Vesipilviä

Pilvet itkee surkeutta omaa, täällä korkeuksissa pitää mennä,
meitä on niin monta, hukumme massoihin suuriin. Olemme
niin korkealla ettemme törmää edes kiinan muuriin.
Linnut meitä käyttävät hyväksi, kiittämättä koskaan, joskus
suutuksissani yritin hukuttaa heidät loskaan.
Miten voisimme erottautua muista, tiedän, meidän jotka
vuodamme ja suremme, tehtävä kastella puita, autiomaassa
kuivuneita ihmisten suita.
Onhan meillä tämä synkkä sävy josta meidät tuntee. Kerran
eräs ajattelija sanoi mulle, pihalla maatessaan heinänkorsi
suussa, linnut laulo puussa. "Ole tyytyväinen siihen mitä oot,
voithan niin paljon meille elollisille antaa, turha siitä on huolta
kantaa". " Ei muuta kuin vettä pudottelet pitkin rantaa , kaikki
siitä ajallaan tykkää. Tärkeä oot meille kaikille. jopa Suutarisen
Maikille joka ehti pyykkisä narulle taittaa, kun päätit vetes matkaan pyykkeihin laittaa. Kun näet mun makailevan tässä, kierrä
hiukan kehässä, älä sillo vettä puota, nääthän mun asusta
etten sitä uota."