Runon tekeelmiä, sinnepäin jotakin, harjoittelua umpimähkään ryteikössä rämpimista, mutapainia kuivalla maalla.
paina teemaa saat luettua koko tekstin.
joissakin erilaisia sisäänrakennetuja juttuja (vahinkossa tulleet.)
mm. mitä sanoisit sisällä 4 juttua.
Kaikissa teksteissä ei aukea enempää.
Ajattelijan älyykkyys osamäärä ei ole ratkaisut
blogiteksin proplematiikkaa.
Kestäkee ajattelijaa. 🤦♂️🙏
Elämäni kulkee kurtturuusujen lailla. Kauniina muo pidettiin, joka paikkaan mua viskottiin, kaipasivat kaubeuttani ulkoista, viihteen luojaa, silmille, sielulle ilon tuojaa. Silloin olin kelvollinen tehtävään siihen.
Aikansa hauskaa kesti, peränjälkeen tuli yks ja toinen pesti, kaikkialla mua nähtiin, mielessäni nousin jo tähtiin. Kuin kirkas valo taivaan, tuntui apuni oli kaikkeen vaivaan. Välissä maan ja taivaan.
Olinko muka niin hyvä, kunnioitukseni elämään ja ihmisiin olikin yht äkkiä syvä. Ikää ollut ei paljon, yöt, päivät tähtiloisteessa valvon. Meni vuosi toinen, sitten kuulin, olinkin elämän loinen.
Kuulunutkaan en tähtien joukkoon, olin pudonnut oman itseni asettamaan loukkoon.
Kukaan kaivannut ei mua, kuvat hävis, repiä pois juuret maasta. Yhtäkkiä olinkin suuri saasta. Mitä tein väärin.
Nyt mua kilvan poistetaan kuvista, maista. Kaikki kiertää kaukaa, sanovat niin makaa kuin petaa. Toiset mun aatetta levitti, vika ei ollut mun, olin vain hyvä juurtumaan maahan sun. Otit luokses, kaikki keunein oli vuokses sun.
Potkut firmasta sain, ihan turhat. Kuulkaas kun kerron, Kesää kkuumaa työnsi konttorille sisään, niinpä ajattelin, jäätelöauton äänen kuulin, niin ainakin luulin.
Haenpa kaikille jäätelö tuutit, Paiskasin varaston oven kiinni, marssin ulos pihalle. Autoa nähnyt, pettymys suuri, muistin kulmantakana r-Kioski uusi.
Niinpä otin askelta kuusi ehkä vähän enemmän . Sekin kiinni. Ei muuta kuin auto alle kauppaan matka. Tie työ esti reissua hiukan. Tunti vierähti sainpahan tuutit. Kun autoni keulaan peruutit. Pomon vaimo ymmätrtänyt miksei johtajaa näkynyt. Kohta työaika lopussa, oltiin aika hopussa lento lähtisi kohta.
Autolle onneksi käynyt ei kuinkaan, jäätelötkin sulivat siinä hötäkässä. Pomo löytyi varastosta jonka oven suljin lähtiessä Hiippailin nolona paikalleni, pikku askareisiin. Johtaja ymmärtänyt hyvää tarkoitustani jäätelöä hakea, olipan nauru makea irtisanoessaan mun, nyt saan rauhassa tuutteja etsiä, kulkea yksin päivärahalla pitkin metsiä
.
Istuin kaikessa rauhassa, (harvoin istun) naapuriin kaapelia kasivetaan, maata savaista on kauhassa.
Nykyaika tulossa meiänkin kulmille, Kohta saa viuhottaa tuhatta ja sataa meinaan netissä.
Tuleekohan siihenkin jossain kohtaa nopeusrajoitukset, ettei isäntä täällä,ala hurjastelee liikoja,
Tiiä vaikka pikku ronmilleis ajelis, aiheuttais yleistä hämminkiä varomattomilla jutuilla.
Liian nopea kone lähtee herkästi lapasesta, niinku formula yköset. Tai tulee tallimääräys hiastaa, muori herkästi toppuuttelee.
Monia vaaroja, mustia pilviä alkaa kerääntyä meiänkin nettitaivaalle, Kun ei alkais sataa ,liukastelee..
Onneks on vanha kone ei oo hankittu uusia tehas päivityksiä, putjetti kuri on ollu tiukka.
