Kesää miettien

Iso mies muisteli kesää,( harvoin istu, saati muistelen) syksyn jo tultua terassin viileyteen. Siinä mies istua jökötti, naamalla kuin alas mennyt muorin valmistama uusi tökötti. Eihän tullut kuin sanomista kun siinä istuin. Ensin huusi linnut, eikös ukko meinaa siemeniä tuua. Mistä niitä tähän hätään voisi luua. Kohta jo ovi aukes isompi tipu äänens aukas, sanomaan laukas, eikös muuta tuu tehtyy kun puutkin sisältä alkaa taas ehtyy, etkös sen verran viittis luita koota hakkee loota täyteen puita.

Siihen jäi isonmiehen aatokset, kuunnella vaan kaiken maailman paatokset.

Onneks olin ollu kaukaa viisas sieppasin kopan, liiterille suunnistin, kunnossa oli taas mietiskely puoli, olihan siellä vanha fundeeraus tuoli. Jalassa vielä salalokero, funtsimislientä, ihan pikkanen litran pullo. Muori ihmetteli usein miks jalat on pallilla suuret, selitys riitti kun kehuin on ne isot miehen istumahuulet takalistossa.

Siinä sitä oli hyvä miettiä mennyttä aikaa, elämä lämpimänä kesänä oli kuin taikaa.

Hepan kanssa kilpaa monesti maattiin pilviä katottiin, aikaan ei mitään saatu. Hörhöilyä tuli usein tehtyä, tamma hirnu, kerran kaadettiin muorin kukka kirnu. Tamma söi kukat, minä vein piiloon sukat, saunan pesään , astuin samalla sillo tamman sontaan.

Terveys välillä pikkusen frakas, rikki meni aitan hakas, kun naapurin kake oven päälle makas, siinä sitä olikin työtä vetää jyvien seasta takas, mies olikuin pallomeressä käyny.

Kake oli muutenkin hauska mies, kun asiat lutusimmat ties. Aurinko antoi meidän kesän kelliä, aloitti jo heti alussa meitä helliä.Mikä siinä oli ollessa kun muori keitti joka päivä velliä. Usein söin ja tammalle kiikutin lopun,.Nyt on syksy ja aika puut sisään viiä, eihän sitä tiiä jos vaikka puut ois kohta loppu.