Ilo

Iloa täysi sammiollinen, Maltaita pohjan peitoksi.

Kukkaro keveänä astella, huolta huomisesta turhaa kantaa.

Päivän taakkoja  ikeeksi noukkia, ympäri maita ja mantuja koukkia.

Jokainen aika omansa antaa, iloja sammiollisen meremme rantaan.

Maltaita kukaan ei huomaa, 

ellet itse niitä käske tuomaan , ilon hetkillä juomaan.

Ostanko kaupasta iloa purnukan, Kannanko selkävääränä,

vain hukatakseni kaiken, antaakseni toisille, niille loisille,

käsitys kyvyn hukanneille, omilla teille aina kulkeneille.

Löytäneekö koskaan iloa, valoa suurta, sitä pientä juurta,

voikukan alla kasvanutta, kaikille tarjolla ollutta, 

Mahdollisuuksien rajois`, niin monissa ilomme pajois` .

Luojamme jakaa iloa, runsaasti, älä suhtaudu siihen tursaasti.

Kanna saamasi ilo, suorin selin, 

siitähän on jo aikaa kun aloitit tämän pelin.

Kaiken voimme tuhlata turhuuteen, saamatta mitään,

jättämättä jälkeemme askeleet rannalla.

Hanki iloa ,älä varastoi, sen syö ajan hammas ja koi.