Hölländers

Suvun alkuhistoria on ylimalkainen sepostelma historiaa koska tulevissa osissa repostelen tarkemmin joitakin piirteitä. Nyt ehkä saa jonkinlaisen kuvan turhasta reuhkasta suvusta. 

Aloitetaan lapioiminen......

Suvun tutkiminen on kuin sonnan tonkiminen läjästä Haju ei ole koskaan miellyttävä ja usein kädet on täynnä sitä itseään. Näin se oli meidän sukumme kanssa.

Koskaan ei tiedä mitä eteen tulee kun penkoo tuota läjää. Käsityksiä alkuperästä tuntui olevan yhtä paljon kuin kertojiakin. Sukumme alkujuuret kantaa toisten mielestä veen taakse riikinkukkojen maahan eli jostakin meitä nykyisiä höpsäläisia ylempää. Auringon laskun suuntaan,

Alueelta joka vie pitkin veen rantaa korkeemmalle seuvuille joilla huilun näköset pitkän hujopit kulkijat, ouvosti puhuvat sillee mongertae, kenokaulaset ouvot tassuttelijat,, olivatten kuulemma joskus ollu oikein enemistönä sillä seuvulla. Arvonsa tuntevia. Tuskinpa ollaa.. . sukua.

Tuon riikintaalereitten näköset nössöt ois sukua, tuskin kannattaa miettii asiaa. Mekö oltas sentää niin hienoo sukuu ,pitäs muka alkaa keikistellä, persuksia heitellä eestakaa kävellessä sormen ollessa sillee viksusti etukenossa. Huhukin kiertää suvun seassa, jossain kapitulissaa ois meitillä oikein oma penkki eturivissä. Vaarilla ei oo minkäänlaista havaintoa moisesta. Ei sillä yleensäkään ole havaintoja mistää.

Sen verran on pakanallisia tavat ja jutut. Ukon ukkokin tunnettiin enempi räyhäpuolen miehenä, alvariinsa kirkasta vettä vahvempaa nauttineenna. Epäilen ettei ukon ukko saati vaari tuskin ees koskaan käyny koko laitoksessa jossa penkkejä jaellaan eikä varmaan ois jättäny sinne ois vieny mukanaan.

Oravannahkoihin vaihtas penkin tai sätkiin. Moisen penkin löytäessä, omakseen ois ottanu, yleensä tehty hiukan paremmasta puusta , arvokkaamman näkösiä.. Nokkapystyssä kulkevat hajuveeltä pierujenkin haisevien mielestä suku alkujaan olis tullu siis ylempää. Tuo nimi Höllände'rs heittomerkillä. Kissanviikset, lehmän lantakin haisee paremmalta kuin tuo keikistely Höllanders heittomerkillä tai ilman. Palataan asiaan jos aikaa tulee, Tutkitaan tarkemmin, jos uskallan?

Katsotaan osaa suvusta ulkomuovon perusteella, naama värkkikin kertoo paljon sen verran kommeita ollaa ihan entisen naapurin Kärpäsen Valton koiran.......Valto oli muuten jostakin auringon nousun suunnasta jonkin ison veen läheltä Pietaria, ei kuitenkaan sitä Pietaria joka avaimia pitelee ovella vaan sitä issoo kaupunkia sen liki juosta koikkaroinu koiransa ja väkensä kanssa tänne suunnalle. Valton koiran näkösii linjakkaita kaiketi. Koirulin nimi oli muuten Iivana kertoo sekin paljon asuinsuunasta.

Toiset suvusta meinaavat että ollaa asuttu enne naapuri aikaa venäjän vallan alla jossain karjala, kainuu alueen metissä. Se olis ollu sitä kun venakot oli voittanu toisen tämän riikinkukko naapurin. veivät osan väestä väkisin evakkoon. Olivatten kippeesti työväen putteessa huussien tyhjentäjiä. Raahasivatten melkein letistä repien ivanavatsien maille. Auttanu hanttiin pistää. Saattovat piikillä kutitella rintapieliä. Meiän suku oli säilyny ku asuttiin tarpeeks metässä kaukana ei mittää. Ukolla olikin tapana sanua että "parraat naapurit on peninkulmien päässä" Vaarin ukon kertoman mukaa asuin reuhkana hirsistä pykätty ykskertane laatikko. Yhden savun takimmaisella seinällä kivistä läjätty tulisija matruskoitten eineen tekoa varten, antohan se mukavasti lämmintä pitkinä talvipäivinä. Valoa saatiin päreistä , avoimista tulista kivikasasta.

