Soutelua.

Säkki päässä soudan, karkuun elämää.
yksin sitä on vaikea tehdä, ympärillä äänet sotkee.
karikot ja vaahdot meren, sekoittaa äänet,
saisinko jostain helppii, kuulolaitteen patterit lopussa.
ystävät yrittää niitä hankkia, merelle tuoda
näinköhän onnistuu , toivotaan ettei vene vuoda.
takaisin kaikkien pakko palata, tälläkään kertaan ei halata.
uusi yritys elää alkaa. Souda, souda, matka taittuu.
luonain kohta onni vaihtuu, taas kuulen patterit saan.
oikeaan suuntaa veneeni vie, pois säkki päästä, älä sitä sitten säästä
alkaisinko jo vihdoin oppia elänmän soudun. minnekkähän tästä joudun.
kaukomaita kohti meri vie, sinne kulkenut niin monen tie
aikuisena luulin tietäväni kaiken, siksi säkkipäähän meni.
ilman sitä nään kaiken kurjuuden kun soudan,
pois silti rohkenen sen ottaa, työntää penkin alle.
aikainen aamu kaiken voi muttaa, ystävät autolla rannalla tuuttaa.
antaisinko ajalle aikaa, toteuttaa tahtonsa kulkuun. Tämä ei lopu sulkuun.
nyt kaikki onkai vihdoin hyvää, taisin löytää vihdoin monta onnen jyvää.
meressä kellui, otin talteen, siellä ne kuivuu takkini palteen suojassa.