Ajattelijan elämää. Sellaista kun kullonkin sattuu olemaan joskus ankaraa puurtamista useimmiten ankarampaa ajattelemista joka vaatii pitkän levon.

Hiihtäen!

Märkää ja kylmää mieleni tekee. Sukset sitä varten eilen ostin. Monot olkapäille nostin, matka ladulle alkoi.. Oli naapuri ehtinyt ladulle nostaa 10m halkoi. Selkäpiitä katsellessa hurjasti karmi, nousi ohimolle kunnon kupla ja harmi. Kuka ruikale oli lumien päälle ajanut hiekkaa ja puruja, vielä viikko sitten siinä oli ollut kunnon latu.. Nyt siinä oli märkä ja lettoinen puru katu. Meinasin heittää sukset halkopinoon, kuitenkin asettelin nojaan pikkusen vinoon. Eväs kahvit join herkkään mieleen. Kuumakahvikin tietenkin poltti kielen.

Koti jumppaa!!

Viimeksi tutustuimme liikunta osiossa pyöräilyn saloihin. Ei ollut meitä varten. Huolestuneet kansalaiset ovat kysellet enkai aio hurahtaa pinninkii tai saliliikuntaa, Ei huolta ei tartte ostaa 1000 euron kuntokorttia vuoeksi. Täällä on omat pinninkit ja muut jumpat.

Lämmittely yleensä alotetaan pienellä veryttelyllä, yritetään sulloutua vanhoihin repalaisiin haalareihin, siinä mene sellanen tovi saanu kiemureltua päälle. Muorin tekemät villasukat ahetaan nokialaisiin tai vastaaviin kiinalaisiin. pienten sanallisten nuijapäitten jälkeen lämmittely tehty.. Aika lähteä tosi toimiin. liiterin takana oottaa parimymmentä tukkia joita pittää siirrellä, sahata ja taas siirrellä.Kolmen vartin kunnon kierros vastaa varmaan jottain häkkyrää en tiiä mitä, en oo käyny.

Aika ottaa huikkaa palautusjuomaa joka onkin sopivasti siellä
halkopinon välissä oottelemassa. Miten onkaan joutunu sinne??? Tuon rypistyksen jälkeen siirretään iso tukki lähelle liiterin ovea alkaa hurjanmoinen huitominen kirveellä puita pienemmäksi takkaa varte, niistä täytyy tehäkin aika pieniä, muori tykkää poltella tulitikkuja.

Tässä hommassa vierähtää monta tovia, usein vaatii palautusjuoma käyntiä, muorikin kurjahtaa paikalle kaffetta tuoden. Ilta alkaa hämärtyä hommien laannuttua. Puut saatu liiteriin, talvi joutaa hyvin tulla sen puolesta, tuli hoiettua tuo liikunta puolikin , ei tee enää mieli lähtee kuntoilee. Paikat sopivasti jumissa, vieläkun sais haalarit pois kekkuloitua. Saunan jälkeen onkin jo koko mies tattispala.Liikunta on rajua näin kylmintään.

Seuraavalle aamulle sama uusintana haalareitten kanssa, lisättynä isolla lapiolla. Pihan reunassa muori varannu 15 m pätkän ojaa jota pitää perata. Oisin soittanu kaverille kylällä ois tuikannu muutaman kauhallisen traktorikaivurilla, sehän ei sopinu muorille, nurmikkoa ei pilata, eikä ruveta maksamaan kun omasta takaa on tuollainen pikku pätkän kaivaja verevä mies. Kattelin pitkään mitä muori horiseen, en nähny yhtään verevää miestä lähitienoilla.

Liikunnan muodosta ei ole puutosta, jokaista lihasta joutuu käyttämään, lapion iskeytyessä saviseen maahan, ison paakun noustessa ylös, viskaus kottikärryihin. Ehdoton kielto oli nurmelle ei saa mitään moskaa jättää. Kärrätähän ne pitää ja mahdottoman kauas. Kummasti kuorma kiersi liiterin kautta, täytyyhän tässäkin liikunnassa palautuminen ottaa huomioon. Parin meno paluumatkan jälkeen jalka nousikin sutjakasti. Se on tuo palautusjuoma nopea kunnon kohottoja. Eiköhän tässä ole pariksi päiväksi liikuntaa teette, ei tartte muualla käyä kuin jääkaapilla. Iloisia hetkiä kaikille liikunnan parissa.

