Ajatuksia 2022 

..Tammikuu-Toukokuu

Kaipuu

                                                                              Sinua koskaan unohda en.

                                                                              Nään kuvasi peilistä veen,

                                                                               matkan tänne usein teen.


                                                                               Sydämessäin aina huone sulle,

                                                                              Sen ovet auki pidän,

                                                                              Lukkoja hankkinut sinne en.


                                                                              Tahtoisin ovin avoimin elää,

                                                                              Nähdä sun kulkus sisimpääni,

                                                                               Ilman ehtoja rajoja vaille.


                                                                               Pilvissä kuljet, ovet suljet,

                                                                               Tahdo ett alas tulla,

                                                                               Nähdä haikeutta kaipuuta mulla.


                                                                               Veen peiliä taas katson,

                                                                               Väreet pinnan kuvas poistaa,

                                                                                Suru kasvoillain hymyn poistaa.


                                                                                Taas veen äärellä oon,

                                                                                Turhan matkan tänne tein 

                                                                                Kaipaan sua niin paljon.

Hiekkaa!

Märkää ja kylmää mieleni tekee. Sukset sitä varten eilen ostin. Monot olkapäille nostin, matka ladulle alkoi.. Oli naapuri ehtinyt ladulle nostaa 10m halkoi. Selkäpiitä katsellessa hurjasti karmi, nousi ohimolle kunnon kupla ja harmi. Kuka ruikale oli lumien päälle ajanut hiekkaa ja puruja, vielä viikko sitten siinä oli ollut kunnon latu.. Nyt siinä oli märkä ja lettoinen puru katu. Meinasin heittää sukset halkopinoon, kuitenkin asettelin nojaan pikkusen vinoon. Eväs kahvit join herkkään mieleen. Kuumakahvikin tietenkin poltti kielen.

IKIMETSÄ

Ikimetsä routaisen maan, harvan kulkijan jalan jälki maahani jää.Tuskin kulkijoita tunnen , harvoin suo nähdä saan.Latvani pilvien korkeuksiin kipuaa, pilvet latvani ohi lipuaa. 

SIKS olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Mkls et halua kanssani elää. Olenko liian pelottava sulle, ehkä syykkyydelleni tehdä jotain vois,Liikoja muita puita kaataa rinnaltani pois, Minkä ystävän sinä haluaisit antaa mennä, Vaikka saisit rahaa ei sillä uusia ystäviä luokses lennä. Mistä siis minä luopuisin. SIKS

Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Miks haluaisit ystäväni kaataa, Ne pesän monille lentäville on suonut, ilmaan happea ja puhtautta tuonut, Kuinka paljas metsämme ois, jos kaikki kaataa pitäis pois. Ehkä ajattelen yksioikoisesti, 

SIKS Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta. Olenhan vain vanhaa puuta.

Miks emme vois rinnakkain kulkea sinä mut syliisi sulkea, nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, Yhdessä oisimme toistemme tukena, voisit mulle huolesi kertoa, minä tuulen humistessa vastauksen sydämmeesi ja rauhan antaa. Mutta SIKS

Olen metsäsi sun, suo varten täällä elänyt. Sun hentoa halaustasi oottanut, kuiskaustasi kaivannut, Hiustesi helmuavaa tuoksua,, tiedän oonhan vain metsäsi sun, mitään en muuta  Olenhan vain vanhaa puuta.

Roska-astia

En jaksa olla kaikkien roska-astia, iltoja kiertää kuunnella asioita toisten hiertää. Olisinko eri kastia, vaillinainen jäteastia. Miksi kaikki minuun luottaa, eikö näe se tuskaa tuottaa. Miks mun pitäs kaikki kestää, en kuitenkaan pysty sitä estää.

Mahtaako psyykkeni olla tarpeeksi vahva, niinkuin minussa olisi suuri kahva, kaikki ovet auki saan. kuunteleeko kukaan koskaan mua, näenkö edessäni suuren ylittämätön suo. Hukunko itse murheineni sinne, mistä kukaan ei löydä , hillastajat aarteita etsii näkemättä muo, onhan tämä edelleen tutkimaton suo.

