Käpykansa

Aika on käsite jota on vaikea käsittää. Aikaa mitataan niin monella tapaa. Ennen sitä mitattiin kuun kiertojen mukaan yhtenä osana, puhutaan aurinkovuosista.

Meillä muinoin käytettiin ajan mittaamiseen aurinkoa ja käpyjä, Auringon ollessa tietyllä korkeudella , käpyjen ensihelmien ilmestyessä tiedettiin nyt on aika aloittaa varautuminen ensi talveen. Vasta oli päästy edellisestä kohmeen ajasta kun kaikki alkoi taas uudestaan. Sellaista kiertoa se elämä oli. Monisssa asioissa näkyi elämän kiertokulku, kuten tulette näkemään.

Suku hienosteli hienoilla ajatuksillaan joita oli kuultu kiertävien maankiertäjien kertoilevan iltanuotioilla. Siinä se taas tuli, kierto. Iltanuotiotkin olivat meidän väen istuessa ympyränmuotoisen nuotion äärellä,. Aurinko ja kuu olivat pyöreitä, huhuja jopa maan pyöreydestä liikkui, vaikkei vanhempi väestö ihan täysin uskonut moiseen. Pitivät mahdollisena asiana kuitenkin . Enempi uskottiin petäjäis kiekon muotoseen olitilaan. Pelättiin matkata kauemmas jos sattuisi liian pitkälle askel viemään koti konnuista jovain reunalta puottiin. Alla ei oottaisikaan suuri käpy ottamassa suojaisiin suomuihin vaan pörheä häntäinen oravan jutkale siellä oottaisi omalle pesälle einestä hakien. Tuo pyöreä muoto vaikutti kaikkeen elämässä .Keiden elämässä, niinpä tietenkin puhun typeryyksissäni kaikista asioista sen enempää selvittämättä mistä on kyse.

Siis tuossa alussa kertoilin vaarin suvun ajatellusta hienosta historiasta, Se oli näiden kermatakapuolisten haihattelua jotka halusivat näyttää hienommilta kuin olivatkaan. Todellisuudessa sukumme jatkui hyvin hyvin kauas taaksepäin jo esi käpy aikaan. Sukumme kuului niin sanottuun käpykansaan jonka muoto ja elämä kiertyi kävyn muotoon , pyöreään ylöspäin suipponevaan suomuisaan malliin. Kaikella tällä oli oma sympolinen mertkityksensä, käpy kansalle. Elämän pituus oli erilaisten käpyjen muodostama malli. Toisten kävyt männyn käpyjen tapaan saattoivat olla pieniä pyöreitä lähes tasapaksuja. Tuohon aikaan moni puutostauti , nälkä sairaudet tai jokin muu vei käpykansaa enneaikaiseen käpytilaan, joksi sanottiin unhon aikaa jolloin väki nukahti pois joskus repalaisena kuin suomunsa menettänyt käpy.

Joidenkin elämä saattoi alkaa kuin kuusen kävyllä. Oltiin synnytty Matruskan uumenista kylläiseen aikarientoiseen elämään. Helposti oli synnytys käynyt olihan muoto jo valmis suipossa pitkässä muodossa. Vuosien saatossa elämä tuli suipommaksi, lopulta vieden myös käpytilaan unholaan.

Paras oli jos saattoi Käpytyksen ansiosta syntyä mahti puuhun. Siinä oli suuria isoja käpyjä joiden elämä pysyi aina tasaisen paksuna lopulta kuin äkkiseltään vieden Käpytyksen luo suoraan , ilman mitään unholan paikkoja, Näitä olivat yleensä niin sanottuun mahtiluokkaan kuuluvat kuin hirvas sonnit komeine ruunuineen. Käpytys olii uskomuksen mukaan ylin olento puiden päällä joka määräili kansan asioita. Olennon ajateltiin olevan kävyn muotoinen kaikkine kauniine eriärien kirkkaasti loistaessa kuin sateenkaari tai tulet yön taivaan loistaessa. Yön valot tulivat Käpytyksen ajaessa tulikettua pitkin taivaankantta hännän muodostaessa suuria valon kipinöitä pitkin taivaan kantta hännän osuessa taivaankannen reunoihin.
Hännän tuliketuilla osuessa tietynlaiseen kiveen, taivas saattoi täytyä useista eri väreistä pitkin taivaankantta. Tarkasti kuunnellessa saattoi kuula pientä rätinäå taivaan kannelta. Käpytys tuotti aina ollessaan hyvällä tuulella kisailevia tulikettuja.Silloin tiedettiin saatavan hyvä metsästys onni seraavana päivänä tqivaan täyttyessä tulikettujen kisoista..Iltaisin teroitettiin nuolet valmiiksi tulevaan jahtiaikaan. Erikoista onnea tuli kun Käpytys oli värjännyt jouhinkin kuusiin erikoisen punaisia käpyjä. Silloin kannatti hakeutua maatruskoitten lähelle koska tuo tiesi terveitä kläpejä.