Ootellaan ja katellaan.
Aamu aikainen herätti, linnut laulujaan
Viritti, ensimmäiset soinnit sirkat siritti.
Tossulla yritin niitä vihaisena heittää,
olisin tahtonut nukkua, ne vain laulujaan
vauhdilla kiritti.
Tyynyä pään päälle painoin, laulu ois
muuten komiaa ei vain sovi aamu tuimaan,
kun kerran hereillä oon lähen uimaan.
Juoksin hellettä pakoon, aattelin kaivautua maanrakoon. Siellä myyrät ja maot ottivat vastaan. Katsoivat kuin oisivat nähneet suuren kaskaan. Uskoneet ei silmiään. Jokui varmaan muisti nähneensä kauhu filmin, katsoi kaivautujaa uusin silmin.
Täällä oli kyllä vilposta, täyttyi myöntää, ei muuta kuin syvemmälle hanskoja työntää, muutaman metin menin lisää, aattelin siinä taivaan isää, miksei mulle antanu myyrän lapasia tai madon nokkaa, helpompi ois työntää omaa kokkaa kohti vilvoittavia pohja vesiä.. Jos tulis toinen helle aalto, tiedän minne menen, kaivaudun luokse pohja veden, Puhdasta ja raikasta, löytyy useimmasta paikasta.
Ajattelija on aina arvostanut koulutusta. Ylitöinä usein koulupäiviä vietin. Ei vain malttanut pysyä poissa. Myöhemmin koulutus iski kuin halko päähän, Pro maisteriksi isomies toisten liiveissä ui Siis uimamaisteriksi. Eipä vaan näy eläkkeessä moinen koulutus vaikka koko kesän opintoihin käytin. Silloin epäileville näytin. Nyt hankin makkoilun koulutus paikkaa nukkuvien opistossa. Ylpeenä makoilen ruohikolla. Mitä tuo tamma taas tuossa hirnuu. 🤔
Virheitä tulee aina tehtyä. Toisia teoilla häirittyä. Sanoilla väärillä rienattua, , itselleen turhia murheita tienattua. Piinaa suurta aiheutettua, Tulikivenkatkuisia katseita hankittua. Helpompi ois kiltisti olla, Mutta kun pää on niinkuin nyt on täysi nolla. Jos pään sais kaupasta uuden hankittua, vaikeaa ois päättää minkä ja minkä laisen ottais. Tällä päällä valinnan kuitenkin sottais.Ehkä se on hyvä itse olla sellainen kuin on, tänään soutajia nolla, Huomenna voi olla täysinäinen tämän miehen pään jolla.
Mahan täydeltä makiaa, sen kaiken hankin hänen takiaan. Kilokaupalla karkkia, pullo
tolkulla juomaa, kaikkea herkkua paha olo tulkoon. Miksi himo täytyy olla niin suuri,
kaikkeen hyvään, Miksei osaa vain syödä vähän ettei tartte kaupantekijäisiks yrjötä tähän.
Ihminen on kumma eläin kun osaa ei lopettaa vaikka ajoissa, pysyä tietyissä rajoissa,
Kerrankin olla paikalla ajoissa, suht`koht terveenä eikä piileskellä huonon olon takia vajoissa
Isomies oli miettivinään. On se niin hyvä kun kaikki luulee että en tiiä mittää. Hyvä kun muut perheessä tietävät mitä tarvitset. Katellaan nyt vaikka tuota kauppalappua, Tuo kurkkuja kun mielummin ottasin vaikka makkaran.. Niin oli kauppalapussa kurkkua. Ei pätkän hitustakaan miehistä vihannesta., jotakin salaatteja, kanin rehuja. Ei iso mies niillä pärjää Tomaatteja, Vedän tomaatit yli. Kirjotan kurkut, vedän yli. Ostan makkaraa.
