Töksähdyksiä

Runon tekeelmiä, sinnepäin jotakin, harjoittelua umpimähkään ryteikössä rämpimista, mutapainia kuivalla maalla.
paina teemaa saat luettua koko tekstin.

joissakin erilaisia sisäänrakennetuja juttuja (vahinkossa tulleet.)

mm. mitä sanoisit sisällä 4 juttua.

Kaikissa teksteissä ei aukea enempää.

Ajattelijan älyykkyys osamäärä ei ole ratkaisut

blogiteksin proplematiikkaa.

Kestäkee ajattelijaa. 🤦‍♂️🙏

Voitto Kotiin!

1

Kuka rutjakkeen voitto. Katottiin naapurin pariskunnan kanssa Tonin ja ullan kaa jotain kisoja kun Toni raivos hulluna nyt tulee voitto  kotiin, Muistelin oliko ees selostaja sanonu että ois joukkueessa ees ketään voittoa. Ja meitillä ei ollu ees yhtään kettään muuta tuvassa kuin Toni , Ulla ja muori. Tais mies seota kun naapuri teki ekan maalin ja oltiin häviöllä sopivasti yks nolla.. Tonin toine  nimi oli viljami, jottei kai itteesä komennellu kottii, Ullakin oli muistin mukkaan hannele, ei sekään voitto ollu.Sitä se tossa ny jankkas omituisia kertoja Nyt "voitto kotiin"Ullaki innostu asiasta muorin syyvessä kynsiä hermostuksissaan, ei pelistä, vuan mietti tuskissaan pitäskö naapureille jo särvintä laittaa, olivat toki olleet pari tiimaa ilman kahvinkorviketta. 

Ottelun edetessä meiän tehessä maaleja, äänen sävy muuttui melkein itkun sekaseks onnesta. Olikohan se heiän tuttu voitto päässy kotiin kun nyt alko mietintä, saahaankohan poika käymään meiänkin kylässä jonkun pelaajan vanhemmat asu täällä nurkilla. Mitä kummaa tuon pelaajien vanhempi tekee heiän tulevan pojan kanssa. Katottiin muorin kanssa toisiamme onkohan naapuri pieniinpäin kun toivovat jo poikaa käymään, entäs jos tulleekin tyttö, täytyy puhua naapureitten kans....

Päitä yhteen

Ongelmia tulee usein ajattelijalle kun yrittää tehhä hommaa joka ei ole oikein  tämän pään ulottumattomissa. Mönttösen rauha oli kyykkässy käymään kelkkasa kanssa muoria turisuttamassa. Kahvipöyässä raaviskelin...... en sieltä vaan päätä. kun mietin miten saisin liiterin oven korjatua. Rauha ehotteli kun lyöään kolme viisasta päätä yhteen hyvää tulee.. Se on kyllä varmaan jos me kolme lyöään päät yhteen, ensinnäkin Rauha pyörtyy siitä iskusta, muori saa julmetun pään säryn, ajattelin herkästä kauan tärisevästä päästä puhumattakaan. Mitä hyötyäkään ois siinä iskeä päitään yhteen hiastais vain hommaa. Ajattelin nupissa saattais törmäyksestä entisetkin vähäiset hölskyä ulos korvista. Rauhalla  tuskin ollu vuosiin minkäänlaista aatoksen tynkää. Taitaa muori olla ainoo selkojärkine tässä porukassa, sitä ei kannata pilata päitä yhteen huitomalla. Taian käyä halkopinolla, hakemassa ajatuksen voimaa. Tiiätte kyllä mitä. (Harvoin käyn)

Tuli hännän alla!

Juoksee tuli hännän alla, Täälläpäin en ou nähnyt yhtään elukkaa juoksevan tuli hännän alla . Muistan kertomuksen isosta kirjasta jossa simpson raukka laittoi kettuja tulen häännän alle.. Mistä ne ketut ja muut elukat nykyään sais tulta häntien alle. Siitä se metakka nousis jos kettutytöt ja muut sen sortin ihmiset kuulis täällä se ajattelija vaan syttyttelee elukoitten hännän alusia. Toiseks täys työ saaa joskus paan ja kiukaan alle tuli saati sitten juoksevan elukan alle. Hui sentään.. Ja jos ihmisellä ois häntä niin tuskin juoksis lujaa ja pitkälle, ehkä lähimpään vesipisteeseen ja kiiruusti kylmää vettä.. Taian istahtaa ilman häntää eipähän kukaan sytyttele. (Harvoin istun.)