Miks mun pitäs kaikki kestää, pystynkö sen estää, helpompi rakentaa ympärille muuri, tarpeeksi suuri . Takana sen minä outoine ajatuksineni, kera illan hämärtyvän, kuun sillan kirkkaan.

Toivo antaa iiloa kuuntelijalle, toivo puhdistaa roska-astian tään kaikessa siinä rakkautta nään, meitäkin tarvitaan, meillä oma osamme tärkeä, joskus vain tuntuu ettei oo mitään järkeä. Kiitos että kuuntelit valitukseni mun, tahdon edelleen olla ystäväs sun, tänään, huomenna, kaiken paremmin nään.

Punarinta!

Pien punarinta oon, usein istun oksallas puun. Sua katselen kun yksin istus surullisna terassillas. Kuin miettien asioita ikäviä. Oon näkevinäni kyyneleenkin silmäkulmassas sun.Silloin tulee pahamieli, mietin miks yksin istut, kerro mulle voisinko auttaa sua. Näen surun silmistäs, koetan joskus piristää sua.. Laulan niin kauniisti vain kuin osaan. Näen että ymmät tarkoitukseni, katsot silmiini, pitkään, näen silti haikeuden syvän.
En ymmärrä, olenhan vain pieni punarinta, ei luoja tarkoittanutkaan että ymmärtäisin kaiken. Kun mua tehtiin mulle sanottiin vain sun tarkoitukses on ilahduttaa tuoda hyvää ihmiselle. En ymmärrä oonko epäonnistunut. tehtävässäni. Yritän kovemmin, laulan enemmän, ehkä sut iloiseksi saan. Jos tänään en onnistu huomenna yritän kovemmin. En haluais nähdä suo yksinsiinä kyynelissä,. Sama punarintasi, kaverisi oon kuin eilen toissapäivänä, taas sä istut yksin, ehkä olet ymmärtänyt tehtäväni mun.Tänään kauniisti kerroit elämästäsi sun. Katsoit silmiini ja kyynel vierähti vain yksi.
Näin jotain outoa, hymyilit mulle, kuin oisit tajunnut tehtäväni mun, huomasitko ettet olekaan yksin, mulle voit aina puhua,niin mielelläni kuuntelen suo, en ehkä vastata mä osaa,mutta kuunnelle, kuunnella mä voin. Laulan niin mielelläni sulle. Tiedän sen ilahduttavan. oli ainoa tehtä jonka luoja antoi mulle. Sinä huolehdi musta talven, aika osoittaa rakkauteni sulle. 

Myisinkö aikaani!

Ostaisitko aikaani.? Jos sinun aikasi olisi kortilla. Et ehtisi mitääntehdä. Tarvittaisiin lisäaikaa.

 Paljonko olisit halukas maksamaan ajastani. Jos sanoisin hintani, yrittäisitkö tinkiä. 

Kuinka paljon arvostat minun aikaani. Kuinka paljon tarvitsisit sitä. 

Ostaisitko  kaiken minun aikani, katsoisitko etten tee mitään minullahan

olisi aikaa.

Oletko miettinyt mihin käyttäisit minulta saamasi ajan. Olisiko hyvä funtsata ensin miten käytät oman aikasi.

Käytätkö sen parhaalla tavalla vai kun tiedät että lisäaikaa olisi

saatavilla ei niin väliä miten omaa aikaani käytän, sama miten

sille käy. Omia juttuja on helppo skipata kun on aina

millä juttu korjataan. Teetkö valintoja sen mukaan mikä on

mukavaa ja viihdyttävää,, mikä minulle sopii tuottaa sopivasti

hyötyä juuri minulle. Saatan astua toisen varpaille, toinen joutuu

kenties ahkeroimaan enemmän, ei sillä niin väliä. minulle

jää aikaa omiin harrastuksiin. Entä minun aikani. Ostaisit sen mielelläsi joihinkin jonnin

joutaviin turhuuksiin. Omaa aikaasi et ole priorisoinut, minunkaan aikaani et arvosta.