Ajattelija istui ruokapöydän ääreen (harvoin..... seison) ja vetelin hernekeittoa. No en tietenkään vedellyt sitä mihinkään, vaa yhdistin aktiivisena ihmisenä liikunnan ja ruokailun. Kokoukistaja lihas ylös ja alas? Siinä syödessä mietin mikä se saa tässä ruoassa ilman kiertämään sisuskaluissa. Kun on niin hieno tuoksu kun menee sisään, miksei oo niin hyvä kun tulee ulos. Mistä se ilmakin sinne menee. Päätin tehdä tietellisen kokeen. Söin eri tavoin ja huomasin että siilleen ryystäessä tulee imaistua myös ilmaa hurjasti. Mamma tuikkasi merkitsevän katseen. Toiset ne ei ymmärrä tieteen jaloja merkityksiä. Noustessa pöydästä kuului runsas pärähdys. Se oli tuoli narahti. Istuin kiirusti takaisin (harvoin istuin)
Varpaankynnet turhaan leikkasin, kasvoni muorin väreillä meikkasin.
Finnit piti piiloon saada. Rupikonnolta ennen näytin, ennenkuin tajusin,
turhaan vaseliinia kasvoihin laitoin. Kiiltoa sillä saanut enempää en.
Niinpä kävelin metsään ja koivunoksia siellä taitoin. Teetä niistä keitin, liemen join
roskat kompostille heitin.. Iho alkoi uudelleen elää, kimmoisuutta löytyi,
niinpä koivunlehtiä tolkuttomasti kuivasin, oikein päätä huimasi,
olinko keksinyt uuden lääkkeen, voisiko tästä syntyä bisnes, rahaa tulisi ikkunoista
ja ovista, Olinhan tehnyt kliiniset kokeet itsellä, todennut aineen hyväksi.. Pitäisi hankkia pussseja
ja muutamia tusseja, lehtiä sulloja pussit täyteen ja myynti alkaa, Näin se ajattelija
bisnekset keksii. Kun vielä markkinat täysille pusseille saisi, niin tässä tuvassa kohta
satasten tuoksu olis ainoa mikä haisi.
Aikansa kutakin, kullakin on aikansa, niin ainakin luulin, kunnes nurkan takaa jotakin muuta kuulin. Isot pojat ties kertoo, ei malttaneet vartoo. Heti piti asia ilmoille saattaa, ei kierretty piha mökkiä ei laattaa, korvaan kuiskittiin, käsillä huiskittiin varmemmaksi vakuideksi, tosi tää juttu on. Mitä sitä kiertelemään antaa palaa, puhutaan suoraan, mutkia ei oiota. Näinhän se on. Tästä se lähtee. Kannattaa sunkin kuunnella. Ota vaikut pois korvista tiiät mistä puhutaan.
Laiskuus on tauti joka toisinaan meihin iskee. Päivittäin peiton alle ajattelijan suljen, unissani usein maita ja mantuja kuljen. Huomaan kuinka tuskasta hikeä alkaa pukkaa, otan jalasta villaista sukkaa, Tällaisella kelillä auringon paisteessa ihan turha, melkein kuumalla tehty itsemurha. Jalkaan sukan sisään jäitä tungen, laiskuus vain lisääntyy liikkua ei pysty, onhan sukat täynnä jäitä, tupa täynnä ihmetteleviä kersijen päitä. Mitä ihmettä se pappa oikein touhuu, jaloista nousee huurua ja vettä. Tuolla touhulla joutuu kohta tosi hommiin, muori luutaa näyttää ja kohta pappaa kohti sitä käyttää. Luuta liikettä pappaan saa, ite tekee kaiken ei toisille töitäns jaa.
Kuka rutjakkeen voitto. Katottiin naapurin pariskunnan kanssa Tonin ja ullan kaa jotain kisoja kun Toni raivos hulluna nyt tulee voitto kotiin, Muistelin oliko ees selostaja sanonu että ois joukkueessa ees ketään voittoa. Ja meitillä ei ollu ees yhtään kettään muuta tuvassa kuin Toni , Ulla ja muori. Tais mies seota kun naapuri teki ekan maalin ja oltiin häviöllä sopivasti yks nolla.. Tonin toine nimi oli viljami, jottei kai itteesä komennellu kottii, Ullakin oli muistin mukkaan hannele, ei sekään voitto ollu.Sitä se tossa ny jankkas omituisia kertoja Nyt "voitto kotiin"Ullaki innostu asiasta muorin syyvessä kynsiä hermostuksissaan, ei pelistä, vuan mietti tuskissaan pitäskö naapureille jo särvintä laittaa, olivat toki olleet pari tiimaa ilman kahvinkorviketta.