Käpytys oli ohjannut esi-isät tänne korpien keskelle läpi suurien vesien jostain oudosti mongertavien toisten käpykansojen seasta. Elämä pyöri siis kaikella tavalla kävyissä. Niissä nähtiin elämän alku. Antoihan kävyt elämän alkuna niin paljon. Käpy pienistä siemenistä suuriksi puiksi oli kansan mielestä merkittävä elämän alku. Tehtiinhän lopulta puusta kaikenlaista tärkeää. Kunhan malttoi vaan odotella.

Pyöreä muoto näkyi siis kaikessa ja antoi voimaa. Kävyn siemenetkinolivat pyöreitä. Elämänkiertokulku kaikkine koukeroineen oli kuitenkin pyöreää tai soikia lähes pyöreää.

Kun tarkkaan katsoi käpykansaa kaikessa näkyi pyöreämuoto niin sormissa kuin varpaissa nenässä.

Nyt olen ehkä liikkunut liikaa muodoissa. Aika kenties siiirtyä arkisempiin rutiineihin. Niistä vaari on aina ollut hiljakseen. Ei ole ollut kovin ylpeä suvun tekosista. Elämä pyöri päivän askareitten ympärillä lähes samaa rataa. Paljoa ei vaihteluitten ääntä ollut. Kuukierto ja käpyjen esiintyminen milloin missäkin muodossa määräsi työn tahtia. IKäppyräisillä omat tahtinsa joista matruskat eivät niin välittäneet, olivatten vain aina jaloissa pyörimässä. Milloin mitäkin vonkaamassa. Useimmiten istuskelivat neuvonpito kivilllä istumassa jutustellen kuulumisia, samalla vuoleskellen puulusikoita tai muuta tykötarpeellista härpäkettä.

Neuvonpitokivet oli tasaisia aika isoja kiviä joita oli tällä hetkellä kaksitoista käpyjen muutosten mukaan.

Kivet aseteltiin soikeaan päästään kapenevaan muotoon muotoon kaikkien mahdollista nähdä toisiaan. Kapeimmassa niin sanotussa suomun paikassa oli kylän vanhin Käppyräinen. Ukko joka monien mielestä houraili jo omiaan.

Neuvonpitokivien äärellä päätettiin kylälle tärkeistä asioista joka kävyn aikaa useita kertoja käpy ajan aikana. Joinakin kertoina oli tärkeitten päätösten venyessä Käpytys osoittanut erimielisyytensä asiasta jyrähtäessään , viskoessaan tulisia nuolia kylän läheisyyteen. Silloin oli jätetty asia kiville, Seruraavana aamuna Myös Matruskat otettiin päätökseen olloin päästiin helposti ratkaisuun. Käpytyskin oli samaa mieltä antaessaan valon loistaa kirkkaasti valoaan.Yhteistuumaisuutta tarvittiin tällaisen sokkeloisen kylän johtamiseen, höperö Käppyräisen ollessa ihan pihalla asioista. Elettiin jonkinlaisen murroksen aikaa Käpyväen joukoissa, se vaati usein kivillä istumista. Varsinaista vetooikeutta ei kellään ollut mutta Kuhmuraisen sännällä oli suurin nyrkki ja voima saaden siksi useimmat päätökset tahtomakseen.

Neuvonpitokivien luona oli useampi pienempi kivilajitelma joita aseteltiin usein tarpeen mukaan lisäten tai poistaen kivia. Näillä Lärpytin kivillä istuttiin aikansa kuluksi parannellen kylän asioita vuoluskellen kaikkea mitä sattuu, samalla ottaen hapanta tai jos sattui olemaan "pirun kiusausta". Hiukan väkevämpää jolla sai suomut päässä haralleen. 

Matruskoilla oli hiukan kauempana omat juorukivensä joille kokoonnuttiin tulien äärelle illan koittaessa pohtimaan kunkin käpysen edesottamuksia päivien aikana tekosia. Käpysillä oli omat nimensä ja erikoisuutensa, pieni tärkeä tehtävä kyläyhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi. Niihin yritän saada tolkkua jos vaari muistaisi edes jotakin entis ajasta.