Sylkykuppi

Elämän sylkykuppi joskus täyttyy, tyhjentäminen helposti onnistu ei. Silloin kun siltä tuntuu tuuli sen takaisin täyttää. Mikään ei onnistu näyttää epäonnisten surujen vuo. Ottaisinko asiasta onkeen vai alkaisinko tunkiota vain tonkii. Helpoinmalla pääseen kun asian annan olla, sylkykupin täyttyä ja oottaa tuuli sen joskus kaataa, meidät yhteen maataa, siellä oon ja ootan, nukkuessa onnen aikaa, se ei oo satua ei taikaa, vaan parempaa aikaa,

Ajattelija ja Jari

Sairauksia, sairauksia. Kuka niitä laskea voi, herkemmästäkin päässä kellot soi. Otetaan esimerkiksi rakas ystävä mulle ja ehkä myös sulle. Tää lissun pari jari. Sillä jalat herkästi meinaa kaatua, niinkuin mullakin sydän tykkäis maatua.

Vaikka kuinka pillereitä syö rinnassa kaver vain nopeammin lyö. Vauhti välillä hurjasti kiihtyy, mikäs siinä jarikin petissä viihtyy. Mutta vain hetki, on aika tehdä mettään retki. Siellä työt oottavat, puut on kesäksi koottava. Kartanon vessakin tyhjäksi luoda, taidan sen iloisen työn vävypojalle suoda. Kinuaa aina jotain hommaa miten vois auttaa.

Onhan kartanon vaikeimmat työt nyt tehty, vävypojan haalaritkin pesty, siitä iloissaan en saata seistä, onhan aika maata. Nyt on liian paljon tullut tehtyä, tällä menolla alkaa hommat ehtyä. Mitä ystävästäni jarista ja ajattelista voimme oppia, turha sitä aina on huhkia, ei uunissakaan aina riitä tuhkia. Mutta kun vuoteessa makaa, ei ressi yllätä oven takaa.

Normi settii

Ajattelijan päivät menee samaa rataa, Muori möi ittensä kunnan töihin.
Minä samaa rataa kiinnitin itteni hekselein vöin. Aamukahvit yksin join miettien samalla mitä sitä tänään aikaan sais, Hommia kyllä kartanolla riittää siitä saan muoria kiittää.

Fläppitaulu ahkerassa käytössä, siihen listaa rustaa, minun pitäisi muista kattoo, samalla kun puistelen keittiön mattoo.
Päivä alkaa normaalilla puhelin työllä, siinä sitä pari tuntii mukavasti kuluu kun juttua vääntää asioita paremmaksi kääntää. Tuon jälkeen jo ruoka-aikaa pukkaa, valmiina kaapissa lounas oottaa. Sopimus kanin kanssa taas pettää laitettu on lounaaksi puolet mettää.

Taian jättää salaatit väliin, siirtyä kunnon
muonaan, pihviin ja keltasenlaatikon pottumuusiin..
Sitten on jo päivänokesten aika, siinä on just se taika että jaksaa, kun pari tuntia loikoo, onkin jo kahvi tauko. Kello kolmea heittää, muorille pitää iltaruoka keittää lämmitän eilisen kalasopan.
Pihalle kiirusti mennä hommat ei itestään valmiiksi lennä, puita klapittamaan, saunavedet valmiiks iltaa varten, Puita sinne kantaa johan taas makiat löylyt antaa.

Fläppitaululta monta hommaa saa pyyhkiä ei tartte taas nyyhkiä kun etẗ́ oo taaskaan saanu mitään aikaan.
Ajattelijalta hommat käy kun taitaa, korjasin jopa hätäpäissäni aitaa kun muori tuli sydän sillä suli, näki ajattelijan työ touhussa, oikein haalari housuissa.
Näin se eilinen päivä taas kului, huomenna taas uusia hommia oottaa, miltä fläppitaulu näyttää, toiset on viksuja sitä käyttää.

