Ajattelijan elämää. Sellaista kun kullonkin sattuu olemaan joskus ankaraa puurtamista useimmiten ankarampaa ajattelemista joka vaatii pitkän levon.
Metsuri
Metsuri, puiden kaataja, elämän yksinäinen raataja. Nurin saan männikköä, puskaa, miettimättä selässä vihlovaa puurtajan tuskaa.
Helpolla rahaa työllä tuskin saan, siinä ei ole iloa ei hurraa huutoja, mitään mistä toisille jaan.
Saanhan nauttia metsän rauhasta, juoda kirkkaasta lähteestä oma vuolemasta kauhasta.
Tulet nuotion mieltä seestää. Istut , ajattelet
Olosuhteita maaIlman sadattelet. Nuotion räiske , voitta, kuulu ei maailman mäiske.
Työ on kovaa, usein toiset povaa" kauan ei siinä raukka kestä" silti homma on iisiä ei kovaa, nytkin istun tulilla täällä, haalarit päällä.
Aikaani metsässä vietän, välillä taukoa pietän, puita kaatuu, kaikki kerään, pino kasvaa, poistaa vyötäröltä turhaa rasvaa.
Kotona lämmin sauna, pieni oma vauva. Pieni pentu viikolla saatu. Mikä se työn jälkeen on kotiin tulla, istua kiikussa keinuttaa sylissä ullaa. Lämmin keitto hellalla kiehuu. Muori siellä Kohta saunassa riehuu, selkää vastoo, löylyä heittää. Sitten ilta sumpit keittää.
Aamulla metsään.
Liikunta kärpänen
Liikunta kärpänen yht äkkiä pakarasta puri.
Piti käydä oikein design vaatteet ostaa. Sävy sävyä merkkituotetta. Hiukan oli tyyriit, itteä puolustin, laadusta pitää maksaa, näillä kyllä muutaman vuoden juosta jaksaa. Eihän sitä pikkuhousuilla syksyllä juosta. Nappasin hyllyltä tuostaa kunnon kalsarit alle. Tarkenis poluilla liikkua niinku Kalle joka kalsariselleen viittii puistossa kiikkua. Sillä se on sporttinen asu vauhtiraitoja ees taas. Flanellipaita ja pyöräilykypärä. Visto näky, oikia TYTTÖSTEN HERKKUPALA, täky.
Lenkkarit ostin viimosen päälle hyvät, maastopoluille ja soille parhaat, pitivät vettä ja joustoa anto, ainakin maksuerissä sen verran olivatten kalliit. Pimiällä aattelin ensin kokeilla, ettei kylän ämmät kommeuvesta pyörry, luulevat vielä filmitähen täällä liikkuvan se rikhart kere, Naapurin tamma ei ymmärrä näitä luulee että mullan on täitä kun liukkaasti liikun.hirnuu kuiteskin, käyn siis pimiällä testaan.
Kaikki oli sopivasti kuosissa, nuortunu olin ainakin kymmenissä vuosissa. Pikkusta haittaa, kun en muistanu pohjallisia tossuihin laittaa, ja papereita kärjistä poistaa hiuka alko varpaat kippurassa punaista loistaa.Hintalappu hiukan ahteria hinkkas, kun tämä mie ssporttiasussa sisään linkkas. Naapurin manta oli kylässä käymässä, naurua maitto onneks emäntä just kahvia laitto kerkisin kammariin piiloon. Huomenna uus yritys hiukan myöhemmin tai sitten lahjotan hyväntekeväisyyteen. Maksan myöhemmin.
muori töisä
Muori töitä painaa, tuntuu nololta , tuntuu urpolta, joskus aattelen oisinpa vainaa. Ajattelijaa monet jutut alko vaivaa, ees pientä ojaa tuskin pystyn kaivaa, henkee ahistaa, sen naapurin tammakin vahvistaa. Aijantakan nauraa kun yritin seinään lyyä naulaa.
Senkin muori tuli tekee loppuun kun oma hanska vilahti hoppuun vesiämpärii, löuin hutia, sain kunnolla satikutia, mitä silleen turhia tohloon, Kannattais ehkä pitää lasit päässä että näkis mihin lyö, sama ongelma kun einettä syö. Kunto siis aika heikko se on tuo työn peikko, monia joutuu asioita miettii mitä tekköö, Ootella tuolilla istua rauhassa , kohtaus menee ohi jos liikaa tuntee työn iloa,
Montaa kiloa jaksa en nostaa, pumppu kostaa meinaan vesi pumppu, jos sitä välillä ei siirrä, maassa on kuivaa ja muorin kasvien kasvu nuivaa. Muori kuitenkin töitä tekkee, eläkettä nostaa, kohta kela postaa, kannattaa himmata hiukan tekee heille putjetin tiukan muuten..
Nurkantaa
Heitin vettä nurkantaa. Se kummasti oloa parantaa, Rakossa helpottaa, Olon kevyemmän tekee. Irrottaa paineista turhista, Muori ei jutusta oikein tykkää , koska ruohot leikatut lykkää samaan nurkkaan. Tähän mukava koukana, nokkosten päälle lorottaa, niitten intoa itteesä korottaa hiukan hilpasee päältä.
Viherpiipertäjät ei varmaan tykkää, veteni maahan tällä tavalla kyykkään. Nassikat mallia hyvin ottaneet, välillä meitä nurkalla seisoo viis järjen köyhyttämää, lannoitus hommissa, Tuoksu voi olla ehkä kuin lantapommissa, Vesisade hajun poistaa, kohta saadaan kaikki taas kaari lorotusta toistaa, nauraa kikertää, muistoja tehdä,
Kersat ikuisesti muistaa, nyt ehkä päätä puistaa nurkan nähdessään. Kaari vedet tuolla heitettiin, sen jälkeen papan vajassa omat kahvit keitettiin, nokisella pannulla, tuimat kahvit saatiin, aina oli muorilta kähvellettyä pullaa, Näitä moni varmaan aikuisena muistaa, nurkka on siinä antaa mennä kyllä veden lorotus sinne luistaa.
