Kotka

Kotka korkealla liitää, antaa lämpimien tuulivirtojen viedä,
minkään vaikuttaa lentoonsa ei siedä. Voisinpa liitää kotkan
lailla, huolen häivää vailla, auringon purppuran nosteessa,
tuntea vapauden tunteen. Kotkan lailla levittäen siipeni
virtausten ylle, turhia murheita niistä kantaen, kaikkeni,
niin kaikkeni toisille antaen.
Siipien voimasta onnen tunteen roimasta mahdista, hymy
kasvoille nousten. Lämpimät virtaukset meidät matkaan
saattais, tuo uljas lintu tukea antais, auttais vaikeissa tuulissa
turvaa sois, jatkuvaa rohkeuden tunnetta meihin valais, me
pystymme siihen , uskomme kasvais, mikään meitä tavoitetta
saamasta estäis.
Yhä korkeammalle me nousta voisimme, virtaukset siinä meitä tukis,
kohta maa ei näkyis, pelkoa tuskin tuntisimme, kotka edelleen
vierellämme ois, tarvittavia virtauksia allemme tois. Me
tarvitsemme oikean tuen, yksin aina kaikkeen tuskin pystymme,
oikea tuki rinnalla auttaa saavuttamaan mahdottoman. Apua ei
tarvitse aina pyytää, sitä ystävät syytää, ylenpalttisesti meille,
kun olemme kavereita heille.