanssa. Jos on jotain värillistä teippiä sitä voi laittaa sinne sun tänne muutaman kierroksen on sporttisemman näköinen. Sauvoja löytynyt, silloin kannattaa katsoa olisiko lähellä jotain ohkaista tukevaa rimaa keppiä. Emännän pyöreitä verho tankoja ei kanata ottaa tulee sanomista, kokemusta on. Eikä naapurin mettään mennä.

Paksuja pajuja vois saada hyvät kun vielä kuorii. Oikia mitta on noin olkapäihin asti. Tieten omat olkapäät ei muorin . Teippiä pyöräyttää käsien ja keppien ympäriolle silleen mukavasti pysyy kepit käjessä niin että ovat teipattuna kouran puolelle. Voi tuntua alkuun tiukalle , hölstyy ajanoloon kyllä. Siitten heitä,mme kumisaappaat jaloista ettei näytä ihan maalaiselta.

Samat vanhat isosisän aikaset lenkkarit. Tuohivirsutkin voipi olla hankalat. Lähetään liikkeelle hiukan kuin hiihtäen ei suinkaan jalkoja klaahustaen perässä, luisto on aika kehno. Vuorotahtiin kävellen. Kannattaa kiertää talo parikertaa oppii tyylin ja tahin. Eikä naapuritkaan naura niin hirveästi.

RAKKAUS

Rakkaus muistuttaa salamaa, iskee kuolleesta kulmista, yllätäen juuri silloin kun miettinyt oot asioita omista henkilökohtaisista pulmista. Tunne tuo muuttaa ajatuksen kulun, muodostaen kumman sulun entisiin ajatuksiin. Vanhoja asioita joita mietit kohta enää muista, ajatuksetkaan ei luista, sydän alkaa hakkaa, verta päähän pakkaa

 Rakkaus ei katso aikaa ei paikkaa, siinä on tietynlaista taikaa. Rakkaus niinkuin jossain sanotaan kliffaa, toisille herkästi mokat piffaa. Saiturikin alkaa antaa, mielellään rahapussia povarissa kantaa. Rakkaus ei katso kohdetta kun se iskee näkee rakkauden kohteessa vain hohdetta. Rakkaus voi olla uusi auto, paljon rahaa, metsuri voi rakastaa uutta sahaa. Eihän siinä tieten ole mitään pahaa. Jokainen voi rakastaa mitä tahtoo, kunhan kahtoo ettei loukkaa muita.

 Useat kuulemma rakastaa paljon puita, niitä halaa, tekevät sen salaa, ettei näytä tyhmältä. Ryhmältä joka matkaa lappiin mennyt usein rakkaus pohjoiseen tappiin. Rakkaus aiheuttaa tauteja monia, esimerkiksi jos ratsastat ponia, jalat maassa herkästi pysyy, rakkauden siivin ratsastaessa jalat pilviin nousee. Vene saattaa hiljakseen alkaa rannasta lipua, samoin rakkaus vähitellen aiheuttaa sydämen kipua. Onneksi se siitä hiljakseen laantuu, tunteiden kirjo taantuu. 

Rakkaus tarvitsee ison kattilan mihin ammennamme kaiken rakkauden tuoman rauhan. Sieltä kun alamme jakaa hankit suuren kauhan, millä rakkauttasi jaat. Aivan varmasti takaisin jollakin tavalla sen saat. Pidä auki silloin kaikki ovet haat. Avoinna on sulle suuremmoiset Rakkauden maat.

Isopoika

Iso poika oon , pistän mitä vaan ja milloin vaan suu aukkoon.. Aina ruoka maittanut, hyvin riittänyt, kunnolla röyhtäisemäl kiittänyt. Huonot tavat juurtunu mieheen lujaan, ruokani ahmimalla joskus jopa kaksin käsin kahmimalla sapuskan tungen suuhuni mun.
Sopat soosit kaikki syöty, iso mies täysin sänkyyn lyöty. Hetki siinä menee kuorsaus alkaa kuulua,. Korinaa, jorinaa pärskeen huurua, peiton alta. Kukaan ei ymmärrä miksi hereillä malta olla. Parin tunnin tirsat ottaa, ulos ei mee, lirauttaa vedet pottaan. Istuu penkille ja kahvia uottaa, pakkokai se sille pannullinen on juottaa. Pelkkä kahvi ei maistu, pitää uunissa olla lämpimäistä joka paistuu. Ilta saapuu iso mies herää, varusteensa kerää, painuu ulos suolta painaa raskaan syömisen tulos.Ahkera on isomies, illalla vasta työnteko maistaa, pari klapia sisään kantaa emännälle puukoriin antaa. Huomaa että toiset on kantanut sisään jo vettä, puukorit täys. Niin mielusti isomies ois auttanu, minkäs teet toiset ehti ensin. Pakko se on iltaselle käyä , huomenna jos aloittais aikasemmin vois ehtii aamulla ainakin lukee lehtii ennen toisii. Juoa kahvit ehkä vähän koisii. 