Kurtturuusu
Kartanon , aitan väliä juoksen, saappaat jalassa klohnuttaa. perässäni suurta rekeä vedän. Paine on suuri, yhtäkkiä
katsottuna suurempi kiinan muuria. Kaivanhan pihalta kurtturuusun juuria. Eu kielsi moiset kukat, ensin annettiin
levitä vuosia ihan rauhassa, vaarikin ollut haudassa monia vuosia. Silloin suosittiin ruusukuosia, pihoille kasvatettiin
kasveja vieraita. Tuotiin koristeeksi puuosia ikean, Toiminnan ripeän kurtturuusutkin pihalle saatiin. Nyt alettiin vaatiin ,
ne pois pitää saada. Niinpä naapurissa yhteistuumin alettiin ruusuja poistaan. Kake kanto isotta talikkoo, kerrankun ruopas multa lens, Hätösen Tiltan pihaan, siitä alko pitkää vihaa. Lensihän mullat pihalla kuivuneisiin paitojen ja puseroitten hihaan. Kylän martat kun kävivät kattoo olivat tyytyväisiä puhtaaseen nurmi mattoon. Yhteis tuumin ruusut sai kyytiä.....
Varpaat
Varpaita aikani kattelin, niin oli ku vastasyntyneen kasvot, pienet ja ryttyset.
Oudon muitoisetkin olivat, joka suuntaan kenollaan . Isovarpaat punaiset näyttäen lemin punaiselta potulta, hiukan päästä paleltuneita.Seuraava näyttikin pois päin haluavan isovarpaasta kalkellaan pikkukavereihinsa. Muut näyttikin sitte nuijapää sammakoilta rivissä suorassa.
Tiukasti toisiinsa sitoutuneelta. Lujasti yhessä kaikki rungosa kiinni.
Mieleen ajattelijalla pukkas filosofoinnin piirteet. Isä varvas rujolta näyttää, yrittää olla muka erilaine, samasa rungosa on kiinni, muorin ja muitten nappuloiden kanssa. Toiset pitää tiukasti pientä väliä. Haittaako tuo jos hajurako pitää kunnosa kaikki.
Aika liikuskella
No niin kotisohvien urhot ja sankarit. Aika vaihtaa pitkät kalsarit jaloista, jos ei muuten niin leikata lahkeet,pistää talteen voi syssymmällä ilmastointi teipillä laittaa takas. Koukistaja lihas liikettä on varmaan tehty sohvalla rillin äärellä, aika sulatella rasvoja, enkä tarkota niitä rasvoja jotka on puonnu suupielistä einettä laittaessa kohti ääntä makoisten röyhtäilyjen kera.
Aloitetaan sillä että se viimevuotinen paita on muuttunu napapaidaksi, tietennii pesussa kutistunu, Venytetään päälle niinkuin hk-sinisen kuori. Paljain jaloin jos asutaan omakotitalossa hipsitään ulos pihan laitimmaiseen nurkaan ja sieltä mistä ei oo nurtsia ajeltu kerätään pari kukkaa ja ruohoa väriks. Koska on helle enempää ei jaksa kiirusti sisään, kerrostalossa ei kanata hakea pihalta, huoltomies voi tukätä huonoa eikä ottaa parvekelaatikosta siitä taas naisväki ei piä.
Sillo kannattaa inspiratioisa tai mitä se on, rutistaa vessa paperista epämääränen möykky ja hiuka emännän huulipunalla reunoja värjätä, topsy puikko läpi ja ruusu valmis. Kävellä sen kanssa muutama kierros sisälä ja ojentaa ruohokimppu tai paperi ruusu. KUin hakisi jotaiin muutama kierros sportti asussa jääkaapille jotain kylmää, ja aina jokin kisa menossa.
Alku hyvälle liikunnalle saatu, sitten kuin iloitakseen suorituksesta vois nousta siillo tällö ylös ja hurrata,Taas muutama kalori lensi poi, muistaa aukasta ikkunan ettei jää sisään kiertelmään. Tarttu takas herkästi.Kun istut sohvalla niin tekemäsi urheilu sortsit on nyt kätevät, voi helposti nostella jalkoja vuorotellen kun emäntä imuroi juuri silloin kun paras hetki kisassa on menossa, lisää liikettä saa kun huiskii muoria pois tehokkaasti televitsion eestä molemmin käsin.
Hyvät sielun veljet, ei helteellä liikaa, ja muistakaa nestetasapaino, ja kyllähän sen te muisttakin
Läskiä ja perunaa
Läskiä perunaa siittä on iso mies tehty, Pienestä pitäen
ruoka on ollut elin ehto. Kunnon sapuskasta täytyi jo kehto.
Ensin tungettiin rintaa suuhun , maitoa ei riittänyt enää
mihinkään muuhun. Isomies kaiken joi,kun kerran parkaisi
mamma lisää toi. Hiukan kasvoin , elin kera voin ja muiden
rasvoin.
Koulussa safka oli onneksi vapaa, siellä ei tarvinnut opetella
kiduttamisen tapaa, näykkiä pieniä määriä ja sitten monta tuntia
tunneilla tyhjällä vatsalla häääriä. Kotiinkun pääsi nälkä jo kurni
vatsaa, jääkaapille matka siis ensiks vei, pettymys suuri saman tein,
Tyhjältä usein näytti, virtaa kaapissa ainoastaan valo käytti.
Onneksi possussa rahaa se rikki ja sapuskaa hakemaan, joka
oli vika tikki.
Isompana jo safkaa sain hain kouluun jossa ruokaa tehtiin vain.
Nyt oli unelma ammatti, Maksettiin jopa syönnistä ruoan, Oli muuan joka tykännyt ei, vatsa joka päätti tenätä vastaan, Alkoi suureta ja haitrata hommaa, Nyt piti olla toistepäin ja ottaa ruoasta lommaa.
Perus raaka-aineet miehessä silti aina on läskiä ja pottua.
Suru
Suru sisintäni kalvaa, näen autiota erämaata ympärilläin. Kuusen oksat toveruuden tuo, silti suru täyttää sydämein, yksin oon, tunnen sen sielussain.
Sanomalehdet valkoiset vailla tekstiä elämääni ilmestyy, päivittäin haen sen, samat sivut aina luen, piristystä tuskin tuo, suru täyttää sydämein vain.
Suruissa synnyin suruissa uin, takaisin koskaan rantaan osannut en, aavaton aukee eessäin näkyy, suru sydämein täyttää, aallot korkeat ylitsein pauhaa, yksin jatkan uintiain.
Yksinäiset huoneet kylmyyden tuo, lämpö kadonnut on, tyhjä vuode ilman patjaa, mikään ei tunnu miltään.. suru sisälläin hiivu, koskaan varjoja onnen nää, kuusen oksat, muistot menneestä, voimaa antaa, minutkin tulevaan kantaa.
