Rakovalkealla

Rakovalkealla tulta pidän yllä, pimeys peittää maan, siitä outoa tyydytystä saan.
Tuhannet valot taivaankantta valaisee, tunnen kuinka meitä on monta, ei suinkaan
onnetonta,, kaikki ystäväni tuikkii tähdissä taivaan, tukevat auttavat joka ikiseen
mielen vaivaan. Voisinpa olla täällä iän, aikani viettää, valossa tähtein , lämmössä rakotulien
Se auttaa se rauhoittaa, mieleni sut tuo, ehkä kerran pääsen vielä sun luo. Ootathan kun tulen sinne, koskaan luotas lähde en, teemme tulet yhteiset.
Nyt vain on pakko täällä yksin olla, yksin pitää tulia yllä, seuranani riekot, peurat,
niiden tiedän lähellä olevan, pelko pitää kaukana pois, jospa ne joskus lähelleni
tulla vois. Vielä joskus matkaan lähen, tieto lähdöstä.
Se auttaa se rauhoittaa mieleni sut tuo, ehkä kerran pääsen vielä sun luo.
Ootathan kun tulen sinne, koskaan luotas lähde en, teemme tulet yhteiset.
Huomenna jatkan matkaani, taivaan tulien loistaessa kuvaasi sun, olen aina tiennyt olet mun, nyt vain on pakko olla täällä yksin, työni tuonut kauas luotasi poistanut, onneksi tuhannet tähdet taivaalla loistanut, silmiesi hehkun toistanut. Katse tähtiin ennen matkaa .
Se auttaa se rauhoittaa mieleni sut tuo, ehkä kerran pääsen vielä sun luo.
Ootathan kun tulen sinne, koskaan luotas lähde en, teemme tulet yhteiset. Tähän aikaan tuulet ei tuoksu tuulet ei nouse, siivittäen matkaani, vielä yhdet tulet teen
istuen taivaan rakovalkeiden loistaen , kaipuutani toistaen. Huomenna saavun, puran laavun,.Se auttaa se rauhoittaa mieleni sut tuo, ehkä kerran pääsen vielä sun luo.
Ootathan kun tulen sinne, koskaan luotas lähde en, teemme tulet yhteiset. Istumme tulilla yhdessä vain seuranamme taivaan tulet, peurat ja riekot, miljoonat kiekot valoa tuikkien.