23.03
23.03

SELLO

Äitini meni kauppaan vuosia sitten oli ostanut kaappikellon. Muistan sen aina, joutui viemään kaniin papan vanhan sellon. Miksihän kellon osti, sitä mietittiin usein porukalla. Kukaan ei ymmärtänyt merkitystä kellon. Olis ostanu vaikka naapurin pellon.

Nyt ois saatu perintöä hiukka, jotain hauskaa kun perinnöstä käyty riita tiukka. Jokin tuossa kellossa äitiä kiinnosti, pappa siitä häntä jatkuvasti hiillosti. Milläs nyt pappa iltaisin soitti, sello kanissa, kello nurkassa, papan uusin soitin huuliharppu plakkarissa.

Vuosien päästä huomasin, kellosta ääntä ei lähtenyt, hiljainen oli nurkka.Koneistoon laitettu pieni purkka. Siks ääntä ei tullu. Papan sellon soittoakaan en kuullut, talossa oli hiljaista. Tajusin kun äiti jo iällisenä tuli töistä, kaipasi rauhaa, mitä siitä tulikaan kun papan sello alvariinsa pauhaa.


Nyt molemmat mullassa makaa, sellon soittoa olen kuulevinani hiljaa oven takaa. Kello nurkassa seisoo, muistuttaa vienosta rauhasta. Joskus kannattaa vaihtaa sello kelloon. Tehdä elämästä rauhallista, mukava se on soppaa syödä monta kauhallista kun aah on vihdoin niin rauhallista
.

Ystävyyden hinta

Mikä kumma meissä oikein maksaa, ystävyydestäkin jo pitää käyttää. Monenlaista taksaa. Ennen riitti hyvä sana, jäänyt ei kukkaroon  minkäänlainen vana.

Nyt pitää paarissa aina istuu, kaveri maksaa se kyllä jaksaa, käyhän se hyvässä työssä , monesti on vuorossa myös yössä.

Aina sillä on uudet kledjut päällä, vaihtelee monella eri säällä

Kun leffaan mennään miksei jokainen vois ite rahaa käyttää, miks toisten just sillä hetkellä köyhältä näyttää.. Sillo tuo aukko jonkunpitää täyttää jos meinaa elokuvia muutkin käyttää.

Ystävyys on iso juttu siihen ei liity raha ei jonkun tuttu. Tärkeää ei ole onko vihreä tai punainen nuttu. Juttu on yksinkertainen.Ystävä kaikkensa toisen eteen antaa, myös huolet ja murheet kanssas kantaa. 

Mitä haluat!

Tunnetko todella mitä ole mitä haluat?
Oletko katsonut sisintäsi peilistä, mitä näet.
Näetkö sisimmässäsi eilispäivän virheitä,
huomispäivän mustat pilvet, sateen synkistämän
sielun.
Näetkö auringon valoa pilvientakaa, onko niin että
ajatuksessi vain oven takana makaa.
Onko uskosi huomiseen huvennut, oletko ruvennut
elämään eilistä.
Elää pitäisi tätä päivää, tuntuuko usein
tässä ei ole järjen häivää.
Vaellat hiljaisuuden laaksoa, kuulematta linnun viserrystä.
Olisiko aika tw , itseään niskasta kiinni, nostaa koukkuun.
Ettei joutuisi surun suon loukkuun, hiljaisuus ainoa ääni.
Opi kuuntelemaan ilon ja rakkauden ääntä, ne sulle hyviä
asioita kuiskaa.
Ne koskaan sulta ei mitään vie vaan aina tuo, kun
rohkeasti menet niiden luo.

Odottelua.

Lintulaudalla lintuja ruokin, samalla perunamaalla pottuja kuokin. Aikansa kaikella elolla tällä.
Hommia riittää, elämä talvella kiittää, muistaa syksyllä satoa niittää. Sienet koriinsa napsii suolaa sekaan heittää, talvella sienistä kastikkeet keitot keittää.
Mikä se on talvea viettää, ajoissa syksyllä kaapit täyteen, mukavaa se on sitten lomaa myöhemmin piettää.