Ottelun edetessä meiän tehessä maaleja, äänen sävy muuttui melkein itkun sekaseks onnesta. Olikohan se heiän tuttu voitto päässy kotiin kun nyt alko mietintä, saahaankohan poika käymään meiänkin kylässä jonkun pelaajan vanhemmat asu täällä nurkilla. Mitä kummaa tuon pelaajien vanhempi tekee heiän tulevan pojan kanssa. Katottiin muorin kanssa toisiamme onkohan naapuri pieniinpäin kun toivovat jo poikaa käymään, entäs jos tulleekin tyttö, täytyy puhua naapureitten kans....
Ongelmia tulee usein ajattelijalle kun yrittää tehhä hommaa joka ei ole oikein tämän pään ulottumattomissa. Mönttösen rauha oli kyykkässy käymään kelkkasa kanssa muoria turisuttamassa. Kahvipöyässä raaviskelin...... en sieltä vaan päätä. kun mietin miten saisin liiterin oven korjatua. Rauha ehotteli kun lyöään kolme viisasta päätä yhteen hyvää tulee.. Se on kyllä varmaan jos me kolme lyöään päät yhteen, ensinnäkin Rauha pyörtyy siitä iskusta, muori saa julmetun pään säryn, ajattelin herkästä kauan tärisevästä päästä puhumattakaan. Mitä hyötyäkään ois siinä iskeä päitään yhteen hiastais vain hommaa. Ajattelin nupissa saattais törmäyksestä entisetkin vähäiset hölskyä ulos korvista. Rauhalla tuskin ollu vuosiin minkäänlaista aatoksen tynkää. Taitaa muori olla ainoo selkojärkine tässä porukassa, sitä ei kannata pilata päitä yhteen huitomalla. Taian käyä halkopinolla, hakemassa ajatuksen voimaa. Tiiätte kyllä mitä. (Harvoin käyn)
Juoksee tuli hännän alla, Täälläpäin en ou nähnyt yhtään elukkaa juoksevan tuli hännän alla . Muistan kertomuksen isosta kirjasta jossa simpson raukka laittoi kettuja tulen häännän alle.. Mistä ne ketut ja muut elukat nykyään sais tulta häntien alle. Siitä se metakka nousis jos kettutytöt ja muut sen sortin ihmiset kuulis täällä se ajattelija vaan syttyttelee elukoitten hännän alusia. Toiseks täys työ saaa joskus paan ja kiukaan alle tuli saati sitten juoksevan elukan alle. Hui sentään.. Ja jos ihmisellä ois häntä niin tuskin juoksis lujaa ja pitkälle, ehkä lähimpään vesipisteeseen ja kiiruusti kylmää vettä.. Taian istahtaa ilman häntää eipähän kukaan sytyttele. (Harvoin istun.)
Merta ei voi kesyttää, se villinä, vapaana aaltoja vaahtopäitä jauhaa,
Kovalla äänellä aaltoja pauhaa. Koskaan sen vieressä ollessa ei koskaan
sielu saa rauhaa.
Meren äärellä yksinäisyys katoaa surulliset tunteensa patoaa.
Tuulten iskiessä merten selkään, moni alkaa myrskyä pelkään.
Pelko rannalla meren, kantaa yli laineiden vaahdon..
Oisinko sittenkään kaikkeni antanut, kun mietin ja pohdin, paineet päälläni kantanut turhaan.
Helposti siinä mies repsahtaa, kontilleen kepsahtaa. Hartiat alas painuu, vetovoima niitä luokseen vetää. Silloin kun tarvisin tuskin näen ketään. Kaikki muo raukkaa karttaa, Ei ystäviä, ei kavereita, yksin laverillakin makaan. Sen teille takaan, täältä vielä nousen, katkaisen ystävyytemme jousen. Eri teille menemme, Ylös mäkeä nousen, itseni annan.
Juoksin pää kolmantena jalkana. Kokeilkaapa taivuttaa ittenne sataviiskytkilosena tai vaikka laihempana koukkuun niin että pää osuu lattiaan. Tomppa ruise sanoisi "mahoton tehtävä", saati sitten juosta silleen. Nuppi kolisis vuorotahissa jalkojen kanssa lattiaan. Joillakin päälaki kulunu, tiiä häntä vaikka kokeilleet. En kokkeile vaikka juoksijoita olis yläosan pururatalla vähempikin.
