Voima

Auringon säteet vasten kasvoja, 

polttaa partani tynkää, hiostaen kasvoja.

Muuttaen surun iloksi, kantaen ruokaa kaappeihin.

Mikään ei muutu, toisiimme emme suutu,

 onhan aurinko elämää,  Antaen tulevaa voimaa.

Elämän poltteet, kuluttaa maata jalkojemme alla.

Mikään ei muuta tähtien sumaa, korkealle vuorelle.

Dialogia käyvät voimasta tilasta omasta., toinen antaa

periksi, pakon edessä. toisen hidastaessa vain tahtiaa,

kunnioittaen omia lakejaan.

Järkevyyden rajat kauas kirkkauteen lentää, 

Voimaa hakeakseen tunnustaakseen omat rajansa.

Emme ole yhtään mitään, päämme puskissa pidämme, 

peläten voimiemme rajoja , eksotiikkaa hakien.

Tavoitellen kuuta taivaalta, säteitä kiinni ottaen.