Silta

Olen yksinäinen vanha silta, vuosia paikallani ollut.
Kuka musta enää välittää, nopeasti kaikki ohi kulkee.
Katsoe ei enää mun pintaa, miettii kenties vain hintaa
mitä tuokin maksaa jos korjaa kuntoon saattaa.
Vaihtaa pitäs monta kivi laattaa, , kuka siihen enää ryhtyy,
ei oo enää moneen vuoteen tuotu kaasu lyhtyy jolla
pintani sai valoa. Kivet pinnastani murenee, vähitellen
muutun turhaksi olla, purkua ootan, oon ilmeisesti
täysi nolla.
Muistan entisaikoja mun puinen runko oli paikalle tuotu,
sen päälle sitten kivet laottiin. joitakin kiinnikkeitä
paikallisella sepällä taottiin.. Useita ihailevia katseita sain
olivat kateellisia ne vain. Kelpas päälläni kulkea nuoret
toisensa syliinsä hämärällä sulkea. Se oli aikaa.
Nyt kun vanhaksi tullut, kuka musta enää välittää. Vanhat
jätettään oman onnensa nojaa, jos eessä ois niin
työnnettäis vaan ojaan. Niin kai mullekkin viimein käy.
Jos mua ei joskus näy, mut työnnetty on jokeen, uutta
tulee tilalle, se on terästä ei mee pilalle.