Suikkasen Olli meillä kulki, iltasin torppaan tuli, oven natisevan
perässään sulki. Aikansa kiikkustuolissa istua ihmetteli, taskuja
kaivo, näki miehestä tehny ois mieli piippua suuhun vääntää,
alko poltteet kohta kovat siks' tuolissa itseään rajummin kääntää.
Mielessäin iteksein nauroin, päätin tuskailun lopettaa, aloin Onnia
hoputtaa, "käyää ulkona kattoon uutta sahaa, kahesti tarttenu miestä
pyytää, ulos ryntäs takin päälle pynttäs, ovi narahti kerran, vauhti oli
kova Onni herran. Piipusta nousi savu.Ulos kun saavuin, selkeä oli
jokainen tavu Piippu kummasti rauhoitti miestä, juttua tuli ja kovuus
miehestä suli. Hurjat miehellä piipun himot, sen muorikin huomas,
lattialta roskat taskuista pudonneet kiikun vieressä ruopas.
Ulkoa päästiin takaisin tupaan, muorille menin lupaan, Onnia kutsu
en toiste tupaan, ennen piipullisen vetoa. Nyt saatin rauhassa sumpit
juotua, Onnin tuotua herkkupullia. Sitten alkoi jo mies taas hääriä,
paperrossia kääriä, moikkasi heipat, ovi narahti, Onnia ootti toiset keikat.

Yhtenä aamuna sisälle kuului räminä ja kova, Ollihan sieltä ooppelia parkkeeras, nurmelle muorin. Niiltä jaloilta suorin , muorin ovesta ulös ryntäs, kuuli kunniansa Olli. Muistaa pitemmän aikaa, minne autonsa ajaa, ei mauttanu selittely ettei ollu aitaa ei rajaa, tais olla jarruissakin hiukan vikaa

Nöyränä poikana autonsa tallin eteen ajoi, silloin hermostuin minä, meinasin koslan työntää veteen. Juuri uuvelle sementti patiolle tallin eteen, jäljet jäi rotiskosta leveet.. Ei auttanu kun ooppeli työntää pois ja pestä renkaat, tasata taso.

Ooppelin resu työnnettiin viereen lantalan, siellä se oli omiaan, sopi väreihin ruskeisiin komiaan. Vihdoin autolle löytyi paikka, meinashan siitä tuskia tulla, vaikka yleensä hermot pitää mulla. Sovussa mentiin taas sumpit juomaan, hommat alko puita pihaan tuomaan. 

Kerttu

Olli tapas aikoinaan Kertun, Kärpäsen kertun, oikean herran tertun.Kerttu kotoisin isänpuolelta karjalasta kulki, lähtiessä viimeisen kerran Kärpäsen herra oven natisevan sulki. Rannikolta vihdoin koti löytyi myöskin eukko Aino Mähläinen, Aino ison talon tyttö ihastui Jallu Kärpäseen,. Ite Mähläinen Jalluun vihastui, pitänyt ei karjalaisista noista, veivät ilman maat ja mannut, lahjaks annettiin vielä lehmät ja maitokannut. Isännästä Jallu ja Aino piitannut ei . Rakkaus toisiin parin kirkolle kuulutuksiin ja vihille vei.
Kylän laitaan yhdessä mökin teki, hiukan auttoi kylän väki ja naapurin aina pienessä tuiskeessa oleva karjalasta tullut Mikko Käki.
Kelpas nuoren parin fläppejä tupaan laittaa, kun iltaisin niin kovasti tuo rakkaus alkoi maittaa.
Seurauksena syntyi Kerttu tuo tummatukkainen kaunis sanottiin oikea herran terttu.
Kerrua koulussa joskus kiusattiin nimi kun kärpänen oli, äänikin muistutti pihinää, usein luokassa herätti hihinää.
Kerttu tiesi mitä tahtoi, minkäs sille mahtoi jos likka jotain päätti, se myös piti, vaikka isäukolla muut ajatukset iti. Ois tahtonu kouluttaa likkaa lisää, pyyteli ja aneli taivaan isää antamaan Kertulle järkeä jatkaa koulua täällä lähellä, ei suunnata matkaa Ouluun maatalousopistoon.
Minkään juntin vaimo Kertusta ei pitänyt tulla, kesken opiston täyttyi kerran lulla.
Olli opissa samassa paikkaan ja rakkaus iski, syynä tais olla lähikuppilan viski, jota molemmat maisto, sen jälkeen vaikuttikin tuo rakkauden vaisto.Oli siinä Ollilla ja Kärpäsellä melkoinen taisto kun kylällä kultiin, Kertun ja Ollin vihille menosta. Takas maitojunalla tulosta kesken opintojen.Siitä alkoi Ollin ja kertun aika, hetkessä loppui huuma ja rakkauden taika, alkoi arkinen aika. Se onkin toinen juttu, minä hyvä tuttu kerron siitä toiste, ei siitä silti puutu loiste.

Olli

Olli oli leskiäiti Klaara Suikkasen ainoa lapsi. Äitee oli melkein vielä harmaa hapsi Ollin koulua käyvessä. Räytävän ala-aste pieni oli koulu, 2 oli opettajaa, talonmies , keittolan täti. Lähellä koulua asui Suikkasen muori.Ollin isä sodassa kuoli, miinaan oli kävelly sen jälkeen pilvenreunoja hivelly. Leski äiti yksin poikaa kouli,
Koulussa Olli kyllä pärjäs, päätä oli lukea, ei tarvinnu niissä asioissa Ollia tukea. Kesälomat ja muutkin vapaat meni kotona karjan hoidossa. Kovaa oli Suikkasen elämä, Lomaa siinä saanut pitää.Karjanpidossa ja muutenkin hyvä auttelija oli naapurin Jouni.
Huonoilla säillä ja kovilla ilmoilla yötäkin vietti, eukkojen perään muutenkin oli Jounilla kova vietti. kyläläiset asiasta puhui, asiasta kulki kaikenlaisia huhui, jopa kirkkoherrakin saarnoissa asiaa mietti. Syntistä kuulemma oli Suikkasen illat ja ehtoot, sitä mieltä oli seurakunnan pappi, muiden ei käynyt kieltäminen oliha sanoja pitäjän tappi Kirkkoherra Löhvönen, joka myös nimen Läski Löhvönen tunsi. Olli sai koulunsa käytyä ja sosiaali avun turvin Ouluun maatalouskouluun, jatko-opinnoille pääsi.
Akronomiksi piti Ollin lukea. Sieltä alkoi yhteinen taival kun Kertun tapas, jotain vanhaa raktorin resua rapas. Kerttu Ollin näki, selvä oli tuo tapaus, rakkautta eka pamaus.