Pelko

Merta ei voi kesyttää, se villinä, vapaana aaltoja vaahtopäitä jauhaa,

Kovalla äänellä aaltoja pauhaa. Koskaan sen vieressä ollessa ei koskaan

sielu saa rauhaa.

 Meren äärellä yksinäisyys katoaa surulliset tunteensa  patoaa.

Tuulten iskiessä merten selkään, moni alkaa myrskyä pelkään. 

Pelko  rannalla meren, kantaa yli laineiden vaahdon..

Kaikkensa antanu

Oisinko sittenkään kaikkeni antanut, kun mietin ja pohdin, paineet päälläni kantanut turhaan.

Helposti siinä mies repsahtaa, kontilleen kepsahtaa. Hartiat alas painuu, vetovoima niitä  luokseen vetää.  Silloin kun tarvisin tuskin näen ketään. Kaikki muo raukkaa karttaa, Ei ystäviä, ei kavereita, yksin laverillakin makaan. Sen teille takaan, täältä vielä nousen, katkaisen ystävyytemme jousen. Eri teille menemme, Ylös mäkeä nousen, itseni annan.

Kiirusta


Juoksin pää kolmantena jalkana. Kokeilkaapa taivuttaa ittenne sataviiskytkilosena tai vaikka laihempana koukkuun niin että pää osuu lattiaan. Tomppa ruise sanoisi "mahoton tehtävä", saati sitten juosta silleen. Nuppi kolisis vuorotahissa jalkojen kanssa lattiaan. Joillakin päälaki kulunu, tiiä häntä vaikka kokeilleet. En kokkeile vaikka juoksijoita olis yläosan pururatalla vähempikin.

Esteet

Terveys usein esteitä tielleni saattaa, pillereitten vuoret edessä siintää,

aika tai ajatukset niitä tuskin siirtää, mustia pilviä taivaalle piirtää.

Värikylläisyydestä ei geenejä voi syyttää, lähtökohtien puutetta ainoastaan voin hautaa,

ympärille jokapuolelle lyödä  lautaa, 


Kulkua

Mutkaista tietä hiljaa kuljen, pehmeät sammalet jalalla alleni painan.

Kulkua vaikeuttaa esteet runsaat polvet kun ruvelle saat kompastellen niihin.

Eteen suljetut monet haat kulkuas estää, iloisella sydämellä kaiken sen koitamme kestää.

Samanaikaista

                                              Aikaani turhaan tuhlaan,  Hyvyyksiä itselleni uhraan.

                                                    Hyvitän mielitekoja vanhoja, ne savuna nousee ilmaan. 

                                                          Aikaa ei kannattaisi turhaan jemmaan kantaa,, näperrellä ja

                                                           pikkurahojen kanssa tuhrata,  Aina ei vain ole kumpaakaan 

                                      liikaa, toisiaan tylysti karttaa, ei näy, talolla käy.

PALTURIA

Puhua palturia, onko kyseessä uusi kieli, ajattelija alkoi miettiä oikein istuillaan (harvoin istun) yritin tutustua kielinero kuukleen,se ei löytänyt moista kieltä, yritin miettiä kuka olis puhunu sellasta. Jos oikein muistin niin oisko naapurin Lyyti sanonu ajattelijalle älä puhu palturia. Muistan kertoneeni Lyytille jostakin isosta kalasta, johon lyyti sanoi nuo kieliopillisesti tärkiät mietittävät sana. Kysäsin muoriltakin olinko puhunut jottai  mongerrusta josta ei saanu mittää selvää. Sano jotta ainasen  se on sellasta . Tietämättä oon siis aina puhuhu palturia, voimpahan lisätä yhen kielen näihin osattuihin kieliin, Muori tokas jotta naapurin eekikin oli puhunu tänään palturia sanoessaan menneesä töihin, eihän se ees tienny mikä sana se ees on. Helpotti hiukan kun on sielun toveri jonka kanssa VOI JUTELLA PALTURIA.

