Imurikauppias

Kaikkea elämässä koitin, nytkin ovikelloa soitin, itseni tässä hommassa täysin voitin. Imureita päätin kaupata, kun en ois liian isoa palaa yrittänyt haukata, auto piukassa vehkeitä näitä, jos myytyä en saa katkee päitä.
Siis reipas mies olkapäillä raskas ies, tais paitakin olla aika hies kun ovea hakkaan.
Oven aukas vanhempi rouva , kuin kissa ovelta naukas, meillä ei osteta mitään.
Niinpä imuri paketin läpi sateen uudelle ovelle roudasin. Etikettiä noudatin yritin hymyä vääntää, oven avanneen miehen ilmeen hämmennyksestä pois kääntää. Aikansa ihmetteli mitä mies tuossa virnuaa, väri miehellä kasvoissa vaihtui, samalla minullakin virne naamalta haihtui.
Änkytin imurista hyvästä puhdistaa vaikka jyvä laarista mahdolliset roskat.
Talon isäntä oli pelimies, emäntää kotona ei näkynyt. Pyysi näyttämään imurin teho, niinpä oikaisin koko kehon, imurin tehon hyvin päätin näyttää, innokkaasti homia tein, aikaa tunti pari siinä isännältä vein, koko talon siivosin yksin tein.
Lattiat kiilsi pölypunkit imuriini vauhdilla kiisi. Selitin kuinka tehokkaasti roskat lattiasta lähti olihan suulakkeessa moottori ja viides tähti kiillotus ominaisuudesta. Kaivoin salkusta tilauslaput, isäntä näytti ovea, kiitteli jälkeä hyvää samalla sanoen nyt se on kaput. Talon olin imuroinut joka sopen, lopen väsyneenä ulos marssin kera imurin ja talon herran. Toista siivous keikkaa en halunnut enää tehdä, imurit pitäis saada myytyä, alkaa mies jo ryytyä.
Katselin pihoille monille haravointi emännillä kesken, silloin hoksasin keinon uuden. Moottorin ruuvarilla käänsin imusta puhallukseen väänsin. Puhallin kainalossa pihoja kiersin, näytteet annoin niin takaisin vain satasen kannoin.