Mun omani
Vihdoin löysin neidon joka mun on, sen huomasin heti katseestaan, neidon niin tavanomaisen, luotettavan, äidillisen.
Vihdoin yhteen mentiin, kämppäni siivosit, pääni sait sekaisin, olithan silti mun lasteni emo, hellä ja lämpöinen.
Nuo vuodet meitä eteenpäin kuljetti, monet turhat työt sulle aiheutin, muutot yhdessä tehtiin. Tavarat autoihin, huomattiin kyllä ehtii.
Vihdoin yhteen mentiin, kämppäni siivosit, pääni sait sekaisin, olithan silti mun lasteni emo, hellä ja lämpöinen.
Vuosien vieriessä lapsimäärä kasvoi, itse liikuin, kahden vaiheilla kiikuin, teenkö työtä liikaa, pidänkö suo luonain vain kuin piikaa.
Vihdoin yhteen mentiin, kämppäni siivosit, pääni sait sekaisin, olithan silti mun lasteni emo, hellä ja lämpöinen.
Maailma muuttui ympärilläin, vain sinä olit siinä, nyt tiesin sen olit edelleen tuo tyttö johon rakastuin, silmät sirrillään, olit siinä edelleen.
Vihdoin yhteen mentiin, kämppäni siivosit, pääni sait sekaisin, olithan silti mun lasteni emo, hellä ja lämpöin
Vuodet kohdelleet on meitä hyvin, kahden istumme, elämää ihmetellen, vain lasten lasten ilo ja elo onnea tuo.
Vuosia olemme yhdessä olleet, kämppäni edelleen siivoat, muo hoidat, edelleen pääni sekoitat kera lääkkeiden, mutta yhdessä olemme, niin hellä ja lämpöinen