Vanhuus

Sumuisissa silloissa seison., näkemättä
Tummaa joen pintaa. Vaimea joen virtaus korviini kuuluu. Pari nuoria soutaa vastavirtaa, heillä on voimia siihen. Tässä iässä on aika periksi antaa. Kiireesti, kiireesti, soutaa rantaa, nyt vain voimme myötävirtaan, jos on tarvis mennä antaa.
Tässä iässä tahtois ei vapaamatkustaja olla, vielä tahtois paljon nuoremmille itsestään antaa. Heistä se tuntuu kuin vain heittelisimme rattaisiin santaa. Turhaa, turhaa työtä, teidän on parempi ja helpompi siellä laitoksessa olla yötä.

 Ei ne nuoret ymmärrä me elämme viellä, emme tahdo kellekkään olla tiellä. Kun voisimme autta edes vähän, tuntuis ettei elämämme loppuis tähän. Kaikessa näemme kun lapsenlapset kasvaa ja varttuu, ikävä kyllä meillekkin samalla ikää lisää karttuu. 

Virta jatkaa menoaan, me emme siinä souda, sillalla kävelemäänkään emme jouda, askel painaa, onhan elämä siltikin lainaa.