Lumitöitä
Isomies lapioon nojaili (harvoin nojailin) lumentuloa mietin, syvällisesti pohdin.
Hanget kauniisti hohti. Hiataleita käteenotin, kinttaan pinnalle heti ne suli, katoin kinttaaseen märkäkohta siihen tuli. Vettä sen täytyy olla, ei se muuten läiskää tekis. Oikein syvällisesti siinä nojatessa aloin lumen olemusta pohtii. Oikein kun mietin oli monia kohtii joista en ymmärrystä saanut.
Harvoin tulee ulkona talvella maattua ja syvästi pohtia.Jos hangessa on kaatuneen näkösiä kohtia ne on naapurin reiska tehny, ohi pihan iltasella kulkenu ja huomannu aina liukkaita kohtia, niin ainakin seuraavana päivänä kertoilee suurta metelin määrää joka pihalta joskus iltaisin kuuluu.Kylältä pakkasella iltasin impin luota itteesä pakka, tietää että meiän kartanon takkaa menee hyvä aurattu tie heiän mökille.
Lunta yhtä kaikki, pehmiää onneks on, ihme keksintö koko lumi, hiukan jos pakkasta lykkää kukaan ei lumesta tykkää, tahtoo kovaksi jääksi muuttuu, muori aina suuttuu , en oo ehtiny hiekkaa pihaan heittää (harvoin ehin), Ite käy suolaa rappusille laittaa, helpottaa askellusta hiukat, pihamaa kyllä tekee paikan tiukan.Lmen jos sais säilöttyä tuollaisena ei vetenä, ruoja tahtoo lämpimässä sulaa, oon kokkeillu.
Vaikka ulkona tämmäsin ämpärin täyteen kohta jo vettä ämpärissä riitti. Ois vaan kevyempi kantaa jos lumena vois laitta pussiin ja reppuun. Reissussa nuotiokahvin lumesta tekis kesälläkin. Ei säily, vejeks muuttuu. "Mitäs ukko täällä nojailee"? Muori oli hiipiny selän taakse, meinasin säikähtää ja pöllähtää hankeen. Jatkoin hommaa , aattelen myöhemmin.