Karikkoja
Pikkukylän mies, tänne johti sunkin ties.
Ei leveät baanat ei asvaltoidut tiet, karikkojen ja metsien kautta tänne toi, kulkusi vaivalloinen.
Haavoja monia sait, onneasi kivikylistä kun tosissas hait. Monet suo petti kun sulla ollut ei liehuva letti, kautta monien karikkojen vain leipäsi hait.
Erotuit jokoista toisista, ethän tuntenut kaupungin tavoista roisista, kyynerpää edellä siellä mennä piti, oli suvi taikka kylmä viti, karikkojen kyljessä kulkea.
Mikään kylissä noista onnea tuonut ei petkuttajat ja katalat ihmiset loputkin rahat vei. Mieli teki palata konnuille tutuille, omat karikot estivät aikeen.
Nyt matkalla kotiin pieniin kyliin taivallan. Öinen reissu läpi metsien, ahojen, kuun loistaessa tietä valaisten kulkijan taipaleen. Läpiviimeisten karikkojen .vie
Tasaista elämää!
Elämää tasaista Kartanolla vietin. Välillä lapiota tasaisuuteen käytin, Reippaasti möykkyjä tasoitin, Muorille kasvimaalla multapaakut kuokalla hakkasin. Reppuun värkit pakkasin, vielä ennen reissua muutaman metrin klapeja talveksi valmiiksi. Klapit pinoon värkkäsin ja joutuin matkaan lähdin.
Suoriksi polut marssin, Oksia mennessä karsin, Kunnes kylälle saavuin, Kauppareissut tehtyä sain. Matkalla auton korjaamolta hain. Kävellä enää tarvinnu lain. Onneksi tien oli lananna mikko, nyt kelpas suotaa tasaista tietä ajaa. Korjatun koslan parkkerasin viereen vajan. Elämä tosiaan tasaiselta näyttää kun itse vielä älliä ja lapiota käyttää
Päämäärä
Pimeässä yhdessä kuljemme kuivin jaloin, vettä sataa,
Kukaan meitä ei seuraa, kahdestaan matkamme jatkuu,
kohti tuomen tuoksua, jatkamme paljain jaloin, pienin
harppauksin määränpäätä kohti.
Maali ei näy askeleemme samaan tahtiin käy, Perille
vielä pääsemme, mikään meitä ei estä, Kauan
matkamme ei enää kestä, muutaman tovin avatuin ovin,
kotimme lähenee, matka vähenee, . Rakkauden pesä, varmistunut vain meidän kesä
Todellisuus
Todellisissa saappaissa kuljen, vuotavat reiät, mielestäni pois vauhdilla tungen. Oloani helpottaa kuivan maan autuus ja onni.
Voisiko elämältä muuta toivoa, kuivia jalkoja, muutamaa metriä halkoja. Lämpöä tuottaisi, hymyä kasvoille, nykyisyys voi olla hyväkin.
Terveys vain sateella reistaa, ainoa vika ei oo vuotavat saappaat, polvissa jatkuva vihlova kipu, kuin vaihteen tilalla vipu, joka lukkiutuu, salpautuu.
Vielä minä kaikille näytän, kaikki taitoni käytän, korjaan saappaat, näytän etten ole suinkaan turha. Nykyisyys muuttuu oikeaksi todellisuudeksi.
Lopulta ihmetys saa vallan, olihan siinä jotakin, turhia olemme luulleet, huhuja vain ympäriltä kaikilta kuulleet. Oikeasti nykyisyys todellisuutta.
Liikuntaa
Siitä on tovi kun on näissä merkeissä joutanu puuhailemaan. Nyt oli väki taas sitä mieltä jotta jotain täytyy tapahtua. Niinpä otin itteäni niskasa kiinni ja vedinn verkkarit jalkaan, tehkää ite peräsä.
Jumppa alko (oikein alko hörpyllä sihahtavaa, muorin tuomaa kuplavettä😪)
Ähisin ja puhisin kun vatta oli eessä vetäessäni verkkareita jalkaan. Eka liikunta hetki oli suoritettu. Toinen vaihe oli saaa tossut jalkaan, ei onnistunu, kintut turvoksissa. Päädyin saappaisiin. Olivat jääneet ulos. Kun survaisin jalat vettä rouskui pitkin terassia.. en ottanu pois, vielä muoti paita päälle, sellanen napapaita, oli kutistunu pesussa. Nyt oli mies valmis koitoksiin. Mitä sitä ei tekis liikunnan eteen. Kiuruusti vermeet pois ja pitkälleen sohvalle. Johan siinä oli yhelle kertaa.
Hiihtäen!
Märkää ja kylmää mieleni tekee. Sukset sitä varten eilen ostin. Monot olkapäille nostin, matka ladulle alkoi.. Oli naapuri ehtinyt ladulle nostaa 10m halkoi. Selkäpiitä katsellessa hurjasti karmi, nousi ohimolle kunnon kupla ja harmi. Kuka ruikale oli lumien päälle ajanut hiekkaa ja puruja, vielä viikko sitten siinä oli ollut kunnon latu.. Nyt siinä oli märkä ja lettoinen puru katu. Meinasin heittää sukset halkopinoon, kuitenkin asettelin nojaan pikkusen vinoon. Eväs kahvit join herkkään mieleen. Kuumakahvikin tietenkin poltti kielen.
Koti jumppaa!!
Viimeksi tutustuimme liikunta osiossa pyöräilyn saloihin. Ei ollut meitä varten. Huolestuneet kansalaiset ovat kysellet enkai aio hurahtaa pinninkii tai saliliikuntaa, Ei huolta ei tartte ostaa 1000 euron kuntokorttia vuoeksi. Täällä on omat pinninkit ja muut jumpat.
Lämmittely yleensä alotetaan pienellä veryttelyllä, yritetään sulloutua vanhoihin repalaisiin haalareihin, siinä mene sellanen tovi saanu kiemureltua päälle. Muorin tekemät villasukat ahetaan nokialaisiin tai vastaaviin kiinalaisiin. pienten sanallisten nuijapäitten jälkeen lämmittely tehty.. Aika lähteä tosi toimiin. liiterin takana oottaa parimymmentä tukkia joita pittää siirrellä, sahata ja taas siirrellä.Kolmen vartin kunnon kierros vastaa varmaan jottain häkkyrää en tiiä mitä, en oo käyny.