Kuka päättää!

Napurin eeki sano " jotta jos minä saisin päättää" jäin miettimään kuka juutas se sitten päättää? Val tarkoittiko että yläkerrassa nupissa o lautakunnassa liikaa porukkaa jotka nyhvää keskenää ja eeki ei oikein pääse tulokseen. Ussein helpoin tapa o tekee ku ajattelija, antaa muorin aatella kun joka tapauksessa päättää kuitenkin. Ulkoistetaan nääkin hommat. Voi ite keskittyä tärkeämpiin hommiin., nenän kaivuuseen ja formuloihin.

Paksu ja turpee!

Uutta sivua elämässä käänsin, mikään ei onnistunut, itkua väänsin. Välillä kaksi sivua yhdellä kertaa koitin katsoa, jos sen yrittää tehdä täysin vatsoin. Mikään ei silloin kyllä onnista. Maasta pitäisi ponnistaa, kun jalat on paksut ja turpeet, mistä sitä silloin nousee, voishan koittaa venyttää jousee. Ehkä elämä auringon myötä silloin hymyää, surut kivien taakse menee ja lymyää.

OTIN ONKEENI

Otin onkeeni! Mitähän järkee siinäkin on. Talvipakkasella. Järveä mailla ei halmeilla. Istua pellonsyrjässä onki kädessä. Siinä sitten istua nökötät onki kädessä. Muutenkin kaikki tietää ettei ajattelijalla oo kaikki hiihtäjät ladulla, nyt se istuu pilkkijakkaralla lumituiskussa onki kädessä.  Hokee hulluna otin onkeeni. Eikä oo etes matoa koukussa

Äijien äijä

Äijien äijä oon, mikään hippi en oo.

Tukkani kasva koskaan pitkäks ei,

Osaan yksin istua ja murahdella nurkassa.

Sieltä katseeni luon ja toisen oluen juon.


Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,

Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.


Töissä ahkerasti käyn, kantapupissa ehkä usein näyn.

Kotiin tilipussin tuon, siitä ruokkia eukon ja pennut suon.

Sen miellelläni teen, Kukkiin tuhlaa rahoja en, auton 

rämän korjuuseen käytän rahan sen.


Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,

Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.


Tuulipuku tai roikkuvat verkkarit on asuni mun.

Iltaisin rikkinäiset kalsarit jalassa nukkumaan meen,

Vauhtiraidat takalistossa sen teen. Aamulla aikaisin ylös nousen,

narisutan jousen, niin ainakin luulen, kunnes hajusta valitusta kuulen.


Äijien äijä ei turhista itke, akkojen peltoja kitke,

Äijien äijä vain pyykit kotiin tuo.


Minähän olenkin aito suomalainen mies äijien äijä.

Nallekarhu pehmoinen, joka hempeillä osaa,

Rakastaa sitäkin lujemmin ja vastuuntuntoinen.

Olenhan äijien äijä

Tikka

Tikka kumistelee puuta.

Kevään ensi joutsenet,

lentää haukkoo suuta

Ääni kimakka kuuluu.

Terveiset etelästä tuoden.

Onnen sydämeen luoden.

Kevät vihdoin koittaa,

aurinko talven voittaa.

vihdoinkin alkanut kevät,

Kohta se alkaa. KESÄ.

Eilinen

Kuljen taas menneeseen, odottaen uutta huomista.

Huomisen tuleminen asettaa eilisen uuteen valoon.

Tämän päivän askeleet hidastuvat menneisyyden virheistä.

Lääkkeitä

Vanhuus uusia tauteja tuo, lääkehoidolla niihin tehoa luo. Lääkäri täti lisää suo, Koskahan loppuu tuokin virta. Jokaisessa kun on satasen hinta. Millään pystyis kohta maksaa. Kuka niitä noin hirveesti syödäkään jaksaa.

