Minä....kö itsekeskeinen

Minäkä muka katson vain omaa napaani. Ei pidä paikkaansa. Sehän on niin läskien peitossa alhaalla ettei ole mitään mahdollista tuijotella edes peilin avulla. Kädet ei riitä ja pää ei taivu, jos taipuukin huimaus estää sen alastyöntämisen, minä muka itsekeskeinen oman navan tuijottelija.

 Viimeksi kun hankin jotain hyvää muut perheenjäsenet kerkisivät syödä sen, pitsastakin minulle yleensä jää ne kuivat reunat. Vaatteita ostin viimeksi useita vuosia sitten, niin suurta kokoa on vaikea saada, niin että hevosen loimista on minulle ommeltu vaatteet. Toisten ostellessa uusia.Viimestä muotia olevia. Laitoin päälle vanhan vähän käytetyn t paijan, oli jääny pieneks monta pesua sitten, kuulema on muotia napapaijat, mullen sanovat jotta mitä tuokin tuollasta pitää, on olevinaan jotain, niin roisin näköne jotta, häpäsee vaan ittesä, oli niin muuta paitaa ei sillee ollu kesähelteillä, leikkasin pöytäliinaan reiän keskelle tein pontson, olin muka tyhmä kun iso vanha mies yrittää keimailla jollai erikoisilla kuteilla, havosetkin nauraa, huomasin naapurin tamman hirnuvan taas. 

Minä muka ajattelen vaan itteeni, ei piä paikkaansa, sanovat jotta ei se mitään osaa ajatella kuhan touhuu vaan aina. Autoa ajaessakin aattelen mennä jotain reittiä tai vaihtaa vaihetta hittaammin jo kuuluu miksis ajat tätä kautta mikset vaiha isommalle. Mitä nuo muut takana tulevat ajattelee kun tolleen hiastelet.Olisivat ylpeitä kun kaikki takana tulevat ajattelee meitä , vilkuttelee valoja ja puivat nyrkissä olevaa kättään ohi ajaessa. 

Minä muka aattelen itteäni kun annan muille mahollisuuven päteä. Aatelkoon mitä lystää, tuijotan omaa napaani heti kun löyän sen tai ees nään hiukan.