Mitä ajallasi siis tekisit. Kuinka monellta joutuisit ostamaan aikaasi että se

riittäisi kaikkiin tarpeisiisi.

Entä jos kiireessä olisi niitä jotka eivät haluaisi juuri sillä hetkellä myydä

aikaansa. Ehkä helpompi olisi miettiä arvot uudelleen, aikatauluttaa oma

elämä, ennenkuin puuttuu toisten elämään. Miettiä mikä todella on tärkeää,

mistä saa todellista nautintoa. Älä osta älä myy, tyydy siihen mitä on.Voin luvata

en tule myymään aikaani, autan säilyttämään omasi.

Kesä touhuja!

Kesä mennä rötkähti nopsaan, kuumuutta piisas, olin kerrankin
                                                    ollut kaukaa viisas, ilmalämpöpumpun hankin.  
Neuvotella tarvinnu kera pankin, siinäkin  viisas             kaukaa,  oman pankkiirin hankin, runsas 40 vuotta sitten. Hätää siis ollu

                                                    lämmön kanssa, pumppu viileyttä seinästä lykkäs.  Vieraat jotka sisällä kävi viileydestä tykkäs,                                      siinäkin onni lykkäs  korona vieraitten tuloa tuonnemmaksi lykkäs, vieläkään ole yhtää

näkyny, vaikka täkynä ois ollu pulla kahvit, plörönä hiukan vahvaa

                                                   lisää, sain kiitellä isää ylhäällä yksin nauttia plöröt kaikki.Marja kesästä tulikin runsas mustikkaa                                         ja puolasta saatiin enempi.Pakkaset täyttyi marjoista monista, näytti siltä sieniä ei löytyisi
                                                  korista. Kesän kuivuus sadon vei, Ilman soossii tämä perhe jäi.
Reissukin tehtiin ihan tyypilliseen                                                 rehtiin malliin siskolikan mökille,    Saunottiin ja uitiin ja porukalla tieten maailman tilaa puitiin.
                                                   Väkisinkin tilanne maailman korjaantui, olihan viisaat päät lyöty yhteen
Täytyy myöntää joskus                                                        mökillä meni neuvottelut jopa kahteen, sauna  lämpis onneksi ei keskustelijat. Hieno viikko siinä                                vietettiin, puolukkaa   löytyi, sieniä kaks suurta sankkoo, niitä ryöpätessä pari päivää,
                                                   eikä ollu enää sienistäkään huolen häivää.
Syksy hiljaa hiiviskellen nurkkia pitkin saapui,kesän                              muistot hiipui.Syksy toi omat hommat, muorilla haravointi aika, mänty pihaa sotki,
                                                   ajattelija jaloissa pyöri välillä lasten lapset ympärillä hyöri.
Syksyyn kuuluu sateen tulot, kellariin                                                   samalla vedet, joita ajttelijapumppas, muori liikuntasalilla jumppas, syksen jopa naapurin erkkikin tiesi.

Erkin eukon jumppa alko samalla kerta, siinä saatiin miehissä taukoa syys hommissa hetken vertaa. Harmi että jumppaa oli liian vähän, Vihdoin päästään syksyssä aikaan tähän, pakkasia pikkusen, lunta ei senkään vertaa, Palataan ensi kertaan......

TÄTÄ AIKAA

Yhtenä päivänä takin ostin, hipiltä näytin, olkapäät vanhoilla kalsareilla
täytin. Halusin riskimmältä näyttää, Ehkä ois ollu parempi muita keinoja tai täytteitä käyttää
 haju oli melkoinen, ennen niin valkoinen kalsari kirjavalta sateenkaarelta näytti.  Ehkä ois pitäny täytteet nuo pestä,  tyttökaveri ei kohta vierellä kestä, sopiva hetki kun tuli, roskiin heitin täytteet nuo, menin likkani luo, siitä alkoi julmettu ivailun vuo. 

