Muistot

Mieleni aina palaa,, kotkan lailla mieleni lentää,
aikoihin menneisiin. Voin tuntea aikojen kesän tuoksun,
sypressin violetin värein. Tarkkaan katsoen nään entis-
aikojen leikit, kisat ja niin monet visat joita nurmella pidettiin.

Aurinkoiset säteen kimput, iskeytyvät höyhenen pehmeyden
lailla, mieleni sopukoihin. Kaikesta huomaa ikää on tullut,
vanhuus ylitse kävellyt. Tässä iässä muistaa sen vanhan hyvän
ajan, menettää ikään kuin ajantajun. 

 Talvetkin silloin tuntui talvelta, pakkasen osoittaessa uhmakkuutta, pimeyskin alkoi ennen kuutta, silti valo kuun loisti, lumi kirkas kaiken
hämäryyden poisti, aika talven tuntui rauhoittavalta. Mieleni silti
lentää, kauas menneisyyteen entää. Mikään ei poista eilisen
tuskaa, huomisen onnea.

Mielensyövereitä kaivaa , kukaan ei tahdo nähdä menneiden kaivelusta turhaa vaivaa. Usein elämäoli seesteistä,tyyni lammen pinta, pieniä väreitä, rannallaokaisia näreitä.

Tyytyväisenä menneitä muistaa, tosin kyllähän
nytkin meno luistaa, luistinrata äsken saatu pinta uus. Muistot
nuo meitä kantaa, kotkan suurein siipein tavoin, alta hyvän
tuulen ottaa, muistot elää, meille antoisan muistorikkaan ajan antaa.