Lama

Talvi tekee menoaan, uutta eteen elämään kuljettaa, kevät kaiken uudeksi

pyöräyttää. Miten voisin hiljentään kevään tuloa, vauhti kovenee, elämä vuosien

 koittaessa hiljenee. Pystyisimpä vauhtiin samaan, edtten putoisi tulevaan elon lamaan.

Vanha

Nivelet sormissa paisuu paisumistaan Harmaan pipon langat päässäni harvenee, Valkea rivistö suussani tummenee, Miksikö kasvoni on vailla silitystä, Älkää luulko että vanhenen, minähän elän.

Hiljaisuus

Hiljaisuus sydämmissämme paistaa,

Kananmunia makkaroita antaa maistaa.

Kaikesta mistä pidämme, herkkuja tarjoo

Laske ei päälle synkkyyden varjoo.

Hiljaisuus sen meille tarjoo. antaen kaiken mistä pidämme, maksa ei mitään, voimavarat siitä itää.

Turhaa hommaa

Autoa pihalla korjasin, naapuria siinä parjasin, ohi vain ajeli, vaikka näki ajattelia paleli. Kättä vain ohi ajaessa reippaasti nosti. Meenneen homman kosti. Viimeksi kun apua tartti meni ajattelijalta tunti ja vartti. Joutu ite vessan tyhjää. Ajattelija ei noissa hommissa mielellään nyhjää

Auringon nousu

                                                  Kuulaasta auringon noususta, auringon laskuun

                                                  peltomme heilimöi, heiluttaen korttaan.

                                                  Uutta syvyyttä suoden laskuvesiin.

                                                  Meren aaltojen lailla heiluttaen,

                                                 Vaahtopäitä vaaleita vaihtaen väreitään.

                                                  Elon meret meistä välitä,

                                                 Omaa tahtiaan kuljettaa kaukomaille.

                                                 Auringon noususta, auringon laskuun

                                                 loppujen lopuksi mitään ei jää meidän  taskuun. 

Hiiren räpsä

                                                

  Hiirille räpsiä asettelin, tänään kehveli kiinni jäät, tuuppas kerrankin mun leipiä syö.   

Nyt en ala halolla suo lyömään. Keljumpi konsti suo ottaa. 

Kun tuoksu sut kinkun viekottaa,työnnät pääs leuan väliin, 

 niin naps, .......muori tuukko irrottaa tään räpsän.

Meri

Merta ei voi kesyttää, se villinä, vapaana aaltoja vaahtopäitä jauhaa,

Kovalla äänellä aaltoja pauhaa. Koskaan sen vieressä ollessa ei koskaan

sielu saa rauhaa. Meren äärellä yksinäisyys katoaa surulliset tunteensa

patoaa.

Tuulten iskiessä merten selkään, moni alkaa myrskyä pelkään. 

Pelko rannalla meren, kantaa yli laineiden vaahdon. 

             Potun keittoa!

Ajattelija ajatteli parastaan pistää,
Niinpä peruna itse kuorin.
Siinä tarvinnut apua muorin.
Potut kattilaan pieneksi pilkoin.
Samaan tahtiin silakat putsasin.
Ruisjauhoissa ja suolassa pyöritin.
Voita runsaasti pannuun tirisemään,
Ajattelija ajatteli parastaan pistää,
Niinpä peruna itse kuorin.
Siinä tarvinnut apua muorin.
Potut kattilaan pieneksi pilkoin.
Samaan tahtiin silakat putsasin.
Ruisjauhoissa ja suolassa pyöritin.
Voita runsaasti pannuun tirisemään,

                                          Kokeita

Kokeesta matikan vitosen sain.
Kotiin tullessa, harmitus kasvoi,
Äiti paperit repusta kaivoi.
Hymy kasvoille levisi täysin.
Silitti päätä. Hyväksi kehui.
Mitä kummaa, sitten muistin.
Vitonen hyvää täysin merkkas.
Turhaan surrut asiaa olin.
Hyvillä mielin kaakaoni join.
Vastasuudessakin vitosia kotiin toin.

