Uuden tyylin opettelua

pottumaalla kuljemme laulaen,
auliisti antaen kaikkemme.
uskollisesti tyylillemme tassutellen
lentäen pää pilvissä.
ilman minkäänlaista pelon häivää.
Märällä mullalla laulun raikuessa.
Äitikään ei tuntisi meidän ääntä.
Korppikin häpeäisi laulun kulkua.
Ehkä olemme keskeneräisiä eläjiä,
laulun lyömällä pannulla, nukutettuja.
Älkää tuomitko kerta laulusta, antakaa
mahdollisuus yrittää, laulaa se korppikin.