Olinhan laihtunut kerralla hurjasti, ystävät nuo kohteli kurjasti. Ens kerralla katon mitä takin sisään tungen,.  Yhtenä päivänä päätin nyt laihun kunnolla, olihan sataviiskymmentä kiloa omallatunnolla. Ensin piti miettiä mitä sais syödä, lautaselta puottaa painoa paljon. Mitä lautasmallissa oli eniten, ne poistan, sillä tavalla kohta loistan,. Siispä kaikki juurekset ja salaatit lähti. Näin tilaa tuli jo monen ruoan verran, vielä voisin jotain poistaa ainakin yhen kerran.

 Neljästä potusta poistin kaksi, nyt tuli flaksi. Tilaa ja painoa putos kunnolla, Jäljelle jäi makkara ja kaks pottuu, näihin voisiskin tottuu. Kyrsän vaihdan välillä pihviin, potut sämpylään, näillä paino puttoo, saa muut kateellisena laihaa poikaa kattoo. Yhtenä päivänä liikuntaa lisäsin, muorin mukaan otin ja matkaa sysäsin. Laahustin hiljaa perässä, vähän kuin tonni ylimääräistä painoa terästä.

 Kateeksi kävi muorin askel, kevyttä rapsakkaa menoa, ei laahustamista etukenoa. Joka päivä päätin alkaa liikkua, tarkoita en tuvassa olevaa vanhaa kiikkua jossa usein istun. Liikunnan aloitus vaatii kovaa tahtoa, eikä saa tehä suu täynnä vaahtoa. Rauhallisesti alkaa, vuorotellen nostaa kumpaakin jalkaa. Kun vain lujasti päätät teet, sillo sama miten sen teet. Yhtenä päivänä.......niinpä niin.....

AIKA

Hiljaisuuden yli kuulen, puiden lehtiä tuulen vavisuttavan näen.

Luonnossa ollessa herään voimia itselle kerään, mikä voisi rauhan

viedä . Ihmisen aika on niin hektisen taukoamaton , milloin mahdan

huomata, ajan kulun. Aikani kulkee nopeasti, milloin mahdan

saavuttaa sen tahdin, olenko antanut sille liian suuren mahdin.

Aikani rajoissa kulkee, toiset määrää ajat , paikat, rajat. Olenko mitään

itselleni velkaa, koska toisten tahdissa kuljen, heidän määräyksistä

ovet perässäni suljen. Voisinpa ostaa aikaa lisää, täytyy jututtaa, taivaan isää.

Saisinko häneltä lisä aikaa. Taitaa vain olla niin aikani loppuu. Milloin opin ,

teen vihdoin topin, aikani hukkaan kuluu.

Istun yksin hiljaisuuden yli kuulen , tuulen vavisuttavan lehtiä. Voisiko olla

aika lehteä kääntää, elämässä kaikkea tarvitse langasta vääntää. Aika on

minunkin kiviä kääntää, vääntää itseni ylös, saada vihdoin jotain aikaa,

tuntuu ajatus , taikaa hakea taidan. Aika on absurdi käsite, toisilla sitä

on toisilla ei. Sanotaanhan aika on rahaa, tuntuu ettei minulla ole kumpaakaan.

Mietin , mietin mihin minun aikani vie , aikaa en saa mitään,

tuhlaan vain sitä. Osaisinpa aikaani hallita, kunnolla vallita, sanoa mitä teen

mihin meen . Harras toiveeni ois. Olisinpa oman aikani herra, edes kerran.

Sen verran tahdon sanoa teiltä anoa saisinko hetken aikaa omaa. Onhan kaikille lomaa.