Hätäsiä

Tänään jos koskaan on aika aloittaa uusi päivä. Joka päivä tulee päätettyä nyt sen teen. No kyllähän se päätös pitää, usein tulee tehtyä jotain, toisten mielestä tarpeellista toisten mielestä ihan turhaa.
Se uuden aloittaminen mikä oli alunperin mielessä unohtuu ja löytyy tärkeämpi juttu tilalle. Tää oli pakko aloittaa,. Naisväen mielestä puiden klapittaminen on kestäny liian kauan, Vasta sahattiin korona alussa. Eivät ymmärrä että puiden pitää kuivua kunnolla. Asia pitää arsiloida kunnolla tuumailla ja miettiä mihin ne loppusijoitetaan ennen lopullista tärkeää vaihetta.
loinen sydän täyttää mielen. Ajattelija mielellään tekee toisista iloisia. Ajatellaan nyt noita klapejakin kun joskus tuo tauti iskee ja kaikki 15 puuta (tämä on vasta apstrakti (hieno sana tupsahti) ajatus) yht äkkiä häviää. Mikä ilo siitä syntyykään. Nais väki sanoo "enhän ole tuota ihmettä oottanu kun 2 vuotta."
Puut on pilkottu ja huolellisesti sijoitettu liiterin kulmaan käyttöä varten. Kaupan päälle tuli tehtyä ihme, mikä olisi jäänyt näkemättä jos ne olisi heti pilkottu ja viety hätäisesti liiteriin. Joskus ei kannata hättäillä vaan istahtaa tuumailla kunnolla, suunnitella. Joskus voi päättyä kahvikupposeen ☕
hyvin tehdystä työstä. 

Murheita

Kuljen surusta suruun, murheesta murheeseen.Talvikin tuo mustaa lunta.

Tuntuu kuin näkisin surujen unta. Surujen summa ei oo koskaan vakio,

sävy on silti aina tumma. Surut usein jonossa kulkee, meidät sylinsä

lujasti sulkee. Vaikeaa on irti päästää,Vielä vaikeampaa on toisia myös siltä säästää..

 Kivirekeä yksin vedät, siinä auta tuskin ystävät , tädit, sedät.

Sama vedätkö rekeä hiekalla lumessa , unessa, yhtä raskaalta tuntuu.

Kokeillut oon musiikin tehoa. Joskus auttaa, tuntuu kuin soutaisit hiljaa

lipuvaa lauttaa. Mikä kiire surussa on. hitaasti aikaa soutaa, oottamaan

kaikki muut joutaa.. Musiikki tehty mollissa, kyynel virtaa tehostaen,

pisaroitten kasvoja ehostaen. Murhe painaa sydäntä, kaikki pahan olot

kantaen, kaikkensa, kaikkensa meille antaen.

Suru, murhe meidät liian usein voittaa., toisille liian ominaista, toisilla

sitä varten ohituskaista. Osaisinpa itse ajaa oikeaa kaistaa surut murheet

väistää. Kaikilla ole niin helppoa, tuska vain millään lakkaa. liiankin usein

yhdelle pakkaa.. Harvoin on ystäviä jotka yhdessä kantais, kaikkensa

toisten eteen antais..Sellaisen ystävän löydät , täytä kaikki pöydät herkkuja

mielessäs tarjoo, kaikk murheet herkästi jää hyvän ystävän varjoon

SEINÄT

Läpi harmaiden seinien katson. Kaikkialla tyhjyyttä rapakoissa kulkee.

Valo yrittää seinäni kaataa. Turhaa työtä kaikkialla tekee.


Kuuletko joutsenten laulun elämässäsi, Tunnetko tuoksun ylitse lentäessään.

Voitko tarttua niiden siipiin, näetkö elämän siirtyvän sinuun.


Voiko kevät ottaa otteen. Näyttääkö se mitä tuo piilossa.

Vetääkö kaiken esiin. Odottaen kaiken elämän alkua.


Turha seinien läpi katsoa, Näkee vai eilisiä murheita,

Tulevia aikoja jätättävästä kellosta,  Uuden kevään vihreyden syleilyssä

Soittelua!

Tänään rutkasti puhelinta käytin , ystäville näytin. Osaan se minäkin soittaa. Tahdon näyttää ja soittaa koittaa. Alkusanat ensimmäiselle tuskin saatoin sanoa, Kun tunsi tuo ihminen toisessa päässä sanoman janoa. Hyvä ettei tullut langoista läpi, ja halusi kuulla lisää, kiitteli isää, hyvä että soitit, pelkosi voitit, musta aloitit, nyt voimme yhdessä kulkea eikä isoo kirjaa saa sulkea. Sen avulla nyt uskalsit soittaa, sydämemme voittaa, jatketaan yhdessä isälle työtä tehden, käännämme kohta täysin uuden sivun uuden lehden.