                        Kiviä potkien

Meitä niin monta potkii kiviä.

Turhaan niitä eestään koittaen siirtää.

Suunnitelmiaan isosti koittaen paperille piirtää.

Varjoja pilvet suunnitelmiin  heittää,

Turha suojata, lakanoilla peittää.

Kivet tiellä eessä on.

Helppo jatkaa potkimista niiden,

Muistaa aina tulee kello viiden teehetki.



               

Yön  kelseässä valossa kirjoitan,

tekstejä hajanaisten ajatusten viidakossa.

Yön äänten sekoittuessa hiljaisuuteen.

Tuulen puhaltaessa nurkka lautoihin.

Tuoden oman värinsä kirjoituksiin,

Kaikki tuo sekoittaen tekstin,

antaen voiman voittamattoman, ihmeellisen


Tyyneys

Lempeys täyttää sielun kukan
Antaen rauhan ja levon,
mukana tuoden tyyneyden mieleen.
Helppo astella pumpuli matolla.
Keveys askeleet vihdoin täyttää,
Hymyilee vihdoin elämä meille. 

Kylmyys

Pihalla seisoin paljain varpain,

koko keho värisee kylmästä,

Avain tipahti syvään hankeen,

Yksin elämääni täällä harmittelen.

Revontulia katsoin kauas taivaalle,

epäonni jatkuvasti elämääni vainoaa.

Pilvet varjostivat tulevaa yötä.

Kiertokulku

Sadetta vihmoo yöpaidalle,
Jalkaterät kastuvat vesilammikosta.
Tylsistynyt elämä muuttuu puroiksi.
Mitään se ei ota ei anna.
Sade vie mennessään imeytyen maahan.
Jäljelle jää jälki elämästä,
Jonka sade toi , myöhemmin vei mennessään, tuoden sen taas jossain muualla kiertokulkuun. 

Valkeat pilvet

Pilvien yli kurkistelen,
Valkeiden pilvien seassa,
auringon seesteisessä levossa
Onnen täyttämän ihmisen.
Hymynkare suupielessä
Vailla huolenhäivää.
Todellisuus näyttäytyi myöhemmin.
Vieläkin aurinkoisempana, pilvien
varjojen takaa, heittäytyen
määrä mitan yli rajojen odotettujen.
kantaen nöyryyttä suurta, siihen....
rakkautta sekoitettuna. 

syli

Rakkauden syli täynnä,
Iloa, voimaa, syvää tunnetta.
Sitä kaataa pois ei voi.
Kaiken otamme vastaan,
sylin täydeltä rakkautta.

Sitä jakaa toisille saamme.
Yltikyllin itsellemme lämmintä,
tunnetta sisimpäämme jaamme.

pottumaalla kuljemme laulaen,
auliisti antaen kaikkemme.
uskollisesti tyylillemme tassutellen
lentäen pää pilvissä.
ilman minkäänlaista pelon häivää.
Märällä mullalla laulun raikuessa.
Äitikään ei tuntisi meidän ääntä.
Korppikin häpeäisi laulun kulkua.
Ehkä olemme keskeneräisiä eläjiä,
laulun lyömällä pannulla, nukutettuja.
Älkää tuomitko kerta laulusta,...

Mitä sanoist?

04.02.2022

Kiviä kannan,
Painotaakkaa sylissäin.
Opettaa itsellein,
turhuuden merkitystä,
ajankulun iäsyyttä.

RAKKAUS

04.02.2022

Rakkaus turruttaa aivot.
Tyhjentää sisäiset kaivot.
Kaikki vetensä antaa,
vaikea takaisin kaivoon kantaa.
Rakkauden olemusta tuntea,
Korvien välin täyteen tunkea,
kaikkea kaunista hyvää,
edes pientä järkevyyden jyvää.
Silloin vähäinenkin suurta,
Pienen taimen juurta.
Näyttää Vanhan tammen puulta.
Nauti oudosta olosta,
etsi itsesi RakKauden kolosta.