Perhe

Niin paljon sulle vääryyttä tein, onnen joka kuulunut ois ,
sen pois kauas vein. Yksin tein en osannut arvostusta antaa,
muistin tilipussin kotiin kantaa. Sulle se ei tainnut täysin riittää,
oisin voinut useimmin kiittää, kädet yhteen liittää. Osoittaa kuinka
paljon sua rakastan, koskaa sitä kiireiltäni en ehtinyt. Kääntynyt on
uusi lehti nyt, mua, kotona et oota. Yksin tyhjään taloon palaan, vastassa
ei ketään jota tullessa halaan.Senkin jätin tekemättä ennen. Tuvassa
yksin kun istun, mietin, miten ennen aikani vietin.
Paljon olin pois, nyt siitä maksan kovaa hintaa. Turhaa tässä istun märehdin
menneitä murheita, muistan kun lähtivät, lapset olivat kovin urheita.
Kyynel silmissä vilkuttivat mulle.
Muistan nuo hetket kuin eilisen, turha niitäkai on enää kelata, virhe oli mun
ajatellut en muita yhtään. omaa napaani vain katois, sainhan keikoilla
olla täysin vatsoin. Tiennyt aina en mitä perheeltä puuttu.Ei ihme että
mun väkeni itsekkyydestäni suuttu.Kaiken takaisin jos saisin, voisin
aloittaa alusta. Toisin eläisin kaiken toisin silmin katsoisin.Joskus vain
havahtuu liian myöhään, silloin sitä tiennyt en , nyt ajatukset toiset,rakkaus
sisimmässäni elää.