Terveys usein esteitä tielleni saattaa, pillereitten vuoret edessä siintää,
aika tai ajatukset niitä tuskin siirtää, mustia pilviä taivaalle piirtää.
Värikylläisyydestä ei geenejä voi syyttää, lähtökohtien puutetta ainoastaan voin hautaa,
ympärille jokapuolelle lyödä lautaa,
Mutkaista tietä hiljaa kuljen, pehmeät sammalet jalalla alleni painan.
Kulkua vaikeuttaa esteet runsaat polvet kun ruvelle saat kompastellen niihin.
Eteen suljetut monet haat kulkuas estää, iloisella sydämellä kaiken sen koitamme kestää.
Aikaani turhaan tuhlaan, Hyvyyksiä itselleni uhraan.
Hyvitän mielitekoja vanhoja, ne savuna nousee ilmaan.
Aikaa ei kannattaisi turhaan jemmaan kantaa,, näperrellä ja
pikkurahojen kanssa tuhrata, Aina ei vain ole kumpaakaan
liikaa, toisiaan tylysti karttaa, ei näy, talolla käy.
Puhua palturia, onko kyseessä uusi kieli, ajattelija alkoi miettiä oikein istuillaan (harvoin istun) yritin tutustua kielinero kuukleen,se ei löytänyt moista kieltä, yritin miettiä kuka olis puhunu sellasta. Jos oikein muistin niin oisko naapurin Lyyti sanonu ajattelijalle älä puhu palturia. Muistan kertoneeni Lyytille jostakin isosta kalasta, johon lyyti sanoi nuo kieliopillisesti tärkiät mietittävät sana. Kysäsin muoriltakin olinko puhunut jottai mongerrusta josta ei saanu mittää selvää. Sano jotta ainasen se on sellasta . Tietämättä oon siis aina puhuhu palturia, voimpahan lisätä yhen kielen näihin osattuihin kieliin, Muori tokas jotta naapurin eekikin oli puhunu tänään palturia sanoessaan menneesä töihin, eihän se ees tienny mikä sana se ees on. Helpotti hiukan kun on sielun toveri jonka kanssa VOI JUTELLA PALTURIA.
Napurin eeki sano " jotta jos minä saisin päättää" jäin miettimään kuka juutas se sitten päättää? Val tarkoittiko että yläkerrassa nupissa o lautakunnassa liikaa porukkaa jotka nyhvää keskenää ja eeki ei oikein pääse tulokseen. Ussein helpoin tapa o tekee ku ajattelija, antaa muorin aatella kun joka tapauksessa päättää kuitenkin. Ulkoistetaan nääkin hommat. Voi ite keskittyä tärkeämpiin hommiin., nenän kaivuuseen ja formuloihin.
Uutta sivua elämässä käänsin, mikään ei onnistunut, itkua väänsin. Välillä kaksi sivua yhdellä kertaa koitin katsoa, jos sen yrittää tehdä täysin vatsoin. Mikään ei silloin kyllä onnista. Maasta pitäisi ponnistaa, kun jalat on paksut ja turpeet, mistä sitä silloin nousee, voishan koittaa venyttää jousee. Ehkä elämä auringon myötä silloin hymyää, surut kivien taakse menee ja lymyää.
Otin onkeeni! Mitähän järkee siinäkin on. Talvipakkasella. Järveä mailla ei halmeilla. Istua pellonsyrjässä onki kädessä. Siinä sitten istua nökötät onki kädessä. Muutenkin kaikki tietää ettei ajattelijalla oo kaikki hiihtäjät ladulla, nyt se istuu pilkkijakkaralla lumituiskussa onki kädessä. Hokee hulluna otin onkeeni. Eikä oo etes matoa koukussa
Äijien äijä oon, mikään hippi en oo.
Tukkani kasva koskaan pitkäks ei,
Osaan yksin istua ja murahdella nurkassa.
Sieltä katseeni luon ja toisen oluen juon.
Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,
Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.
Töissä ahkerasti käyn, kantapupissa ehkä usein näyn.
Kotiin tilipussin tuon, siitä ruokkia eukon ja pennut suon.
Sen miellelläni teen, Kukkiin tuhlaa rahoja en, auton
rämän korjuuseen käytän rahan sen.
Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,
Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.
Tuulipuku tai roikkuvat verkkarit on asuni mun.