Etikka


Etikkaa tungin nassuun, teki eetvarttia isoon massuun. Vatsa alkoi kunnolla toimia, kuraa lenteli pitkin loimia. Söihän se ajattelijan voimia. PIti normi asento ottaa. Muori kantoi huoneeseen pottaa. Etten joka paikkaa sottaa. Syy ei ollut pelkän etikan. Aluksi muori niin luuli. Kunnes totuuden kuuli. Alkoi väpättämään ajattelijan ylähuuli. Ekin kilju sen teki, joka vattassa potki, lopulta vaatteet sotki.



Sanoja

Sanoja suinpäin sekaisin viskon, tunne sama jos hampaita suustani kiskon.

Tolkkua mistään en selvää saa, mietteitäni toisille en jaa. Tekstistä en millään hauskan 

miehen mittoja täytä, tuskin surun puoleltakaan hyvältä näyttää. Usein tuskissani mietin

pitäskö jo tän hörhön lopettaa, koko homma itteäkiin alkaa sapettaa.. Omaa mielenterveyttä

hoitaa, sanoja saa riviin laittaa. Pitkän session jälkeen ruokakin vihdoin ajattelijalle maittaa,

Normi homma tässäkin taidan kuitenkin rojektia jatkaa, kulkea mkirjoitusten kanssa yhteistä matkaa.



Lauluni

Laulunlahjat mielestäni omasin.  Pihalla niitä käytin,

Naapurin hepo nauroi, Suu täynnä kauroi.

Hyvä ettei tukehtunut. Ihaili laulun lahjojani.

Söhkölangoille lensi variksia, Kuulivat ihanaisen ääneni.

Kuulosti Kari Tapiolta. Eki juoksi pihaan.

Lapiota hurjasti heilutellen, Luuli sian teurastuksen olevan,

Ymmärtänyt ei laulun taikaa. Nyt en pihalla laula vähään aikaan

SOME

Oispa elämässä jotain taikaa,  Sillä ny ei oo mihinkään aikaa,

kaikki mennä touhottaa hurjasti.  Sen ansiosta elämässä menee kurjasti.


Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat

toiseen todellisuuteen, kaaokseen.


  Aikaa emme pysty hillitsemään, Se täysin meidät hallitsee. Lujassa otteessa tiukasti kiinni sitoo,

Kaikki ihmiset yhteen nitoo. 


Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat toiseen 

todellisuuteen, kaaokseen.


Helppoa ei ole yhteistä aikaa löytää, Istua yhteiseen juhla pöytään, Nauttia toisten iloisesta seurasta. 

Ottaa kuppi, toinen, syödä paistia peurasta


Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat toiseen

 todellisuuteen, kaaokseen.

Sohlaten

Yksin kotona sohlaan, parempi asettua pitkälleen sohvaan. Päivä alkoi väärällä jalalla, Ensinnäkin aivan huonolla ajalla. Henkilökohtaisella lamalla, Muorin ilme näytti siellä toisella puolella pöytää tilanne sama. Kukkaro tyhjältä näytti. Hämähäkit seiteillään sen täytti. Ei ollu kanikonttoria johon myydä ylimääräinen romu. Niin että jäljellejäis vain autosta tomu. Sen kuitenkin lopulta tuuli veis.

Hoppu

Kohta voi olla aika hoppu jos oman maailman loppu pääsee

Yllättämään. Toivois jokainen ettei olis talvi ja hanki ettei

sinne joutuis pyllähtää. Omassa lopussa siinä kiireen

tohinassa saattais itsensä unohtaa. Tuskin siinä hätäkässä

edes muita ehtis kohtaa. Tietäähän mihin oma katatsrofi

johtaa. Tuskaa, surua, elämässä ei ole pienintäkään onnen

murua, jonka vois on´pieneksi onneksi vaihtaa.

Turha sitä silloin on kiertää kaartaa, pakko vai alkaa onnen

eteen raataa. Ensin kaataa pienet männyt ja kävyt,

näyttää omat kyvyt. Täältä sitä aina on noustu, kohottu

ilmaan, näyttää toiset on ne jotka surua lisää filmaa.

