Osa 3
TURHUUTTA
Kyyneleet kumpuaa turhuudesta , täyttäen surujen jokia, virtoja joita padota koskaan, onnen lohien vapaasti kivutessa ylös.
Turhuutta ei tunnusta kukaan, halua asua kanssa sen, ottaa omakseen, pitää lähellään.
Sen virrat samanee, kiviin karahtelee, estää virtaamasta vuolaasti, turhuutta kiertelee.
Turhuuden tyyneyttä, valhetta kumpuaa, ääniä päästelee, peloittaen arimmatkin, samaan ansaan ajaen. Ajatusten kylmyyttä karttaen.
Turhuuden lämpö todellista villaa, keritsemätöntä, pilttuusta otettua, keritsemätöntä, rukin jälkiä näkemättä, sormien välistä kulkematta.puhdistamatonta karheaa, vailla käyttöä.