Savu nousi vain pienestä kattoon kyhätystä reiästä Ulkopuolella katossa suojaks veeltä ,lumelta ukon ukko muisti olleen vinot puun palat.. . Asumus ei ollu missää syrjässä vaan keskellä korpea. Suvun alkujuuret kuulema aika omavaraisia. Maitoa saatiin yhestä kantturasta, matruska kirnus voita. Ukon ukko tuntu olevan huikea mettästäjä, Turkiksista ja nahoista saivat joitakin riikintaalereita myytyään kulkukauppiaille joita aika ajoin pöllähti tuvalle. Opittuaan tuntemaan paikan tietäen saavansa kunnon nahkoja kävivät useammin usean tiiman aikana. Liha tuli hirvistä joita ukon ukko muutamia vuoessa otti pois kuljeksimasta. Lihä säilöttiin tiinuihin suolassa jota matruska kävi ostamassa kyliltä. Osa talvisaikaa kuivattiin. Sitä oli höltsän mukava vuoleskella pitkin vuotta.

Sontakin syötiin kahteen kertaan, ensin levitettiin pellolle, ja viljana taas uuvestaan. Kaikki kuiteskaan oo yhtämieltä tuosta korvesta asumisesta. Mukavaa se on ollu. Naatittu rauhallisesta elämästä. Korven kyyneltä tiputeltiin aika ajoin jossain päin kylää, sitähän ukot nautiskeli, naisväen kulkiessa ku tulisilla hiilillä niinä päivinä, useammin kuin kerran ukon ukkokin sai kuulla kunniansa.

Toinen mahollisuus suvun alulle kuiskaillaan alkaneeksi jo pietarin hovista jossa ukon ukon ukkko ollu jonkinmoinen käsityön taitaja. Oikein laatune sellane.

Ukko sielä kuulemma näperrelly tai sitten suurien kuvioitten tekijä. Ettei ois ollu tuollaine taivaanrannan maalari kuin meittin vaari, yhellä tai kahella värillä huiteloo. Mutta kuiteskin nimi on kuulema tullu sieltä iästä joku Horonovitsi , täällä sitten naapurit alkaneet puhumaan kun nuo Horovitsit on älytyisen tyhmii, nimi käänty kyläläisten suussa Hörövitsiksi. Vaari on kuulema ollu eka RH eli Rentu Hörövitsi.. Nimi Rentu tulee vaarin ukosta joka tapansa mukaan korven kyyneltä keitelly , pikku höpsössä tullu sisään kun pappi oli jonninmoista kasteta tehny, oli iso martuska sanonu, " taasko sinä suakelin renttu out juonu. alaha jo mennä siit." Pappi kuuli sanan rentu, ja niin vaarin nimeks tuli Rentu.

Tapana kun oli ottaa juhla kuin juhla vähä pienempikin tiluliiraa ja höpsöissä kulkea. Saattoi meiän sukunimikin saanu alkusa höpsöisä kulkemisesta.

Yhtä selvyyttä suvun alkuperästä ei oo. Tykö tarpeellista tuolla nimellä nyt ole, jossain vaiheessa se kienty Höpsöläiseksi. Mittää yhtenäisyyttä tai torenperäisyyttä ei tarinoille oo saatu. Kertovatten että vaarin väki ois vanhalla luuskan kontturalla tulleet jostain kaukaa tänne ison suolasen veen lähteille. Lähtiessä ovat laittaneet pienen hirsisen tuvan lämmittämään naakkoja seurauksena palaa rytkähtää koko piha piiri. Äkästi se oli päätös lähöstä tehty. Eipähän jäänyt turhia rakennuksia uusille asukkaille kiusaks. Hevosen nimeä kantava kaakki rettuuttaa raahaa koko väen sen aikasilla puupinna rattailla tänne tuntemattomaan suohon. Väki istui takalisto ruvella kaikkien mukaan otettujen kaikkien vähästen tavaroitten päällä. Ei oo matka ollu helppoa, monta tiimaa siinä on reissua tehty. Yöt nukuttu ulkona puitten alla sammaleitten päällä, öttiäisten kierrellessä kaikkien rihmankiertämien poimuissa, aiheuttaen turhaa venkoilöua ja kutkuttamista.. Päämäärä oli vakaa, iloisella mielellä yritettiin matkaa taittaa. Ruokaa vaihettiin nahkoihin joita matkan varrella kärryjen eteen puoli vahingossa kaatuili. Hyvin sitä matka taittui, Vaivaiskoivun olone luuskaki jaksoi kummasti vetää koko sakin, eihän vauhti haivenet hulmuten jatkunut, menoa ei kuitenkaan mikään suurempi hiastanu, jokin karhun jutkale joskus osui polun varrelle, Pitkällä kepinn nokalla kutiteltiin luitten väliä oikein porukalla. Talteen saatiin kunnon talja joka myytiin seuraavassa kylääs tai vaihettiin joihinkin appeisiin.