Ykkös pallilla lopulta seistaan, hymy kasvoille nousee. Nyt ei

Tarvii enää kiristää jousta. Oikeat pystyy aina suosta nousta.

Päätöksiä

Dieetti pursuaa päästä, katsot lehtiä mikään muu ei sinua siltä säästä.

Joulun jälkeen pursuaa uutta intoa, nyt on hyvä alkaa laihduttaa, mennä

ulos alkaa nostaa jalkaa, ei aikaa vuosi vaihtuu, vime vuonnakin päätin

alkaa laihduttaa.

Joka vuosi sama juttu, päätän nyt mä niin teen, kilot lähtee, ruoan tähteet

kierrätykseen vien, saman tien varastot siivoon. Kaikki oottaa ensi vuotta,

Tässä vaiheessa voin reilusti sanoa saa odottaa viimeksikin päätin suotta.

Kannattais miettiä pitääkö aina päättää tehdä jotain, miksei asiat spontaanisti

täyty, onko luottamus itseen mennyt, pitääkö toisille näyttää, nyt pitää lasi

täyttää, tänään kun katsot se tyhjältä näyttää.Tässä kuussa ottanut en yhtään,

Kaikkea tahdomme päättää, kärsiä siitä, kun meille mikään riitä, nostaa omaa

egoa, rakentaa korkeaa itsetyytyväisyyden kekoa. Pikku muurahaisina

rakennamme havunneula kerrallaan tuota omaa pesää. Siinä ei tarvitse

muurahaisten lailla odottaa kesää.

Lähdimme dietistä liikkeelle jutun alussa. Miettien päätösten järkevyyttää

tammikuussa. Lupaammeko suotta asioita joita vaikea on pitää, herkästi

niiden juuret lähde itään. Kasvu heikkoa, eikä siinä ole mitään peikkoa,

elämän tarvitse olla heikkoa päätösten kanssa elämistä.Joita voi ei pitää.

Elämä vain on sellaista sille ei voi mitään. 

Aamuntapahtumia

 Ristikkoa kokeilin siinä täyttää ,  Alkoikin kohta täydeltä näyttää.

Lasten sanatehtäviä olivat kaikki.  ilmankos oli helppoa täyttää.

Ehkä aika kahvia keittää, Samalla paripuuta uuniin viskoo.

Vaatteet päälle alakaa kiskoa.  Ei oo häävin näkönen,

Vanhat kulahtaneet kalsarit jalassa. Siinä seison tanassa, kuppikäjessä,

Ikkunaan kurkistellen naapuria salaa.  aamusta aikaisin menny kalaa,

Kävi kokemassa kartanon katiskat Niinhän se aina tekee.

Omia koskaan saanu hankittua, toisten verkot ,katiskat tyhjää.

Sitten nurkissa nyhjää kehuskellen Runsasta kalan saalista järvestä.

Hyvä että nekin tyhjää.  Jäisi kalat vaan syömättä.

Verkoissa mätänis, pilais katiskat.

Savusauna

Pihalla saunan puilla oikein lämmitin. Hiukan siinä jännitin savuttaako hormi.

Saunan täytti kohta paksu savu.  Tältäkö se savusauna oikeasti tuntuu.

Kuka onneton tällaisessa pystyy istuu. Isomies päätä työntää ikkunasta ulos.

Henkeään haukkoo kuin iso hauki. Kiireellä myös saunan ovi auki.

Joka paikasta alkoi savua lykätä.  Ei taia muori tykätä hajusta.

Paksu savun tuoksu täyttää huoneen. Muori luulee mun viinin saunaan tuoneen.

Siksi ei nyt pesät syty. Tais naakalle lämmin tulla piipussa.

Kohta alkoi julmettu kraakkuna pesässä. Kerran kesässä yrittää pesää rakentaa.

Hölmöt ei kerrasta oppia ota. Joka kevät ne savustaa saa.

Sama meteli on kartanon pihalla.  Muori läksyttää ajattelijaa savusta. 

Naakka nauraa kartanon harjalla.

Arvokkuus!!