Iltaisin rikkinäiset kalsarit jalassa nukkumaan meen,
Vauhtiraidat takalistossa sen teen. Aamulla aikaisin ylös nousen,
narisutan jousen, niin ainakin luulen, kunnes hajusta valitusta kuulen.
Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,
Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.
Minähän olenkin aito suomalainen mies äijien äijä.
Nallekarhu pehmoinen, joka hempeillä osaa,
Rakastaa sitäkin lujemmin ja vastuuntuntoinen.
Olenhan äijien äijä
Tikka kumistelee puuta.
Kevään ensi joutsenet,
lentää haukkoo suuta
Ääni kimakka kuuluu.
Terveiset etelästä tuoden.
Onnen sydämeen luoden.
Kevät vihdoin koittaa,
aurinko talven voittaa.
vihdoinkin alkanut kevät,
Kohta se alkaa. KESÄ.
Kuljen taas menneeseen, odottaen uutta huomista.
Huomisen tuleminen asettaa eilisen uuteen valoon.
Tämän päivän askeleet hidastuvat menneisyyden virheistä.
Lääkkeitä
Vanhuus uusia tauteja tuo, lääkehoidolla niihin tehoa luo. Lääkäri täti lisää suo, Koskahan loppuu tuokin virta. Jokaisessa kun on satasen hinta. Millään pystyis kohta maksaa. Kuka niitä noin hirveesti syödäkään jaksaa.
Lama
Talvi tekee menoaan, uutta eteen elämään kuljettaa, kevät kaiken uudeksi
pyöräyttää. Miten voisin hiljentään kevään tuloa, vauhti kovenee, elämä vuosien
koittaessa hiljenee. Pystyisimpä vauhtiin samaan, edtten putoisi tulevaan elon lamaan.
Vanha
Nivelet sormissa paisuu paisumistaan Harmaan pipon langat päässäni harvenee, Valkea rivistö suussani tummenee, Miksikö kasvoni on vailla silitystä, Älkää luulko että vanhenen, minähän elän.
Hiljaisuus
Hiljaisuus sydämmissämme paistaa,
Kananmunia makkaroita antaa maistaa.
Kaikesta mistä pidämme, herkkuja tarjoo
Laske ei päälle synkkyyden varjoo.
Hiljaisuus sen meille tarjoo. antaen kaiken mistä pidämme, maksa ei mitään, voimavarat siitä itää.
Turhaa hommaa
Autoa pihalla korjasin, naapuria siinä parjasin, ohi vain ajeli, vaikka näki ajattelia paleli. Kättä vain ohi ajaessa reippaasti nosti. Meenneen homman kosti. Viimeksi kun apua tartti meni ajattelijalta tunti ja vartti. Joutu ite vessan tyhjää. Ajattelija ei noissa hommissa mielellään nyhjää
Auringon nousu
Kuulaasta auringon noususta, auringon laskuun
peltomme heilimöi, heiluttaen korttaan.
Uutta syvyyttä suoden laskuvesiin.
Meren aaltojen lailla heiluttaen,
Vaahtopäitä vaaleita vaihtaen väreitään.
Elon meret meistä välitä,
Omaa tahtiaan kuljettaa kaukomaille.
Auringon noususta, auringon laskuun
loppujen lopuksi mitään ei jää meidän taskuun.
Hiiren räpsä
Hiirille räpsiä asettelin, tänään kehveli kiinni jäät, tuuppas kerrankin mun leipiä syö.
Nyt en ala halolla suo lyömään. Keljumpi konsti suo ottaa.
Kun tuoksu sut kinkun viekottaa,työnnät pääs leuan väliin,
niin naps, .......muori tuukko irrottaa tään räpsän.
Meri
Merta ei voi kesyttää, se villinä, vapaana aaltoja vaahtopäitä jauhaa,
Kovalla äänellä aaltoja pauhaa. Koskaan sen vieressä ollessa ei koskaan
sielu saa rauhaa. Meren äärellä yksinäisyys katoaa surulliset tunteensa
patoaa.
Tuulten iskiessä merten selkään, moni alkaa myrskyä pelkään.
Pelko rannalla meren, kantaa yli laineiden vaahdon.
Potun keittoa!
Ajattelija ajatteli parastaan pistää,
Niinpä peruna itse kuorin.