Aika ottaa huikkaa palautusjuomaa joka onkin sopivasti siellä
halkopinon välissä oottelemassa. Miten onkaan joutunu sinne??? Tuon rypistyksen jälkeen siirretään iso tukki lähelle liiterin ovea alkaa hurjanmoinen huitominen kirveellä puita pienemmäksi takkaa varte, niistä täytyy tehäkin aika pieniä, muori tykkää poltella tulitikkuja.
Tässä hommassa vierähtää monta tovia, usein vaatii palautusjuoma käyntiä, muorikin kurjahtaa paikalle kaffetta tuoden. Ilta alkaa hämärtyä hommien laannuttua. Puut saatu liiteriin, talvi joutaa hyvin tulla sen puolesta, tuli hoiettua tuo liikunta puolikin , ei tee enää mieli lähtee kuntoilee. Paikat sopivasti jumissa, vieläkun sais haalarit pois kekkuloitua. Saunan jälkeen onkin jo koko mies tattispala.Liikunta on rajua näin kylmintään.
Seuraavalle aamulle sama uusintana haalareitten kanssa, lisättynä isolla lapiolla. Pihan reunassa muori varannu 15 m pätkän ojaa jota pitää perata. Oisin soittanu kaverille kylällä ois tuikannu muutaman kauhallisen traktorikaivurilla, sehän ei sopinu muorille, nurmikkoa ei pilata, eikä ruveta maksamaan kun omasta takaa on tuollainen pikku pätkän kaivaja verevä mies. Kattelin pitkään mitä muori horiseen, en nähny yhtään verevää miestä lähitienoilla.
Liikunnan muodosta ei ole puutosta, jokaista lihasta joutuu käyttämään, lapion iskeytyessä saviseen maahan, ison paakun noustessa ylös, viskaus kottikärryihin. Ehdoton kielto oli nurmelle ei saa mitään moskaa jättää. Kärrätähän ne pitää ja mahdottoman kauas. Kummasti kuorma kiersi liiterin kautta, täytyyhän tässäkin liikunnassa palautuminen ottaa huomioon. Parin meno paluumatkan jälkeen jalka nousikin sutjakasti. Se on tuo palautusjuoma nopea kunnon kohottoja. Eiköhän tässä ole pariksi päiväksi liikuntaa teette, ei tartte muualla käyä kuin jääkaapilla. Iloisia hetkiä kaikille liikunnan parissa.
Sylkykuppi
Elämän sylkykuppi joskus täyttyy, tyhjentäminen helposti onnistu ei. Silloin kun siltä tuntuu tuuli sen takaisin täyttää. Mikään ei onnistu näyttää epäonnisten surujen vuo. Ottaisinko asiasta onkeen vai alkaisinko tunkiota vain tonkii. Helpoinmalla pääseen kun asian annan olla, sylkykupin täyttyä ja oottaa tuuli sen joskus kaataa, meidät yhteen maataa, siellä oon ja ootan, nukkuessa onnen aikaa, se ei oo satua ei taikaa, vaan parempaa aikaa,
Ajattelija ja Jari
Sairauksia, sairauksia. Kuka niitä laskea voi, herkemmästäkin päässä kellot soi. Otetaan esimerkiksi rakas ystävä mulle ja ehkä myös sulle. Tää lissun pari jari. Sillä jalat herkästi meinaa kaatua, niinkuin mullakin sydän tykkäis maatua.
Vaikka kuinka pillereitä syö rinnassa kaver vain nopeammin lyö. Vauhti välillä hurjasti kiihtyy, mikäs siinä jarikin petissä viihtyy. Mutta vain hetki, on aika tehdä mettään retki. Siellä työt oottavat, puut on kesäksi koottava. Kartanon vessakin tyhjäksi luoda, taidan sen iloisen työn vävypojalle suoda. Kinuaa aina jotain hommaa miten vois auttaa.
Onhan kartanon vaikeimmat työt nyt tehty, vävypojan haalaritkin pesty, siitä iloissaan en saata seistä, onhan aika maata. Nyt on liian paljon tullut tehtyä, tällä menolla alkaa hommat ehtyä. Mitä ystävästäni jarista ja ajattelista voimme oppia, turha sitä aina on huhkia, ei uunissakaan aina riitä tuhkia. Mutta kun vuoteessa makaa, ei ressi yllätä oven takaa.
Normi settii
Ajattelijan päivät menee samaa rataa, Muori möi ittensä kunnan töihin.
Minä samaa rataa kiinnitin itteni hekselein vöin. Aamukahvit yksin join miettien samalla mitä sitä tänään aikaan sais, Hommia kyllä kartanolla riittää siitä saan muoria kiittää.
Fläppitaulu ahkerassa käytössä, siihen listaa rustaa, minun pitäisi muista kattoo, samalla kun puistelen keittiön mattoo.
Päivä alkaa normaalilla puhelin työllä, siinä sitä pari tuntii mukavasti kuluu kun juttua vääntää asioita paremmaksi kääntää. Tuon jälkeen jo ruoka-aikaa pukkaa, valmiina kaapissa lounas oottaa. Sopimus kanin kanssa taas pettää laitettu on lounaaksi puolet mettää.
Taian jättää salaatit väliin, siirtyä kunnon
muonaan, pihviin ja keltasenlaatikon pottumuusiin..
Sitten on jo päivänokesten aika, siinä on just se taika että jaksaa, kun pari tuntia loikoo, onkin jo kahvi tauko. Kello kolmea heittää, muorille pitää iltaruoka keittää lämmitän eilisen kalasopan.
Pihalle kiirusti mennä hommat ei itestään valmiiksi lennä, puita klapittamaan, saunavedet valmiiks iltaa varten, Puita sinne kantaa johan taas makiat löylyt antaa.
Fläppitaululta monta hommaa saa pyyhkiä ei tartte taas nyyhkiä kun etẗ́ oo taaskaan saanu mitään aikaan.
Ajattelijalta hommat käy kun taitaa, korjasin jopa hätäpäissäni aitaa kun muori tuli sydän sillä suli, näki ajattelijan työ touhussa, oikein haalari housuissa.
Näin se eilinen päivä taas kului, huomenna taas uusia hommia oottaa, miltä fläppitaulu näyttää, toiset on viksuja sitä käyttää.
Hätäsiä
Tänään jos koskaan on aika aloittaa uusi päivä. Joka päivä tulee päätettyä nyt sen teen. No kyllähän se päätös pitää, usein tulee tehtyä jotain, toisten mielestä tarpeellista toisten mielestä ihan turhaa.