                   Arvokkuuteni säilytin jätin laulut laulamatta.Taulut maalaamatta, runoja en rustannut

                   Peukalo keskellä kämmentä, esti mitään  rakentamasta. Autolla en osannut ajaa,

                   Pyöräkin alleni hajosi, jos yritin marjoja kerätä  vaikeuksia tuli ajoissa herätä, toiset oli nekin

                    Jo vienee, myyneet mihin kiinaan lieneet. Siis rahat jäi saamatta, kelakaan ei tukia

                   myöntänyt tarpeeksi ollut en sairas. Mieleni  syvyyksissä jokin reikiä kairas, sekin terä tylsä

                   kun aikaiseksi saanut ei mitään. Millä sitä arvokkuutta nostais. Ei oo pankissa tiliä  miltä nostais.

                   Kauppaa josta vain pari kiloa ostais. Vähänkin kun  sais lisää, se hartioita ylös kohottais, eikä naapurin

                   tammakaan päin naamaa hohottais.Nyt on kai taas aika istua saunassa, pitää vettä

                    kauhassa, jos höyryt sais jotain aikaa, siinää voi Ollakkin taikaa, annan sille vain runsaasti aikaa.

Varma nakki!

Mieten tässä kun ehtoosta jokui sanoi ajattelijalle "kannaattaa ostaa se latuska naapurin Eikalta, lähtee kerta nykäsyllä käyntiin, se vain on "varma nakki". Saat halvalla ja eeki non sitä hitsaillu.

Mietiskelin köpi nakkeja siihen kauppaan tyrkyttää. Meinaako jotta oon perso ruualle varsinkin nakeille. Luuleeko köpi jotta ostaisin latuskan kun vaan saan nakei masuuni. Siinä erehty. En lähteny tekee kauppoja ihan vaan nakkipaketeilla. Niissäkin kun on eroa joka nakki mallilla. Mikä se on sellanen varma nakki. Tarkottaneeko jotta maku on ihan varma, joko mausteinen tai muuta kieroa nakkiin piilotettuna. Voihan köpi tarkottaa että se on varma nakki ei mikään jauhoinen tekele joka matkii nakkia.Mitenkään en kyllä yhistäis lastuskaan nakkeja. Jos oikein tajuun ei nakit oo oikein itänaapurin huuvossa. Enempi niinku meiän heiniä nää nakkihommat, vaikka kyllähän ison veen takana syyään raatvursteja jotain makkaran tyylistä, ovat kuulemma enempi raaanpuoleisia. Niistä en pie (harvoin pien). Joskus mennä runttasin sellasta suu pieleen, tuntu kun ois sellasen löysän kasan tuikannu hampaitten väliin. En tykänny (enkä tykkää vieläkään)

Hampparin väärää se pitäs olla tai suomilenkkiä jo vain nakitkin käy.Jotenkin jäi kaihertaa tuo nakkikauppa latuskasta. Montakohan tuollasta varmaa nakkia siitä pitäs Ekille antaa. Ei taia yhellä lähtee. Jospa jossain välissä pirautan ja kysyn jotta montako varma nakkipakettia pitää antaa siitä sen resusta. Kannattaa kysästä mistä niitä varmoja nakkeja voi hakia, jos kaupat syntyis. Ku ihmettelee mistä moinen hinta ehdotus sanon jotta se lähtis varmalla nakilla. Käsitin jotta ykskin varma nakki vois riittää. Nii eki sdano jota se on "varma nakki" aattelen myöhemmin.

Talvitöitä!

Isomies lapioon nojaili (harvoin nojailin) lumentuloa mietin, syvällisesti pohdin.

Hanget kauniisti hohti. Hiataleita käteenotin, kinttaan pinnalle heti ne suli, katoin kinttaaseen märkäkohta siihen tuli. Vettä sen täytyy olla, ei se muuten läiskää tekis. Oikein syvällisesti siinä nojatessa aloin lumen olemusta pohtii. Oikein kun mietin oli monia kohtii joista en ymmärrystä saanut.

Harvoin tulee ulkona talvella maattua ja syvästi pohtia.Jos hangessa on kaatuneen näkösiä kohtia ne on naapurin reiska tehny, ohi pihan iltasella kulkenu ja huomannu aina liukkaita kohtia, niin ainakin seuraavana päivänä kertoilee suurta metelin määrää joka pihalta joskus iltaisin kuuluu.Kylältä pakkasella iltasin impin luota itteesä pakka, tietää että meiän kartanon takkaa menee hyvä aurattu tie heiän mökille.

