pakkanen

Pakkanen päittemme yli jatkaa matkaa, kukaan ei tiedä sen suunta, riekot kieppeihinsä piiloutuneet, peläten sen voimaa.
Se anna ei tasoitusta, yksin haluaa kaiken voittaa. Lisääkö se voimaa itsensä takia, kasvattaako turhaan omaa egoaan.
Hyytävällä kylmyydellä puolelleen toiset saa, samanlailla ajattelevat, puoltavat väreitä sen. Sen maku maistu ei hunajalta, suklaata se ei mieleen tuo. Jos sen pihteihin joutuu kuumaa miellellään juo.
Aikansa nurkissa paukkuu, kyllästyy odottamaan. Jatkaa matkaansa toisten luo, lämmölle pakko aika ajoin sijansa tuo. Aina mielessä iskut sen, lämmöllä muistamme kylmää voimaa.