Se uuden aloittaminen mikä oli alunperin mielessä unohtuu ja löytyy tärkeämpi juttu tilalle. Tää oli pakko aloittaa,. Naisväen mielestä puiden klapittaminen on kestäny liian kauan, Vasta sahattiin korona alussa. Eivät ymmärrä että puiden pitää kuivua kunnolla. Asia pitää arsiloida kunnolla tuumailla ja miettiä mihin ne loppusijoitetaan ennen lopullista tärkeää vaihetta.
loinen sydän täyttää mielen. Ajattelija mielellään tekee toisista iloisia. Ajatellaan nyt noita klapejakin kun joskus tuo tauti iskee ja kaikki 15 puuta (tämä on vasta apstrakti (hieno sana tupsahti) ajatus) yht äkkiä häviää. Mikä ilo siitä syntyykään. Nais väki sanoo "enhän ole tuota ihmettä oottanu kun 2 vuotta."
Puut on pilkottu ja huolellisesti sijoitettu liiterin kulmaan käyttöä varten. Kaupan päälle tuli tehtyä ihme, mikä olisi jäänyt näkemättä jos ne olisi heti pilkottu ja viety hätäisesti liiteriin. Joskus ei kannata hättäillä vaan istahtaa tuumailla kunnolla, suunnitella. Joskus voi päättyä kahvikupposeen ☕
hyvin tehdystä työstä.
Murheita
Kuljen surusta suruun, murheesta murheeseen.Talvikin tuo mustaa lunta.
Tuntuu kuin näkisin surujen unta. Surujen summa ei oo koskaan vakio,
sävy on silti aina tumma. Surut usein jonossa kulkee, meidät sylinsä
lujasti sulkee. Vaikeaa on irti päästää,Vielä vaikeampaa on toisia myös siltä säästää..
Kivirekeä yksin vedät, siinä auta tuskin ystävät , tädit, sedät.
Sama vedätkö rekeä hiekalla lumessa , unessa, yhtä raskaalta tuntuu.
Kokeillut oon musiikin tehoa. Joskus auttaa, tuntuu kuin soutaisit hiljaa
lipuvaa lauttaa. Mikä kiire surussa on. hitaasti aikaa soutaa, oottamaan
kaikki muut joutaa.. Musiikki tehty mollissa, kyynel virtaa tehostaen,
pisaroitten kasvoja ehostaen. Murhe painaa sydäntä, kaikki pahan olot
kantaen, kaikkensa, kaikkensa meille antaen.
Suru, murhe meidät liian usein voittaa., toisille liian ominaista, toisilla
sitä varten ohituskaista. Osaisinpa itse ajaa oikeaa kaistaa surut murheet
väistää. Kaikilla ole niin helppoa, tuska vain millään lakkaa. liiankin usein
yhdelle pakkaa.. Harvoin on ystäviä jotka yhdessä kantais, kaikkensa
toisten eteen antais..Sellaisen ystävän löydät , täytä kaikki pöydät herkkuja
mielessäs tarjoo, kaikk murheet herkästi jää hyvän ystävän varjoon
SEINÄT
Läpi harmaiden seinien katson. Kaikkialla tyhjyyttä rapakoissa kulkee.
Valo yrittää seinäni kaataa. Turhaa työtä kaikkialla tekee.
Kuuletko joutsenten laulun elämässäsi, Tunnetko tuoksun ylitse lentäessään.
Voitko tarttua niiden siipiin, näetkö elämän siirtyvän sinuun.
Voiko kevät ottaa otteen. Näyttääkö se mitä tuo piilossa.
Vetääkö kaiken esiin. Odottaen kaiken elämän alkua.
Turha seinien läpi katsoa, Näkee vai eilisiä murheita,
Tulevia aikoja jätättävästä kellosta, Uuden kevään vihreyden syleilyssä
Soittelua!
Tänään rutkasti puhelinta käytin , ystäville näytin. Osaan se minäkin soittaa. Tahdon näyttää ja soittaa koittaa. Alkusanat ensimmäiselle tuskin saatoin sanoa, Kun tunsi tuo ihminen toisessa päässä sanoman janoa. Hyvä ettei tullut langoista läpi, ja halusi kuulla lisää, kiitteli isää, hyvä että soitit, pelkosi voitit, musta aloitit, nyt voimme yhdessä kulkea eikä isoo kirjaa saa sulkea. Sen avulla nyt uskalsit soittaa, sydämemme voittaa, jatketaan yhdessä isälle työtä tehden, käännämme kohta täysin uuden sivun uuden lehden.
Etikka
Etikkaa tungin nassuun, teki eetvarttia isoon massuun. Vatsa alkoi kunnolla toimia, kuraa lenteli pitkin loimia. Söihän se ajattelijan voimia. PIti normi asento ottaa. Muori kantoi huoneeseen pottaa. Etten joka paikkaa sottaa. Syy ei ollut pelkän etikan. Aluksi muori niin luuli. Kunnes totuuden kuuli. Alkoi väpättämään ajattelijan ylähuuli. Ekin kilju sen teki, joka vattassa potki, lopulta vaatteet sotki.
Sanoja
Sanoja suinpäin sekaisin viskon, tunne sama jos hampaita suustani kiskon.
Tolkkua mistään en selvää saa, mietteitäni toisille en jaa. Tekstistä en millään hauskan
miehen mittoja täytä, tuskin surun puoleltakaan hyvältä näyttää. Usein tuskissani mietin
pitäskö jo tän hörhön lopettaa, koko homma itteäkiin alkaa sapettaa.. Omaa mielenterveyttä
hoitaa, sanoja saa riviin laittaa. Pitkän session jälkeen ruokakin vihdoin ajattelijalle maittaa,
Normi homma tässäkin taidan kuitenkin rojektia jatkaa, kulkea mkirjoitusten kanssa yhteistä matkaa.
Lauluni
Laulunlahjat mielestäni omasin. Pihalla niitä käytin,
Naapurin hepo nauroi, Suu täynnä kauroi.
Hyvä ettei tukehtunut. Ihaili laulun lahjojani.
Söhkölangoille lensi variksia, Kuulivat ihanaisen ääneni.
Kuulosti Kari Tapiolta. Eki juoksi pihaan.