Valon voitto pimeydestä

Pimeys on voimani mun. Kun tulee vaikeuksia eteen. Mikä auttaa? Pimeys. Se peittää kaiken eteen tulevan alleen. Vaikeuksien kohdatessa sulje silmäsi, mitä näet pimeys.
Kun päätäsi särkee mikä auttaa? Pimeys. Suljet silmäsi kivun hetkellä. Edessäsi on pimeys. Kun haluat nukkua. Mikä auttaa? pimeys. Laitat silmillesi mustat laput. Edessäsi on pimeys. Suljet silmäsi sammutat valon. Tulee pimeys.
Pimeys on voimani mun. Kun masennun. Hakeuden pimeyteen en valoon.Olen yksin pimeydessä. Synkkine ajatuksineni. Mieleni on pimeydessä.
Todellisuudessa pimeys vie minut pimeyteen. En tahdo olla siellä. Kun tulee vaikeuksia katson tulevaisuuteen. Näen valoa, onnellisuuden valoja.
Rakastan valoa. Kun päätäni särkee otan lääkkeen, kohta taas kestän valoa hyvä oloni paranee. Rakastan valoa. Ikuisesti en halua nukkua. Haluan herätä valoon en pimeyteen. Rakastan valoa.
Masennukseeni haluan sinun valoisat kasvot, synkkyydestä kauan en piittaa, valo palauttaa onnen kanssasi. Rakastan valoa.
Kaipaan pimeydestä valoon, suothan sen minulle. Ole valoni. Vie voimani pimeydestä. Rakastan valoa.  

SAUVAKÄVELYÄ

Liikunta osiossa paneudumme , huomaatteko kuin ammattimaisesti kirjoitettu, oikei liikuntaosiossa paneudumme. Älkää ottako tosissanne liikunta ei oo tosikkojen hommaa. Viimeksi huomasimme pyöräily ei ole meidän sohvan kuluttajien lempi liikunta, vaikeatahan se olisikin pyörällä liikkua sohvan ja jääkaapin väliä.

Jatkamme kävelyä, lisäten matkaa. Taisimme jopa kierähtää kivellä haukkomassa henkeä ainakin 250 metriä suuntaansa, saimme naapurit kateellisiksi, liikuntaharrastuksestamme. Nyt Valmistamme ensin kävelysauvat. Kierrämme kaikki varastot , jospa löytäisimme vanhoja sommallisia sauvoja. Pari kappaletta, mieluiten samanmitaisia.

Ainahan voi selittää, nykytiedon mukaan eripari sauvat antaa erilaisen rytmin kävelyyn, lisää kävelyn rasittuvuutta. Sitä se tekeekin jos sattuu olemaan reilusti eri mittaiset takaan että sen jälkeen selkä voi olla aika rasittunut. Kokeilkaa.Jos siis jöydämme kannattaa otta sommat pois ja heittää huitsin nevadaan, ei kuitenkaan naapurin puolelle. Voi tulla sanomista.

. Näyttää amatöörimäiseltä sompien kanssa. Jos on jotain värillistä teippiä sitä voi laittaa sinne sun tänne muutaman kierroksen on sporttisemman näköinen. Sauvoja löytynyt, silloin kannattaa katsoa olisiko lähellä jotain ohkaista tukevaa rimaa keppiä. Emännän pyöreitä verho tankoja ei kanata ottaa tulee sanomista, kokemusta on. Eikä naapurin mettään mennä.

Paksuja pajuja vois saada hyvät kun vielä kuorii. Oikia mitta on noin olkapäihin asti. Tieten omat olkapäät ei muorin . Teippiä pyöräyttää käsien ja keppien ympäriolle silleen mukavasti pysyy kepit käjessä niin että ovat teipattuna kouran puolelle. Voi tuntua alkuun tiukalle , hölstyy ajanoloon kyllä. Siitten heitä,mme kumisaappaat jaloista ettei näytä ihan maalaiselta.

Samat vanhat isosisän aikaset lenkkarit. Tuohivirsutkin voipi olla hankalat. Lähetään liikkeelle hiukan kuin hiihtäen ei suinkaan jalkoja klaahustaen perässä, luisto on aika kehno. Vuorotahtiin kävellen. Kannattaa kiertää talo parikertaa oppii tyylin ja tahin. Eikä naapuritkaan naura niin hirveästi.

