Metsä

Luonnossa herää, mieleen muistoja monia kerää.

Hiljaisuudella, voimaa itseesi annat, kaiken huolen jota kannat,

pois turhana annat.

Ottaisitko askeleen toisen, vielä, vielä harppauksen saman moisen.

Metsää riittää, aika vielä kiittää, tunteesta jonka saimme,

kaikesta ilosta jota sieltä haimme. 

Kuljen usein mietteissä ilon, surun, kaikkien tunteiden purun,

Kivelle istun, mietin tulevaa, en luulla saa, ajan loppuvan,

huomisen muuttuvan, jatkan aatosta, turhaa paatosta, 

Tuulen kuiskeen kuulen, seuraa onni luulen, 

Voisiko puita halata, niiltä tunteet salata.

Tuuli tunteeni latvoihin nosti, tätä hain, takaisin moninkertaisesti sain.

Vielä tänne palaan, mielessäni kaikkia teitä halaan, 

oli peura tai puu, rusakon suu joka porkkanaa järsii.

Rakkauteni teille näytän, aikani vapaan täällä käytän.