Lapiota hurjasti heilutellen, Luuli sian teurastuksen olevan,
Ymmärtänyt ei laulun taikaa. Nyt en pihalla laula vähään aikaan
SOME
Oispa elämässä jotain taikaa, Sillä ny ei oo mihinkään aikaa,
kaikki mennä touhottaa hurjasti. Sen ansiosta elämässä menee kurjasti.
Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat
toiseen todellisuuteen, kaaokseen.
Aikaa emme pysty hillitsemään, Se täysin meidät hallitsee. Lujassa otteessa tiukasti kiinni sitoo,
Kaikki ihmiset yhteen nitoo.
Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat toiseen
todellisuuteen, kaaokseen.
Helppoa ei ole yhteistä aikaa löytää, Istua yhteiseen juhla pöytään, Nauttia toisten iloisesta seurasta.
Ottaa kuppi, toinen, syödä paistia peurasta
Aikaamme hallitsee täysin some, Kuljettaen mielemme sopukat toiseen
todellisuuteen, kaaokseen.
Sohlaten
Yksin kotona sohlaan, parempi asettua pitkälleen sohvaan. Päivä alkoi väärällä jalalla, Ensinnäkin aivan huonolla ajalla. Henkilökohtaisella lamalla, Muorin ilme näytti siellä toisella puolella pöytää tilanne sama. Kukkaro tyhjältä näytti. Hämähäkit seiteillään sen täytti. Ei ollu kanikonttoria johon myydä ylimääräinen romu. Niin että jäljellejäis vain autosta tomu. Sen kuitenkin lopulta tuuli veis.
Hoppu
Kohta voi olla aika hoppu jos oman maailman loppu pääsee
Yllättämään. Toivois jokainen ettei olis talvi ja hanki ettei
sinne joutuis pyllähtää. Omassa lopussa siinä kiireen
tohinassa saattais itsensä unohtaa. Tuskin siinä hätäkässä
edes muita ehtis kohtaa. Tietäähän mihin oma katatsrofi
johtaa. Tuskaa, surua, elämässä ei ole pienintäkään onnen
murua, jonka vois on´pieneksi onneksi vaihtaa.
Turha sitä silloin on kiertää kaartaa, pakko vai alkaa onnen
eteen raataa. Ensin kaataa pienet männyt ja kävyt,
näyttää omat kyvyt. Täältä sitä aina on noustu, kohottu
ilmaan, näyttää toiset on ne jotka surua lisää filmaa.
Ykkös pallilla lopulta seistaan, hymy kasvoille nousee. Nyt ei
Tarvii enää kiristää jousta. Oikeat pystyy aina suosta nousta.
Päätöksiä
Dieetti pursuaa päästä, katsot lehtiä mikään muu ei sinua siltä säästä.
Joulun jälkeen pursuaa uutta intoa, nyt on hyvä alkaa laihduttaa, mennä
ulos alkaa nostaa jalkaa, ei aikaa vuosi vaihtuu, vime vuonnakin päätin
alkaa laihduttaa.
Joka vuosi sama juttu, päätän nyt mä niin teen, kilot lähtee, ruoan tähteet
kierrätykseen vien, saman tien varastot siivoon. Kaikki oottaa ensi vuotta,
Tässä vaiheessa voin reilusti sanoa saa odottaa viimeksikin päätin suotta.
Kannattais miettiä pitääkö aina päättää tehdä jotain, miksei asiat spontaanisti
täyty, onko luottamus itseen mennyt, pitääkö toisille näyttää, nyt pitää lasi
täyttää, tänään kun katsot se tyhjältä näyttää.Tässä kuussa ottanut en yhtään,
Kaikkea tahdomme päättää, kärsiä siitä, kun meille mikään riitä, nostaa omaa
egoa, rakentaa korkeaa itsetyytyväisyyden kekoa. Pikku muurahaisina
rakennamme havunneula kerrallaan tuota omaa pesää. Siinä ei tarvitse
muurahaisten lailla odottaa kesää.
Lähdimme dietistä liikkeelle jutun alussa. Miettien päätösten järkevyyttää
tammikuussa. Lupaammeko suotta asioita joita vaikea on pitää, herkästi
niiden juuret lähde itään. Kasvu heikkoa, eikä siinä ole mitään peikkoa,
elämän tarvitse olla heikkoa päätösten kanssa elämistä.Joita voi ei pitää.
Elämä vain on sellaista sille ei voi mitään.
Aamuntapahtumia
Ristikkoa kokeilin siinä täyttää , Alkoikin kohta täydeltä näyttää.
Lasten sanatehtäviä olivat kaikki. ilmankos oli helppoa täyttää.
Ehkä aika kahvia keittää, Samalla paripuuta uuniin viskoo.
Vaatteet päälle alakaa kiskoa. Ei oo häävin näkönen,
Vanhat kulahtaneet kalsarit jalassa. Siinä seison tanassa, kuppikäjessä,
Ikkunaan kurkistellen naapuria salaa. aamusta aikaisin menny kalaa,
Kävi kokemassa kartanon katiskat Niinhän se aina tekee.
Omia koskaan saanu hankittua, toisten verkot ,katiskat tyhjää.
Sitten nurkissa nyhjää kehuskellen Runsasta kalan saalista järvestä.
Hyvä että nekin tyhjää. Jäisi kalat vaan syömättä.
Verkoissa mätänis, pilais katiskat.
Savusauna
Pihalla saunan puilla oikein lämmitin. Hiukan siinä jännitin savuttaako hormi.
Saunan täytti kohta paksu savu. Tältäkö se savusauna oikeasti tuntuu.
Kuka onneton tällaisessa pystyy istuu. Isomies päätä työntää ikkunasta ulos.
Henkeään haukkoo kuin iso hauki. Kiireellä myös saunan ovi auki.
Joka paikasta alkoi savua lykätä. Ei taia muori tykätä hajusta.
Paksu savun tuoksu täyttää huoneen. Muori luulee mun viinin saunaan tuoneen.
Siksi ei nyt pesät syty. Tais naakalle lämmin tulla piipussa.
Kohta alkoi julmettu kraakkuna pesässä. Kerran kesässä yrittää pesää rakentaa.
Hölmöt ei kerrasta oppia ota. Joka kevät ne savustaa saa.
Sama meteli on kartanon pihalla. Muori läksyttää ajattelijaa savusta.
Naakka nauraa kartanon harjalla.
Arvokkuus!!