Matka oli kestäny monta kuunkiertoa kunnes ensimmäiset laineet iski kontturan jalkoihin. Juua ei raatsinut veestä, kontturakin huomasi suolasuuden vaikka kirkasta toki oli. Juonti veet piti ettiä jostai kauenpaa. Toki niitä lähteitä täälläkin oli, niin tuumattiin. Vaan nauriit oli hyvä keittää kun suolakin jo valmiina löyty. Paikkansa ne piti kulkijoitten puheet isosta suolasesta veestä.

Rantaan tultua väki tekaisi jonkilaisen leirin. Kiviä kerättiin pitkin maastoa ympyrän muotoiseen kasaan. Puista ei pulaa ollut. Kerättiin metsästä kaikki risut , kunnes ukko oli huomannut, korkean kelon seista jytkyttävän aivan nurkan takana. Yhteistuumin puulle näytettiin kirvestä. Kohta puu oli kaatua rytkähtänyt. Siitä saatiin monen päivän ajaksi puita poltettavaksi. Iloinen liekkien leimunta valaisi alueen, ilman täyttyessä tervan tuoksulla.

Elämä tuntui väestä leppoiselta. Samalla kun nuotiolla istuttiin suunniteltiin tulevaisuutta. Jostain oli otettava selvää kenen mailla tilapäisesti oleiltiin. Ukin ukko oli kertonut väen saapuneen ihmisten ilmoille juuri sarkajaon ollessa kuumimmillaan. Ukko änkeytyessä torppaan siellä maanmittarit olivat pähkäilleet lähellä vesialuetta olevaa maa-alas joka ei tuntunut kelpaavan kellekkään. Oli niin märkää soista ettei kellekkään sellainen nyt kelpais. Aivan turhaa sonta maata. Aikansa mietittyään karttaa katsellessa ukko huomasi alueen vieressä pienen vaaksan mittaisen kaistaleen. Kirota pärräten huonoa maata ukko mennä lupautui viljelemään jos kaistale liitettäisiin alueeseen. Niin läänin miehet pääsivät joutomaasta eroon ja ukosta yht' äkkiä kuin varkain leuhahti maan omistaja oikea tilallinen. Niin alkoi Hölländereiden tai Horonvitsin maan omistus kartanon herruus täällä ison veen äärillä.

Toisten oottaessa ulkona, varastellessa pihapiiristä jotain pientä tarvekalua, ukko aika pölmistyneenä kompuroi pihamaalle, muiden piillotellessa rattaille löytämiään tarvikkeita. Kerrottuaan tarinan alkusta loppuun, kaikki muutkin yhtä typertyneinä tästä onnenpotkusta, päättivät lähteä omia tiluksia mittailemaan.

Jonkinmoinen kartta sieltä oli piirretty ja oikein kuninkaan sinetit papereihin lyöty. Meni pitempi aika sitä ihmetellessä. Monet hiukset siinä raavittiin. Takapuolta ei maltettu raapia oli jo ennustaan niin ruvella kärryillä istumisesta. Matka taittui mukavan puheen sorinan vallitessa välillä ukkoa ylistäen kun näin hyvin asian hoiti. Ukko, matruska ja kuusi tappia osa käyden jo klapista matkasivat omille maille. Kartano sai alkunsa.

Muutaman peninkulman luuskan vedettyä kärryjä saavuttiin suon laitaan. Suo olikin pieni lämpäre, jota ympäröi aika jykevä metsä, jonka laitamilla oli joskus palanut pieni kaistale maata. Paikkaa kierrellessä, huomattiin pieni pala tasaista kanervikkoa johon oli hyvä perustaa mökin paikka.

Talveen oli vielä joitakin tiimoja, joten työt päätettiin aloittaa rivakasti jonkinmoisen tönön aikaansaamiseksi. Onneksi oli lähtiessä pihasta löytynyt hujan hajan olleita työkaluja joita klapit kävivät keräilemässä, oli justeeria, piilukirvestä rautakankea jne. Klapit istuivat tavaroitten päällä ettei kukaan huomannut tavaroiden häviämistä. Nyt oli kaikki välineet tarpeellisia. tekstisi tähän...