RAKKAUS

Rakkaus muistuttaa salamaa, iskee kuolleesta kulmista, yllätäen juuri silloin kun miettinyt oot asioita omista henkilökohtaisista pulmista. Tunne tuo muuttaa ajatuksen kulun, muodostaen kumman sulun entisiin ajatuksiin. Vanhoja asioita joita mietit kohta enää muista, ajatuksetkaan ei luista, sydän alkaa hakkaa, verta päähän pakkaa

 Rakkaus ei katso aikaa ei paikkaa, siinä on tietynlaista taikaa. Rakkaus niinkuin jossain sanotaan kliffaa, toisille herkästi mokat piffaa. Saiturikin alkaa antaa, mielellään rahapussia povarissa kantaa. Rakkaus ei katso kohdetta kun se iskee näkee rakkauden kohteessa vain hohdetta. Rakkaus voi olla uusi auto, paljon rahaa, metsuri voi rakastaa uutta sahaa. Eihän siinä tieten ole mitään pahaa. Jokainen voi rakastaa mitä tahtoo, kunhan kahtoo ettei loukkaa muita.

 Useat kuulemma rakastaa paljon puita, niitä halaa, tekevät sen salaa, ettei näytä tyhmältä. Ryhmältä joka matkaa lappiin mennyt usein rakkaus pohjoiseen tappiin. Rakkaus aiheuttaa tauteja monia, esimerkiksi jos ratsastat ponia, jalat maassa herkästi pysyy, rakkauden siivin ratsastaessa jalat pilviin nousee. Vene saattaa hiljakseen alkaa rannasta lipua, samoin rakkaus vähitellen aiheuttaa sydämen kipua. Onneksi se siitä hiljakseen laantuu, tunteiden kirjo taantuu. 

Rakkaus tarvitsee ison kattilan mihin ammennamme kaiken rakkauden tuoman rauhan. Sieltä kun alamme jakaa hankit suuren kauhan, millä rakkauttasi jaat. Aivan varmasti takaisin jollakin tavalla sen saat. Pidä auki silloin kaikki ovet haat. Avoinna on sulle suuremmoiset Rakkauden maat.

Isopoika

Iso poika oon , pistän mitä vaan ja milloin vaan suu aukkoon.. Aina ruoka maittanut, hyvin riittänyt, kunnolla röyhtäisemäl kiittänyt. Huonot tavat juurtunu mieheen lujaan, ruokani ahmimalla joskus jopa kaksin käsin kahmimalla sapuskan tungen suuhuni mun.
Sopat soosit kaikki syöty, iso mies täysin sänkyyn lyöty. Hetki siinä menee kuorsaus alkaa kuulua,. Korinaa, jorinaa pärskeen huurua, peiton alta. Kukaan ei ymmärrä miksi hereillä malta olla. Parin tunnin tirsat ottaa, ulos ei mee, lirauttaa vedet pottaan. Istuu penkille ja kahvia uottaa, pakkokai se sille pannullinen on juottaa. Pelkkä kahvi ei maistu, pitää uunissa olla lämpimäistä joka paistuu. Ilta saapuu iso mies herää, varusteensa kerää, painuu ulos suolta painaa raskaan syömisen tulos.Ahkera on isomies, illalla vasta työnteko maistaa, pari klapia sisään kantaa emännälle puukoriin antaa. Huomaa että toiset on kantanut sisään jo vettä, puukorit täys. Niin mielusti isomies ois auttanu, minkäs teet toiset ehti ensin. Pakko se on iltaselle käyä , huomenna jos aloittais aikasemmin vois ehtii aamulla ainakin lukee lehtii ennen toisii. Juoa kahvit ehkä vähän koisii. 