Siinä tarvinnut apua muorin.
Potut kattilaan pieneksi pilkoin.
Samaan tahtiin silakat putsasin.
Ruisjauhoissa ja suolassa pyöritin.
Voita runsaasti pannuun tirisemään,
Ajattelija ajatteli parastaan pistää,
Niinpä peruna itse kuorin.
Siinä tarvinnut apua muorin.
Potut kattilaan pieneksi pilkoin.
Samaan tahtiin silakat putsasin.
Ruisjauhoissa ja suolassa pyöritin.
Voita runsaasti pannuun tirisemään,
Kokeita
Kokeesta matikan vitosen sain.
Kotiin tullessa, harmitus kasvoi,
Äiti paperit repusta kaivoi.
Hymy kasvoille levisi täysin.
Silitti päätä. Hyväksi kehui.
Mitä kummaa, sitten muistin.
Vitonen hyvää täysin merkkas.
Turhaan surrut asiaa olin.
Hyvillä mielin kaakaoni join.
Vastasuudessakin vitosia kotiin toin.
Kiviä potkien
Meitä niin monta potkii kiviä.
Turhaan niitä eestään koittaen siirtää.
Suunnitelmiaan isosti koittaen paperille piirtää.
Varjoja pilvet suunnitelmiin heittää,
Turha suojata, lakanoilla peittää.
Kivet tiellä eessä on.
Helppo jatkaa potkimista niiden,
Muistaa aina tulee kello viiden teehetki.
Yö
Yön kelseässä valossa kirjoitan,
tekstejä hajanaisten ajatusten viidakossa.
Yön äänten sekoittuessa hiljaisuuteen.
Tuulen puhaltaessa nurkka lautoihin.
Tuoden oman värinsä kirjoituksiin,
Kaikki tuo sekoittaen tekstin,
antaen voiman voittamattoman, ihmeellisen
Lempeys täyttää sielun kukan
Antaen rauhan ja levon,
mukana tuoden tyyneyden mieleen.
Helppo astella pumpuli matolla.
Keveys askeleet vihdoin täyttää,
Hymyilee vihdoin elämä meille.
Pihalla seisoin paljain varpain,
koko keho värisee kylmästä,
Avain tipahti syvään hankeen,
Yksin elämääni täällä harmittelen.
Revontulia katsoin kauas taivaalle,
epäonni jatkuvasti elämääni vainoaa.
Pilvet varjostivat tulevaa yötä.
Sadetta vihmoo yöpaidalle,
Jalkaterät kastuvat vesilammikosta.
Tylsistynyt elämä muuttuu puroiksi.
Mitään se ei ota ei anna.
Sade vie mennessään imeytyen maahan.
Jäljelle jää jälki elämästä,
Jonka sade toi , myöhemmin vei mennessään, tuoden sen taas jossain muualla kiertokulkuun.
Pilvien yli kurkistelen,
Valkeiden pilvien seassa,
auringon seesteisessä levossa
Onnen täyttämän ihmisen.
Hymynkare suupielessä
Vailla huolenhäivää.
Todellisuus näyttäytyi myöhemmin.
Vieläkin aurinkoisempana, pilvien
varjojen takaa, heittäytyen
määrä mitan yli rajojen odotettujen.
kantaen nöyryyttä suurta, siihen....
rakkautta sekoitettuna.
Rakkauden syli täynnä,
Iloa, voimaa, syvää tunnetta.
Sitä kaataa pois ei voi.
Kaiken otamme vastaan,
sylin täydeltä rakkautta.
Sitä jakaa toisille saamme.
Yltikyllin itsellemme lämmintä,
tunnetta sisimpäämme jaamme.
pottumaalla kuljemme laulaen,
auliisti antaen kaikkemme.
uskollisesti tyylillemme tassutellen
lentäen pää pilvissä.
ilman minkäänlaista pelon häivää.
Märällä mullalla laulun raikuessa.
Äitikään ei tuntisi meidän ääntä.
Korppikin häpeäisi laulun kulkua.
Ehkä olemme keskeneräisiä eläjiä,
laulun lyömällä pannulla, nukutettuja.
Älkää tuomitko kerta laulusta,...
Kiviä kannan,
Painotaakkaa sylissäin.
Opettaa itsellein,
turhuuden merkitystä,
ajankulun iäsyyttä.