Lunta yhtä kaikki, pehmiää onneks on, ihme keksintö koko lumi, hiukan jos pakkasta lykkää kukaan ei lumesta tykkää, tahtoo kovaksi jääksi muuttuu, muori aina suuttuu , en oo ehtiny hiekkaa pihaan heittää (harvoin ehin), Ite käy suolaa rappusille laittaa, helpottaa askellusta hiukat, pihamaa kyllä tekee paikan tiukan.Lmen jos sais säilöttyä tuollaisena ei vetenä, ruoja tahtoo lämpimässä sulaa, oon kokkeillu.

 Vaikka ulkona tämmäsin ämpärin täyteen kohta jo vettä ämpärissä riitti. Ois vaan kevyempi kantaa jos lumena vois laitta pussiin ja reppuun. Reissussa nuotiokahvin lumesta tekis kesälläkin. Ei säily, vejeks muuttuu. "Mitäs ukko täällä nojailee"? Muori oli hiipiny selän taakse, meinasin säikähtää ja pöllähtää hankeen. Jatkoin hommaa , aattelen myöhemmin.

            Tili

kinkkua kaupasta ostin . Pankista rahat nostin.
Tili näytti tyhjää. Pankkivirkailija katsoi pitkään,
mitä tällä nyhjään. Katsoin tiskiin tyhjään.
Rahaa sieltä herunut. Muori tilin perunut.
Milläs kinkut ostan. Puhelun kauppaan soitin.
Kotiin tuuat tilasin. Kauppias muorin tunsi.
Sanoin maksaa vastaanottaessa. Kauppa tuotteet toimitti.
Ajattelin käydä kylässä. Myöhemmin kotiin mennä.

suunnistusta

Mökille päätin vihdoin lähteä. Ajattelin taivaalta seurata tähteä. Niinpä repun selkään hivautin. Pusun poskelle muorille livautin. Matka alkoi aika reippaasti. Tähteä taivaalla yhtään nähnyt. Sade pilvet taivaan peitti. Onneksi oli tuttu reitti. Mökille matkaa kaksisataa metriä. Rantaan siitä oitis pinkaisin. Mökin puinen  oven sarana narahti. Ääni tuttu kesältä, vene karille karahti. Pihamökin kiuas kiiruusti lämpiää . Onneksi tähdet on olemassa. Helppo niiden mukaan suunnistaa.

Väsymys

Väsymys on kummallinen tauti. Ajattelija huomasi sen kesken tiukan treenikauden. Se tuli yllättäen kuin naula päähän. Jaa a tuota täytyy joskus miettiä.
Isomies oli juuri suorittamassa kolmatta liikuntaosiota kun väsymys iski. Piti siirtää viltti varjosta terassille . Viikata se ja kantaa tuoli puun alle varjoon. Useampi kävely ja voima harjoittelu samalla syklillä. Silloin se iski, tuo kiduttava tauti väsymys. Isomies muutti suunnitelmia. Viltti maahan, kävely sisään jääkaapin kautta ja oikaisu sohvalle. Isomies ei antanut sittenkään periksi. Kävely, koukistajalihas harjoittelu jääkaapilla, pakollinen oikaisu ja venyttely sohvalla. Tein vielä ylimääräisen liikkeen ja laitoin kohotetulle hiuka kohotetulle jalalle tyynyn siihen väliin, ja uusi taistelu väsymystä vastaan, hävisin...... 

                                       Sisko

Siskoni on hieno likka, sillonkun asia luistaa muistaa nakuttaa kuin tikka.Puuta tuskin kiipii tikan lailla, mutta turkasen hyvin osaa hiipii. Usein säikäyttänyt niin ajattelijan myös joka sen kanssa usein tukkaansa riipii. Nyt tosin hiukset vähissä, toki selvää hän se on jos alvariinsa saa päätä raastaa.

Siskolikka on myös kova haastaa, tarkoitan puhetta en toisia peliin, ei tosin pärjäis jos verrataan isoon veljiin. Silti on kova haastaa, samalla kun pihaa laastaa, jo kerinny yhden osan kansojen historiasta kertoo, liittyen vain naapurin väestä juoppo käkeen joka kulmilla pesii. Kuulemma poikasiaan tekee eri pesiin naapurit ties, siskolikka kerto.

Siskolikka leipoo paljon jos sille päälle sattuu, harvemmin kyllä ja jos niin tekee nostan hattuu.

