Lumi ja pakkanen

Ensin lumi tuli, pari päivää se siinä olla jollotti ja mites kävi, meni ja suli.
Pakkaset ehti nurkissa narskua, nekin vain tovin, huomasivat kai ei tänne sovi,
aukes kylmyyden ovi pohjolaan. Sinne pakkaset meni, vieden mennessään
tulevat lumet, tehköön asukkaat rauhassa piha tulet, sinne en uudestaa kule.
Mukava se ois pikkuse poskia ihmisten kylmällä nipsasta, eivät vaan anna siihen mahdollisuutta, pakko kai vaan pois hipsasta.
Mutta kohta, kohta me täälltä tullaan, sillo on turha piiloutua mihkään lullaan.
Posket puhurilla täynnä kylmää, silloin pohjosen tuulet koko väki kylmyyttä rutkasti
kylvää. Annetaan viimaa oikein olantakaa, yrittäköön silloin sulkea tuvan hakaa.
Nurkantakaa tuumme ja tuupataan metreittein lunta, silloin voi tuvän väki ottaa pitkän
aikaa unta, kun tullaan , lupaan on lunta.
Saavat maata kuin karhu talviunilla. Rata menee tuonkin tuvan vierestä, varmaa on kun tullaan, kylmää saadaan, junilla ei kuljeta jonkin aikaan.
Nassikat kyllä tykkää kun kelkkoja ja pulkkiaan ulkona lykkää. Radat on jäädytetty kuntoon, koulun vahtimestari untoon saatu mones ottaa yhteyttä, nyt on radat mallilla.
Unton latukoneet hyvin huollettu hallilla.
Pakkasen porukka mielissään katsoo touhuja ihmisten, Nauttivat lumesta ja kylmästä, jotkui hullut uivatkin vielä, mitä enemmän puhallan vilua siellä.
Talvi kyllä lunta ja pakkasta kaipaa. Pohjolan väelle tärkeää aikaa, lepoa haalia, ihmissuhteita lämmössä vaalia
.