Arvokkuuteni säilytin jätin laulut laulamatta.Taulut maalaamatta, runoja en rustannut
Peukalo keskellä kämmentä, esti mitään rakentamasta. Autolla en osannut ajaa,
Pyöräkin alleni hajosi, jos yritin marjoja kerätä vaikeuksia tuli ajoissa herätä, toiset oli nekin
Jo vienee, myyneet mihin kiinaan lieneet. Siis rahat jäi saamatta, kelakaan ei tukia
myöntänyt tarpeeksi ollut en sairas. Mieleni syvyyksissä jokin reikiä kairas, sekin terä tylsä
kun aikaiseksi saanut ei mitään. Millä sitä arvokkuutta nostais. Ei oo pankissa tiliä miltä nostais.
Kauppaa josta vain pari kiloa ostais. Vähänkin kun sais lisää, se hartioita ylös kohottais, eikä naapurin
tammakaan päin naamaa hohottais.Nyt on kai taas aika istua saunassa, pitää vettä
kauhassa, jos höyryt sais jotain aikaa, siinää voi Ollakkin taikaa, annan sille vain runsaasti aikaa.
Varma nakki!
Mieten tässä kun ehtoosta jokui sanoi ajattelijalle "kannaattaa ostaa se latuska naapurin Eikalta, lähtee kerta nykäsyllä käyntiin, se vain on "varma nakki". Saat halvalla ja eeki non sitä hitsaillu.
Mietiskelin köpi nakkeja siihen kauppaan tyrkyttää. Meinaako jotta oon perso ruualle varsinkin nakeille. Luuleeko köpi jotta ostaisin latuskan kun vaan saan nakei masuuni. Siinä erehty. En lähteny tekee kauppoja ihan vaan nakkipaketeilla. Niissäkin kun on eroa joka nakki mallilla. Mikä se on sellanen varma nakki. Tarkottaneeko jotta maku on ihan varma, joko mausteinen tai muuta kieroa nakkiin piilotettuna. Voihan köpi tarkottaa että se on varma nakki ei mikään jauhoinen tekele joka matkii nakkia.Mitenkään en kyllä yhistäis lastuskaan nakkeja. Jos oikein tajuun ei nakit oo oikein itänaapurin huuvossa. Enempi niinku meiän heiniä nää nakkihommat, vaikka kyllähän ison veen takana syyään raatvursteja jotain makkaran tyylistä, ovat kuulemma enempi raaanpuoleisia. Niistä en pie (harvoin pien). Joskus mennä runttasin sellasta suu pieleen, tuntu kun ois sellasen löysän kasan tuikannu hampaitten väliin. En tykänny (enkä tykkää vieläkään)
Hampparin väärää se
pitäs olla tai suomilenkkiä jo vain nakitkin käy.Jotenkin jäi kaihertaa tuo
nakkikauppa latuskasta. Montakohan tuollasta varmaa nakkia siitä pitäs Ekille
antaa. Ei taia yhellä lähtee. Jospa jossain välissä pirautan ja kysyn jotta
montako varma nakkipakettia pitää antaa siitä sen resusta. Kannattaa kysästä
mistä niitä varmoja nakkeja voi hakia, jos kaupat syntyis. Ku ihmettelee mistä
moinen hinta ehdotus sanon jotta se lähtis varmalla nakilla. Käsitin jotta
ykskin varma nakki vois riittää. Nii eki sdano jota se on "varma
nakki" aattelen myöhemmin.
Talvitöitä!
Isomies lapioon nojaili (harvoin nojailin) lumentuloa mietin, syvällisesti pohdin.
Hanget kauniisti hohti. Hiataleita käteenotin, kinttaan pinnalle heti ne suli, katoin kinttaaseen märkäkohta siihen tuli. Vettä sen täytyy olla, ei se muuten läiskää tekis. Oikein syvällisesti siinä nojatessa aloin lumen olemusta pohtii. Oikein kun mietin oli monia kohtii joista en ymmärrystä saanut.
Harvoin tulee ulkona talvella maattua ja syvästi pohtia.Jos hangessa on kaatuneen näkösiä kohtia ne on naapurin reiska tehny, ohi pihan iltasella kulkenu ja huomannu aina liukkaita kohtia, niin ainakin seuraavana päivänä kertoilee suurta metelin määrää joka pihalta joskus iltaisin kuuluu.Kylältä pakkasella iltasin impin luota itteesä pakka, tietää että meiän kartanon takkaa menee hyvä aurattu tie heiän mökille.
Lunta yhtä kaikki, pehmiää onneks on, ihme keksintö koko lumi, hiukan jos pakkasta lykkää kukaan ei lumesta tykkää, tahtoo kovaksi jääksi muuttuu, muori aina suuttuu , en oo ehtiny hiekkaa pihaan heittää (harvoin ehin), Ite käy suolaa rappusille laittaa, helpottaa askellusta hiukat, pihamaa kyllä tekee paikan tiukan.Lmen jos sais säilöttyä tuollaisena ei vetenä, ruoja tahtoo lämpimässä sulaa, oon kokkeillu.
Vaikka ulkona tämmäsin ämpärin täyteen kohta jo vettä ämpärissä riitti. Ois vaan kevyempi kantaa jos lumena vois laitta pussiin ja reppuun. Reissussa nuotiokahvin lumesta tekis kesälläkin. Ei säily, vejeks muuttuu. "Mitäs ukko täällä nojailee"? Muori oli hiipiny selän taakse, meinasin säikähtää ja pöllähtää hankeen. Jatkoin hommaa , aattelen myöhemmin.
Tili
kinkkua kaupasta ostin . Pankista rahat nostin.
Tili näytti tyhjää. Pankkivirkailija katsoi pitkään,
mitä tällä nyhjään. Katsoin tiskiin tyhjään.
Rahaa sieltä herunut. Muori tilin perunut.
Milläs kinkut ostan. Puhelun kauppaan soitin.
Kotiin tuuat tilasin. Kauppias muorin tunsi.
Sanoin maksaa vastaanottaessa. Kauppa tuotteet toimitti.
Ajattelin käydä kylässä. Myöhemmin kotiin mennä.
suunnistusta
Mökille päätin vihdoin lähteä. Ajattelin taivaalta seurata tähteä. Niinpä repun selkään hivautin. Pusun poskelle muorille livautin. Matka alkoi aika reippaasti. Tähteä taivaalla yhtään nähnyt. Sade pilvet taivaan peitti. Onneksi oli tuttu reitti. Mökille matkaa kaksisataa metriä. Rantaan siitä oitis pinkaisin. Mökin puinen oven sarana narahti. Ääni tuttu kesältä, vene karille karahti. Pihamökin kiuas kiiruusti lämpiää . Onneksi tähdet on olemassa. Helppo niiden mukaan suunnistaa.
