Lurituksia

Lauluja sulle lurittelen lemmestä taivaan.

Sellaunen raukka oon että luulen sen

auttavan kaikkeen vaivaan.

Kylmyyttä talven pakenen , lämpöä sun

luotas aika ajoin tuun ja hakenen.   Mikään

  ei meitä estä ,jäätynyt laiturin kansi ei

sitä kestä. 

Siitä huolimatta lauluja rakkauven sävelten

sulle huuliharpustain kiskon., Hiutaleitten

kera annan niitten sulle lentää, kuin

heikkomielinen taivahalle viskon.

Mikään ei meitä estä, eiköhän rakkautemme

tän talven kestä. Pikku kinoksia varmasti tulee,

auralla ne pois ajan . Ehkä esn kesänä rakennan

sen yhteisen rakkautemme majan.

Tunteet meitä vieneet läpi vuosien näiden,

kylmyys painunut alle näiden päiden.

Pystyssä aina leukamme nousi, vieterillä

vedetty kellon jousi, katseemme yhteen

liimautui.

Tää sitä rakautta on suurta, sille ei ole tarvittu

juurta syvää ja vahvaa, onhan meillä

ympärillämme tätä rakkauven kahvaa, josta

voimme kiinni pitää, siinä hyvin rakkautemme

luritukset itää.