Rantatiellä

Rantatiemme kovin lyhyt, siihen matkaan menee kokonainen
ihmiselo. Käsi kädessä kuljemme yhteiseen rantaan kujalla tuolla.
Haluamme elomme toisiamme kantaa, voimia tarvitsevalle antaa.
Yön selkään sade ei estä taivalta rantatiellä, kuu kirkaasti kuultaa
kulkumme kuun siltaa. Mieti koskaan emme elämämme hintaa,
saammehan aina luoda kuviamme veden väreilevään pintaa.

Vain sinä siinä vierelläin polulla tässä, kuljemme kohti elämämme
rantaa, Lämpöinen tunne veressäin virtaa, kun kosketankin sun
pehmeää käden pintaa, vuosia olemme tehneet niin, polkua tätä
yhdessä astelleet. Käsi kädessä välillä irrottaen otteen, kiviä
kohdatessamme, puita eteemme kaatuneina, käsi kädessä voitamme
esteet kaikki.

Nyt ikää on paljon tullut, matkamme silti rantatiellä jatkuu vain,
sillä parhaan ystävän rakkaan ihmisen vierellein sai. Aina osaa en
polkua oikein kulkea, silti tahdon vain sinun kätes käteeni sulkea.
Jos puita polullemme kaatuu annamme niiden ydessä siihen maatuu.
Ryppyiset kätemme jo yhdessä kiinni on, rypyt yhteen liittyy kuin
sileää silkkiä ne ois. Mikä niitä siitä erottaa vois. Polkumme rantatiellä  alati jatkuu, sydän sydämessä voimaa antaa, ne meitä kohti taivaanrantaa ikuisesti kantaa.