23.03
23.03

SELLO

Äitini meni kauppaan vuosia sitten oli ostanut kaappikellon. Muistan sen aina, joutui viemään kaniin papan vanhan sellon. Miksihän kellon osti, sitä mietittiin usein porukalla. Kukaan ei ymmärtänyt merkitystä kellon. Olis ostanu vaikka naapurin pellon.

Nyt ois saatu perintöä hiukka, jotain hauskaa kun perinnöstä käyty riita tiukka. Jokin tuossa kellossa äitiä kiinnosti, pappa siitä häntä jatkuvasti hiillosti. Milläs nyt pappa iltaisin soitti, sello kanissa, kello nurkassa, papan uusin soitin huuliharppu plakkarissa.

Vuosien päästä huomasin, kellosta ääntä ei lähtenyt, hiljainen oli nurkka.Koneistoon laitettu pieni purkka. Siks ääntä ei tullu. Papan sellon soittoakaan en kuullut, talossa oli hiljaista. Tajusin kun äiti jo iällisenä tuli töistä, kaipasi rauhaa, mitä siitä tulikaan kun papan sello alvariinsa pauhaa.


Nyt molemmat mullassa makaa, sellon soittoa olen kuulevinani hiljaa oven takaa. Kello nurkassa seisoo, muistuttaa vienosta rauhasta. Joskus kannattaa vaihtaa sello kelloon. Tehdä elämästä rauhallista, mukava se on soppaa syödä monta kauhallista kun aah on vihdoin niin rauhallista
.

Ystävyyden hinta

Mikä kumma meissä oikein maksaa, ystävyydestäkin jo pitää käyttää. Monenlaista taksaa. Ennen riitti hyvä sana, jäänyt ei kukkaroon  minkäänlainen vana.

Nyt pitää paarissa aina istuu, kaveri maksaa se kyllä jaksaa, käyhän se hyvässä työssä , monesti on vuorossa myös yössä.

Aina sillä on uudet kledjut päällä, vaihtelee monella eri säällä

Kun leffaan mennään miksei jokainen vois ite rahaa käyttää, miks toisten just sillä hetkellä köyhältä näyttää.. Sillo tuo aukko jonkunpitää täyttää jos meinaa elokuvia muutkin käyttää.

Ystävyys on iso juttu siihen ei liity raha ei jonkun tuttu. Tärkeää ei ole onko vihreä tai punainen nuttu. Juttu on yksinkertainen.Ystävä kaikkensa toisen eteen antaa, myös huolet ja murheet kanssas kantaa. 

Mitä haluat!

Tunnetko todella mitä ole mitä haluat?
Oletko katsonut sisintäsi peilistä, mitä näet.
Näetkö sisimmässäsi eilispäivän virheitä,
huomispäivän mustat pilvet, sateen synkistämän
sielun.
Näetkö auringon valoa pilvientakaa, onko niin että
ajatuksessi vain oven takana makaa.
Onko uskosi huomiseen huvennut, oletko ruvennut
elämään eilistä.
Elää pitäisi tätä päivää, tuntuuko usein
tässä ei ole järjen häivää.
Vaellat hiljaisuuden laaksoa, kuulematta linnun viserrystä.
Olisiko aika tw , itseään niskasta kiinni, nostaa koukkuun.
Ettei joutuisi surun suon loukkuun, hiljaisuus ainoa ääni.
Opi kuuntelemaan ilon ja rakkauden ääntä, ne sulle hyviä
asioita kuiskaa.
Ne koskaan sulta ei mitään vie vaan aina tuo, kun
rohkeasti menet niiden luo.

Odottelua.

Lintulaudalla lintuja ruokin, samalla perunamaalla pottuja kuokin. Aikansa kaikella elolla tällä.
Hommia riittää, elämä talvella kiittää, muistaa syksyllä satoa niittää. Sienet koriinsa napsii suolaa sekaan heittää, talvella sienistä kastikkeet keitot keittää.
Mikä se on talvea viettää, ajoissa syksyllä kaapit täyteen, mukavaa se on sitten lomaa myöhemmin piettää.