Väsymys
Väsymys on kummallinen tauti. Ajattelija huomasi sen kesken tiukan treenikauden. Se tuli yllättäen kuin naula päähän. Jaa a tuota täytyy joskus miettiä.
Isomies oli juuri suorittamassa kolmatta liikuntaosiota kun väsymys iski. Piti siirtää viltti varjosta terassille . Viikata se ja kantaa tuoli puun alle varjoon. Useampi kävely ja voima harjoittelu samalla syklillä. Silloin se iski, tuo kiduttava tauti väsymys. Isomies muutti suunnitelmia. Viltti maahan, kävely sisään jääkaapin kautta ja oikaisu sohvalle. Isomies ei antanut sittenkään periksi. Kävely, koukistajalihas harjoittelu jääkaapilla, pakollinen oikaisu ja venyttely sohvalla. Tein vielä ylimääräisen liikkeen ja laitoin kohotetulle hiuka kohotetulle jalalle tyynyn siihen väliin, ja uusi taistelu väsymystä vastaan, hävisin......
Sisko
Siskoni on hieno likka, sillonkun asia luistaa muistaa nakuttaa kuin tikka.Puuta tuskin kiipii tikan lailla, mutta turkasen hyvin osaa hiipii. Usein säikäyttänyt niin ajattelijan myös joka sen kanssa usein tukkaansa riipii. Nyt tosin hiukset vähissä, toki selvää hän se on jos alvariinsa saa päätä raastaa.
Siskolikka on myös kova haastaa, tarkoitan puhetta en toisia peliin, ei tosin pärjäis jos verrataan isoon veljiin. Silti on kova haastaa, samalla kun pihaa laastaa, jo kerinny yhden osan kansojen historiasta kertoo, liittyen vain naapurin väestä juoppo käkeen joka kulmilla pesii. Kuulemma poikasiaan tekee eri pesiin naapurit ties, siskolikka kerto.
Siskolikka leipoo paljon jos sille päälle sattuu, harvemmin kyllä ja jos niin tekee nostan hattuu.
Ei siinä mitään pullista tulee usein ihan syötävän makuisia, kun muistas pestä hanskat ensin ettei pihan mullat jäis pulliin. Välillä ei tiedä syökö korvasieniä vai siskon pullia, hiekka hampaissa narskuu, niillä ei kauhiasti kannata kyllä kerskuu. Onneksi meillä on kaikilla tekohampaat, niillä on helppo syödä, usein ei tartte vasaralla pullia pieneks lyödä.
Siskoni on kiltti ja lauhkee, lampaaseen voi verrata, harvoin on suomenrikos lakia tarvinnu kerrata. Harvoin se iskee kädellä lujaa, jos sille päälle sattuu se kyllä tuntuu joka paikassa nuttuu, eikä se kato onko kyseessä vieras tai tuttuu. Sen jälkeen alkaakin tulla totista juttuu, siinä ei kyllä ole sitten mitään järkee vaikka asia runnellulle onkin tärkee. Kertaankaa ei oo hampaita tarvinny kerätä, joka kerta hampaat suussa oon saanu kanveesista herätä.
Voi jospa mulla ois tollane sisko, ois väriä ollu elämässä, ykstoikkosuus puuttuis, ja vois ehkä herkemmin suuttuu. Mun sisko on tavallinen tallaaja jos sitä voi olla ajattelijan sukua. Aina sattuu ja tapahtuu varsinkin tapahtuu, kunhan ajoissa havahtuu.
Talvi-iltoja
Ajattelijan elämä talven tullen ei helpommaksi muutu, tosi on että muori ei niin helposti suutu. Istuu kaikessa rauhassa sukkia kutoo, välillä muutama silmä putoo, kuulu kiikusta pieni urahdus, muori virkeenä hommaa jatkaa, minä kuumeissani mietin kirkolle matkaa.
Pitäs uus kola ja lapio ostaa, Nuo ryökäleet kun jatkuvasti vaan hintoja nostaa. Satanen siihen äkkiä menee, vaikka ei siihen hintaan kannata ite alkaa tekeen. Joskus koitin vanerista väsätä, hiukan kostu muistutti harakan pesää, siinä se muorin kiusana oli nurkalla pitkälle kesää.
Kaine ois kohta mentä ostaa ei muori jaksa kaikkia lumia mennä pikkulapiolla nostaa.
Ajattelijalla selkä ollu jumissa jo pitkän aikaa, ei oikein lääkäreilläkään oo siihen mitään taikaa. Muori on lumihommia tehny, saahan se siitä hyvää kuntoa, kun lasten lapset käy ja nostelee pikku untoa.
Tällasta tasasta, rauhallista meillä, muorin kanssa touhutaa ja toljotetaan telkkaa. Kun pakkaset tulee yhessä potkitaan teitä pitkin kelkkaa. Minä istun ja muori lykkää,
kun tuo selkä ei oikein tuosta potkimisesta tykkää.
Pienessä mökissä yhdessä ollaan.
Ajattelija oon ison puoleista sorttii, tykkään kaikesta,
pelaan mielelläni vaikka korttii.
Ruokahaluni on ammottava sanko, suunikin
suuri, silti peruna kokonaisena ei mahdu ihan juuri.
Kaikkea valmis syömään.
Voisin itsestäni kertoa teille, ei tartte tulla kuitenkaan
meille, ei silti jos ovesta ittes lykkäät, kovasti tykkään
saatan jopa kahvia kupissa eteesi lykkään. Pullaakin
tarjota voin, joskus jopa keksiä pöytään toin
Muorini on pieni ja hento. Tosi rento.
Hiljaista sorttia, ei pelaa korttia, sukkia, lapasia kutoo,
taitava on ei silmiä neuleista putoo.
Siistinä tuvan pitää, kukkasia ikkunalaudoilla keväisin
itää. Itse monia kasveja kerää, aina saa olla katsomassa
sen perää mitähän tänään taas tuli.
Kevät kun saapuu tupaan , alkaa sellainen huiske ja melske, paikat pitää saada kesäksi kuntoon. Vanhat romut sullotaan aina takahutlaariin meidän 95 mallinpuntoon. Kesää odotellessa putsataan meiän pesää.
Huomenna kerron meistä lisää.