Ei siinä mitään pullista tulee usein ihan syötävän makuisia, kun muistas pestä hanskat ensin ettei pihan mullat jäis pulliin. Välillä ei tiedä syökö korvasieniä vai siskon pullia, hiekka hampaissa narskuu, niillä ei kauhiasti kannata kyllä kerskuu. Onneksi meillä on kaikilla tekohampaat, niillä on helppo syödä, usein ei tartte vasaralla pullia pieneks lyödä.

Siskoni on kiltti ja lauhkee, lampaaseen voi verrata, harvoin on suomenrikos lakia tarvinnu kerrata. Harvoin se iskee kädellä lujaa, jos sille päälle sattuu se kyllä tuntuu joka paikassa nuttuu, eikä se kato onko kyseessä vieras tai tuttuu. Sen jälkeen alkaakin tulla totista juttuu, siinä ei kyllä ole sitten mitään järkee vaikka asia runnellulle onkin tärkee. Kertaankaa ei oo hampaita tarvinny kerätä, joka kerta hampaat suussa oon saanu kanveesista herätä.

Voi jospa mulla ois tollane sisko, ois väriä ollu elämässä, ykstoikkosuus puuttuis, ja vois ehkä herkemmin suuttuu. Mun sisko on tavallinen tallaaja jos sitä voi olla ajattelijan sukua. Aina sattuu ja tapahtuu varsinkin tapahtuu, kunhan ajoissa havahtuu.

Talvi-iltoja

Ajattelijan elämä talven tullen ei helpommaksi muutu, tosi on että muori ei niin helposti suutu. Istuu kaikessa rauhassa sukkia kutoo, välillä muutama silmä putoo, kuulu kiikusta pieni urahdus, muori virkeenä hommaa jatkaa, minä kuumeissani mietin kirkolle matkaa.
Pitäs uus kola ja lapio ostaa, Nuo ryökäleet kun jatkuvasti vaan hintoja nostaa. Satanen siihen äkkiä menee, vaikka ei siihen hintaan kannata ite alkaa tekeen. Joskus koitin vanerista väsätä, hiukan kostu muistutti harakan pesää, siinä se muorin kiusana oli nurkalla pitkälle kesää.
Kaine ois kohta mentä ostaa ei muori jaksa kaikkia lumia mennä pikkulapiolla nostaa.
Ajattelijalla selkä ollu jumissa jo pitkän aikaa, ei oikein lääkäreilläkään oo siihen mitään taikaa. Muori on lumihommia tehny, saahan se siitä hyvää kuntoa, kun lasten lapset käy ja nostelee pikku untoa.
Tällasta tasasta, rauhallista meillä, muorin kanssa touhutaa ja toljotetaan telkkaa. Kun pakkaset tulee yhessä potkitaan teitä pitkin kelkkaa. Minä istun ja muori lykkää,
kun tuo selkä ei oikein tuosta potkimisesta tykkää.

Ajattelijasta
Ajattelijasta

Pienessä mökissä yhdessä ollaan.


Ajattelija oon ison puoleista sorttii, tykkään kaikesta,
pelaan mielelläni vaikka korttii.


Ruokahaluni on ammottava sanko, suunikin
suuri, silti peruna kokonaisena ei mahdu ihan juuri.
Kaikkea valmis syömään.

Voisin itsestäni kertoa teille, ei tartte tulla kuitenkaan
meille, ei silti jos ovesta ittes lykkäät, kovasti tykkään
saatan jopa kahvia kupissa eteesi lykkään. Pullaakin
tarjota voin, joskus jopa keksiä pöytään toin

Muorini on pieni ja hento. Tosi rento.

Hiljaista sorttia, ei pelaa korttia, sukkia, lapasia kutoo,
taitava on ei silmiä neuleista putoo.

Siistinä tuvan pitää, kukkasia ikkunalaudoilla keväisin
itää. Itse monia kasveja kerää, aina saa olla katsomassa
sen perää mitähän tänään taas tuli.

  Kevät kun saapuu tupaan , alkaa sellainen huiske ja                             melske, paikat pitää saada kesäksi kuntoon. Vanhat romut               sullotaan aina takahutlaariin meidän 95 mallinpuntoon.                         Kesää odotellessa putsataan meiän pesää. 

Huomenna kerron meistä lisää.